Mar­kus Puo­la­ka­na­ho / STT

Etä­työn vai­ku­tuk­ses­sa työ­hy­vin­voin­tiin on ta­pah­tu­nut kään­ne, ker­too Työ­ter­veys­lai­tok­sen seu­ran­ta­tut­ki­mus.

Etä­työs­tä ei löy­ty­nyt enää työ­hy­vin­voin­tia hei­ken­tä­viä te­ki­jöi­tä, joi­ta oli ai­em­min ha­vait­tu.

Puo­li­vuo­sit­tain teh­tä­väs­sä tut­ki­muk­ses­sa huo­mat­tiin ke­säl­lä 2024, et­tä etä­työ vai­kut­ti mah­dol­li­ses­ti kiel­tei­ses­ti työ­hy­vin­voin­tiin.

Tuol­loin etä­työ oli yh­tey­des­sä esi­mer­kik­si yk­si­näi­syy­teen ja työs­sä tyl­sis­ty­mi­seen. Uu­sim­mas­sa, lop­pu­vuo­des­ta 2024 ke­rä­tys­sä ai­neis­tos­sa kiel­tei­siä yh­teyk­siä ei enää ha­vait­tu.

Hank­keen yh­te­nä tut­ki­ja­na toi­mi­va tut­ki­musp­ro­fes­so­ri Jari Ha­ka­nen Työ­ter­veys­lai­tok­sel­ta ker­too STT:lle, et­tä etä­työ­tä te­ke­vät ko­ki­vat vä­hem­män työ­kuor­mi­tus­ta, työ­ris­ti­rii­to­ja ja tun­ne­hal­lin­nan häi­ri­öi­tä. Tun­ne rei­lus­ta koh­te­lus­ta työs­sä oli yh­tey­des­sä etä­työn te­ke­mi­seen.

– Tämä on ku­vai­le­va ra­port­ti, jo­ten em­me pys­ty vie­lä se­lit­tä­mään, mis­tä tämä joh­tuu. Puo­len vuo­den pääs­tä on kiin­nos­ta­vaa näh­dä, et­tä on­ko täs­sä jo­tain py­sy­väm­pää, Ha­ka­nen to­te­aa.

Tut­ki­muk­ses­sa ar­vi­oi­tiin myös, mi­ten etä­työn te­ke­mi­nen en­nus­taa hy­vin­voin­tia työs­sä. Tä­män osal­ta ei näh­ty pal­jo­a­kaan po­si­tii­vi­sia muu­tok­sia. Etä­työ en­nus­taa kui­ten­kin pi­dem­mäl­lä, puo­len vuo­den ai­ka­vä­lil­lä vä­häi­sem­pää fyy­sis­tä kuor­mi­tus­ta työs­sä.

Pi­dem­mäl­lä ai­ka­vä­lil­lä etä­työ ei ole siis vai­kut­ta­nut juu­ri­kaan po­si­tii­vi­ses­ti tai ne­ga­tii­vi­ses­ti puo­leen tai toi­seen. Se voi Ha­ka­sen mu­kaan ker­toa sii­tä, et­tä on so­peu­dut­tu uu­teen nor­maa­liin: maa­il­maan, jos­sa etä­työ on osa ar­ki­päi­vää.

– On myös mah­dol­lis­ta, et­tä työ­pai­koil­la on löy­det­ty etä­työ­tä tu­ke­via käy­tän­tö­jä, jot­ka yl­lä­pi­tä­vät ih­mis­ten hy­vin­voin­tia ja työ­mo­ti­vaa­ti­o­ta, hän ker­too.

Ha­ka­nen täh­den­tää, et­tä ei voi­da pu­hua suo­raan, mi­ten pal­jon etä­työ on vai­kut­ta­nut työ­hy­vin­voin­nin ke­hi­tyk­seen. Muu­tok­sen taus­tal­la on mo­nia mui­ta­kin mah­dol­li­sia te­ki­jöi­tä. Suo­ma­lais­ten työ­o­lot ovat tut­ki­muk­sen pe­rus­teel­la py­sy­neet pit­käl­ti sa­ma­na puo­len vuo­den ta­kai­seen.

– Mah­dol­li­suu­det op­pia työs­sä ovat kui­ten­kin hei­ken­ty­neet jon­kin ver­ran. Se on tie­tys­ti työ­hy­vin­voin­nil­le mer­ki­tyk­sel­li­nen asia ja nä­kyy eri­tyi­ses­ti työn imun osal­ta.

Työ­ter­veys­lai­tok­sen tut­ki­musp­ro­fes­so­ri Tuo­mo Ala­soi­ni ker­too, et­tä etä­työn vai­ku­tus­ta työn tuot­ta­vuu­teen on han­ka­la mi­ta­ta.

– Ky­se­ly­tut­ki­mus­ten pe­rus­teel­la etä­työ­tä te­ke­vät nä­ke­vät it­se, et­tä hei­dän työn tuot­ta­vuu­ten­sa on li­sään­ty­nyt. On ai­ka tyy­pil­li­nen nä­ke­mys, et­tä he voi­vat kes­kit­tyä rau­has­sa enem­män, kun ko­to­na on vä­hem­män häi­ri­ö­te­ki­jöi­tä kuin toi­mis­tol­la.

Ala­soi­ni sa­noo, et­tä vaik­ka työn tuot­ta­vuu­den li­sään­ty­mi­nen etä­työs­sä oli­si yk­si­lö­ta­sol­la mi­tat­tu­na tot­ta, ei se vält­tä­mät­tä näy koko työ­pai­kan tuot­ta­vuu­des­sa.

– Or­ga­ni­saa­ti­on tuot­ta­vuus riip­puu ai­ka pal­jon sii­tä, mi­ten teh­dään yh­teis­työ­tä, mi­ten ih­mis­ten työ­pa­nos­ta koor­di­noi­daan kes­ke­nään, mi­ten ih­mi­set op­pi­vat toi­sil­taan ja mi­ten ke­hi­tel­lään uu­sia ide­oi­ta ja in­no­vaa­ti­oi­ta. Kaik­ki tämä voi hei­ken­tyä, jos ta­va­taan kas­vok­kain vä­hem­män, hän sa­noo.

Etä­työn Ala­soi­ni nä­kee hy­vä­nä asi­a­na, jos etä­työ­tä joh­de­taan ja or­ga­ni­soi­daan hy­vin. Säh­köi­set kom­mu­ni­koin­ti­vä­li­neet ovat avai­na­se­mas­sa.

– Toi­set työt so­pi­vat eh­kä pa­rem­min etä­työ­nä teh­tä­väk­si ja ih­mis­ten vä­lis­tä vuo­ro­vai­ku­tus­ta tar­vit­se­vat teh­tä­vät taas toi­mis­tol­la.

Hyb­ri­di­työn hy­vä­nä puo­le­na Ala­soi­ni nä­kee sen, et­tä se pa­kot­taa or­ga­ni­saa­ti­on ke­hit­tä­mään uu­sia työs­ken­te­ly­ta­po­ja ja tek­no­lo­gi­sia rat­kai­su­ja.

Työ­ter­veys­lai­tok­sen Mi­ten Suo­mi voi -tut­ki­muk­ses­sa ha­vait­tiin myös, et­tä työ­hy­vin­voin­nin las­ku on tait­tu­nut. Suo­ma­lais­ten työ­hy­vin­voin­ti ei ole siis hei­ken­ty­nyt vii­mei­sen puo­len vuo­den ai­ka­na.

Työn imu, työs­sä tyl­sis­ty­mi­nen ja työ­ky­ky ovat kui­ten­kin yhä hei­kom­mal­la ta­sol­la kuin en­nen ko­ro­na­pan­de­mi­aa.

Uu­sim­mas­sa tut­ki­mus­ra­por­tis­sa ker­ro­taan myös, et­tä nuo­ris­ta ai­kui­sis­ta joka kol­man­nel­la on työ­uu­pu­mu­soi­rei­ta. Li­säk­si esi­hen­ki­löi­den to­den­nä­köi­nen työ­uu­pu­mus on kas­va­nut puo­les­sa vuo­des­sa kah­dek­sas­ta pro­sen­tis­ta 11 pro­sent­tiin.

Seu­ran­ta­tut­ki­muk­ses­sa tar­kas­tel­laan täl­lä ker­taa muu­tok­sia suo­ma­lais­ten työ­hy­vin­voin­nis­sa lop­pu­vuo­des­ta 2019 ke­sään 2024 ja lop­pu­vuo­teen 2024.

Ky­se­lyi­hin vas­tan­neet ovat työs­sä­käy­viä 18–65-vuo­ti­ai­ta suo­ma­lai­sia. Tut­ki­mus­ra­por­tin mu­kaan ti­las­tol­lis­ten ana­lyy­sien tu­lok­set ovat pai­no­tet­tu­ja iän, su­ku­puo­len ja asui­na­lu­een mu­kaan tu­los­ten edus­ta­vuu­den vah­vis­ta­mi­sek­si.