Eläinpelastaja Tero Järvelä Satakunnan pelastuslaitoksen Porin toimialueelta: "Ikimuistoisin keikka asuu nyt meillä"
Satakunnan pelastuslaitoksen alueella on tänä vuonna ollut jo 93 eläinpelastustehtävää.
Tuija Saarinen
Rantakäärme asunnossa, naakka pitserian sisällä, harakka hormissa, joutsen jäänyt kiinni siimaan. Siinä esimerkkejä Satakunnan pelastuslaitoksen alueen eläinpelastustehtävistä kuluneelta kesältä. Tänä vuonna tehtäviä on ollut jo 93.
Toisin kuin monen muun pelastuslaitoksen alueella, Satakunnassa ei tällä hetkellä ole eläinpelastustehtäviin erikoistunutta palokuntaa.
– Meillä oli parikin erikoistunutta palokuntaa, joissa töitä tehtiin suurella sydämellä, Porissa ja Ahlaisissa. Valitettavasti laitoksen korkein johto päätti jostain syystä lopettaa tämän toiminnan, toteaa palomestari Tero Järvelä Satakunnan pelastuslaitoksen Porin toimialueelta.
Apua toki saadaan, kun eläin on kiipelissä, siitä vastaavat alueen yleispalokunnat.
Järvelä itse kiinnostui eläinpelastuksesta oltuaan sammuttamassa rakennuspaloa, jossa viisi koiraa oli jäänyt loukkuun rakennukseen. Kiinnostus poiki muun muassa pari opinnäytettä.
– Tein alipäällystökurssilla opinnäytteen lemmikki- ja luonnonvaraisten eläinten pelastamisesta ja myöhemmin päällystökurssilla tarkastelin opinnäytetyössäni eläintarhaa erikoiskohteena.
Tie vei kouluttajaksi ja yhteistyöhön muun muassa eläinpelastustoimintaa Helsingin pelastuslaitoksella voimakkaasti kehittäneen Vesa Nurmisen kanssa.
Eläinpelastustehtävissä pyritään käyttämään lihasvoimaa niin pitkälle kuin mahdollista. Konevoiman käyttö lisää eläimen vahingoittumisriskiä. Kuva: Tero Järvelän kotialbumi.
Eläinpelastustehtävien skaala on todella laaja, aina lepakosta tai käärmeestä hirveen ja kaikkea siltä väliltä. Tyypillinen tehtävä liittyy usein lintuihin: lintuja sisätiloissa tai savupiipussa tai siimaan kiinni jääneinä. Orvon oloisista linnunpoikasista tulee silloin tällöin ilmoituksia.
– Pääsääntöisesti on paras antaa niiden olla. Emo käy ruokkimassa niitä maahan, kun ne ovat lähteneet pesästä.
Kissa puussa on klassikko.
– Eläinlääkäriltä saatu ohje on, että annetaan kissan olla puussa kolme päivää. Sinä aikana 98 prosenttia kissoista tulee alas. Sen jälkeenkin vielä todennäköisesti osa tulisi itse alas, mutta odottaminen kauemmin voisi mennä eläinrääkkäyksen puolelle.
Mieleen on jäänyt muun muassa Pötkö-mäyräkoiran tapaus, josta uutisoitiin laajasti. Tapaus sattui Porissa vuonna 2011.
– Mäyräkoira oli mennyt luolaan saaliseläimen perässä, eikä päässyt pois. Omistaja paikansi sen äänen perusteella, mutta mekään emme päässeet hormikameralla näkemään sitä. Pötkö oli hankalasti ison lohkareen alla, ja jouduimme raivaamaan sen alle tilaa osin kaivinkoneella osin käsityökaluja käyttäen. Koko operaatiossa meni yli vuorokausi.
Palomestari Tero Järvelä kiinnostui eläinpelastuksesta oltuaan sammuttamassa rakennuspaloa, jossa viisi koiraa oli jäänyt loukkuun rakennukseen.
Kuva: Jukka Silvast
Ikimuistoisinta keikkaa kysyttäessä Järvelä toteaa, että ainakin yksi keikka asuu nykyään heillä.
– Haimme yhdestä asunnosta pois kuningaspytonin. Sen omistaja oli kuollut ja oli kulunut pari kuukautta ennen kuin kuolema oli huomattu. Kämppä oli tyhjennetty ja siellä käyneet otsonoijat olivat todenneet, että jääkaapin päällä on käärme. Me haimme sen ja veimme sen saavissa eläinlääkärin vastaanotolle.
– Käärme ehti sillä reissulla karata kaksi kertaa, ensin eläinlääkärin vastaanotolla ja sitten Kirpun Eläinkodissa Eurassa teipatusta pahvilaatikosta. Ristimme sen Houdiniksi. Kun sille ei löytynyt kotia, se muutti meille.
Niille, jotka nyt jäivät pohtimaan, miksi Houdini ei popsinut omistajaansa lounaaksi pakollisen paastonsa aikana kerrottakoon, ettei ihminen kuulu käärmeen ruokalistalle.
Laki velvoittaa auttamaan hädässä olevaa eläintä. Kiireellisissä tilanteissa on soitettava hätänumeroon 112. Jos tilanne ei edellytä viranomaisen välitöntä puuttumista, apua saa esimerkiksi Satakunnan pelastuslaitoksen tilannekeskuksesta puh. 02 6211500.