Mar­ja Tie­na­ri / STT

Si­ni­le­vän ke­rää­mi­nen Itä­me­ren re­he­vöi­ty­mi­sen tor­jun­ta­kei­no­na ei ole re­a­lis­tis­ta, ar­vi­oi Suo­men ym­pä­ris­tö­kes­kuk­sen (Syke) eri­kois­tut­ki­ja Sep­po Knuut­ti­la.

Knuut­ti­lan mu­kaan lä­hes joka kesä laa­jo­jen si­ni­le­vä­laut­to­jen nous­tes­sa pin­taan Itä­me­rel­lä tut­ki­joil­le esi­te­tään ky­sy­mys, et­tä ei­kö le­vää voi­si ke­rä­tä tal­teen ja si­ten hel­pot­taa Itä­me­ren re­he­vöi­ty­mis­tä.

– Sil­loin kun le­vää on pal­jon, niin yleen­sä se ai­kaik­ku­na on op­ti­maa­li­sis­sa tuu­li­o­lo­suh­teis­sa ku­kin­nan ol­les­sa pin­nas­sa eh­kä noin kak­si viik­koa, Knuut­ti­la ar­vi­oi STT:lle.

Jot­ta si­ni­le­vää ke­rää­mäl­lä saa­tai­siin riit­tä­vä mää­rä fos­fo­ria tal­teen me­res­tä, tar­vit­tai­siin sen ke­rää­mi­seen Knuut­ti­lan mu­kaan val­ta­van ko­koi­nen lai­vas­to.

– Sii­hen ei ole mi­tään re­a­lis­ti­sia mah­dol­li­suuk­sia, et­tä sai­sim­me sel­lai­sen lai­vas­ton liik­keel­le, jot­ta si­ni­le­vää saa­tai­siin mer­kit­tä­viä mää­riä ke­rät­tyä tal­teen, Knuut­ti­la sa­noo.

Knuut­ti­la ei kui­ten­kaan suh­tau­du kiel­tei­ses­ti tek­ni­siin me­ne­tel­miin Itä­me­ren ti­lan pa­ran­ta­mi­sek­si, vaik­ka le­vän ke­rää­mi­nen it­ses­sään ei oli­si­kaan te­ho­kas kei­no re­he­vöi­ty­mi­sen vä­hen­tä­mi­seen.

– Pi­kem­min­kin näen po­ten­ti­aa­lin sii­nä, et­tä le­vän si­säl­tä­mis­tä yh­dis­teis­tä voi­daan tuot­teis­taa kau­pal­li­sia tuot­tei­ta.

Ym­pä­ris­tö­mi­nis­te­ri Kai Myk­kä­nen (kok.) kom­men­toi myön­tei­ses­ti jut­tua vii­kon­lop­pu­na vies­tin­tä­pal­ve­lu X:ssä.

– Täl­lais­ta­kin in­no­va­tii­vi­suut­ta tar­vit­sem­me, jos ha­lu­am­me vä­hen­tää le­viä eli­nai­ka­nam­me! Fos­fo­ri kun ma­jai­lee me­res­sä 50 vuot­ta sin­ne ker­ran pääs­ty­ään. Ra­vin­teet pi­tää toki saa­da myös kier­toon eri­tyi­ses­ti suu­rim­pien Var­si­nais-Suo­men jo­kien va­lu­ma-alu­eil­la, Myk­kä­nen kir­joit­ti.

Ke­mi­an­te­ol­li­suu­den star­tup-yri­tys Ori­gin by Oce­an pyr­kii te­ke­mään si­ni­le­väs­tä au­rin­ko­suo­ja­voi­teis­sa käy­tet­tä­vää UV-suo­jaa.

– Ha­lu­am­me käyt­tää le­vä­la­je­ja, esi­mer­kik­si hai­tal­lis­ta si­ni­le­vää, ja raa­ka-ai­neen käy­töl­lä pa­ran­taa me­rien eko­sys­tee­min ti­laa ja eten­kin si­ni­le­vän käy­töl­lä pois­taa me­res­tä fos­fo­ria. Si­ni­le­vän li­säk­si käy­täm­me pää­raa­ka-ai­nee­na rus­ko­le­vää, jon­ka käy­töl­lä taas pois­tam­me (me­res­tä) eten­kin typ­peä, Ori­gin by Oce­a­nin ope­ra­tii­vi­nen joh­ta­ja Heik­ki Heis­ka­nen sa­noo STT:lle.

Heis­ka­sen mu­kaan toi­min­nas­sa on mon­ta hy­vää puol­ta.

– Vä­hen­näm­me Itä­me­ren ra­vin­ne­kuor­maa ja toi­saal­ta ku­lut­ta­ja­tuot­tei­den hii­li­ja­lan­jäl­keä.

Heis­ka­sen mu­kaan täy­den mit­ta­kaa­van tuo­tan­to tar­koit­tai­si mer­kit­tä­viä pro­sent­ti­o­suuk­sia Suo­men pääs­tö­vä­hen­nys­ta­voit­teis­sa. Hän kui­ten­kin pai­not­taa, et­tä mi­kään yk­sit­täi­nen toi­mi ei rat­kai­se koko re­he­vöi­ty­mi­son­gel­maa, vaan pi­tää yri­tyk­sen­sä toi­mia mui­ta toi­mia täy­den­tä­vi­nä.

– Ta­voit­tee­nam­me on, et­tä vii­den vuo­den pääs­tä voi­sim­me käyt­tää jopa 600 kui­va-ai­ne­ton­nia si­ni­le­vää vuo­des­sa. Star­tu­pil­la pi­tää ol­la kun­ni­an­hi­moi­set ai­ka­tau­lut, Heis­ka­nen sa­noo.

Ku­lu­neen ke­sän ku­kin­nat ja tuu­li­o­lo­suh­teet ovat Heis­ka­sen mu­kaan ol­leet var­sin idyl­li­siä si­ni­le­vän ke­ruu­seen, mikä ei ker­ro hy­vää Itä­me­ren ti­las­ta.

– Elo­kuu­han on sit­ten se otol­li­sin si­ni­le­vä­ai­ka, niin sil­loin vie­täm­me eni­ten päi­viä ve­sil­lä.

Pi­lot­ti­hank­keen ta­voi­te tek­no­lo­gi­an tes­taa­mi­ses­ta on to­teu­tu­nut. Vie­lä ha­lu­taan var­mis­tus­ta sil­le, et­tä juu­ri si­ni­le­vän ke­ruu­toi­min­ta on kes­tä­vää sekä ta­lou­del­li­ses­ti et­tä eko­lo­gi­ses­ti.

Knuut­ti­la las­ki kol­le­goi­den­sa kans­sa muu­ta­mia vuo­sia sit­ten, et­tä jos kaik­ki Itä­me­ren pää­al­taan ja Suo­men­lah­den noin kym­me­nen met­rin pak­sui­ses­sa pin­ta­ker­rok­ses­sa ole­va si­ni­le­vä nou­si­si ku­kin­nan ol­les­sa hui­pus­saan pin­taan, le­vää oli­si ar­vi­ol­ta 400 000 ton­nia.

– Se ei ole kuu­los­ta ai­van val­tai­sal­ta mää­räl­tä, jos sitä ver­taa sii­hen, et­tä joka päi­vä Suo­men­lah­del­la kul­kee usei­ta tank­ke­rei­ta, jot­ka kul­jet­ta­vat 100 000 ton­nin raa­ka­öl­jy­las­tia. Le­vän mu­ka­na tu­lee kui­ten­kin mo­nin­ker­tai­nen mää­rä vet­tä. Ti­la­vuut­ta tar­vi­taan siis pal­jon enem­män kuin it­se le­vän mää­rä.

Sel­lai­sia tyy­niä päi­viä, jol­loin le­vä­mas­sa on pin­nas­sa ja sen ke­rää­mi­nen on­nis­tui­si, on Knuut­ti­lan mu­kaan ra­jal­li­nen mää­rä.

– Suo­tui­sas­sa ti­lan­tees­sa eh­kä pa­ri­sen viik­koa.

Itä­me­ren pää­al­taas­sa ja Suo­men­lah­del­la voi Knuut­ti­lan mu­kaan pa­him­mil­laan esiin­tyä si­ni­le­vän pin­ta­ku­kin­to­ja noin 200 000 ne­li­ö­ki­lo­met­rin ko­koi­sel­la alu­eel­la. Se vas­taa noin puol­ta koko Itä­me­ren pin­ta-alas­ta.

– Jos aja­tel­laan, et­tä ke­räy­sa­luk­set kul­ki­si­vat rin­ta rin­nan 300 ki­lo­met­rin le­vyi­sel­lä Itä­me­ren pää­al­taal­la ja ku­kin alus pys­tyi­si ke­rää­mään le­vää 40 met­rin kais­tal­ta, tar­vit­tai­siin ke­räy­sa­luk­sia 7 500 kap­pa­let­ta. Jos ne kul­ki­si­vat kol­men sol­mun no­peu­del­la, ke­räyk­sen voi­si saa­da val­miik­si sa­das­sa tun­nis­sa, Knuut­ti­la ar­vi­oi.

Täs­sä ei kui­ten­kaan ote­ta huo­mi­oon, kuin­ka mon­ta ker­taa ja min­ne ke­räys­rum­mut tyh­jen­net­täi­siin.

– To­del­li­nen ke­rää­mi­seen ku­lu­va ai­ka oli­si mo­nin­ker­tai­nen tuo­hon te­o­reet­ti­seen noin nel­jään vuo­ro­kau­teen ver­rat­tu­na.

Knuut­ti­la ver­taa ke­räys­po­ten­ti­aa­lia myös sii­hen, mi­ten Suo­men öl­jyn­tor­jun­ta-alus­ten on ar­vi­oi­tu suo­riu­tu­van öl­jyn ke­rää­mi­ses­tä me­ren pin­nal­ta.

– Se­hän on pe­ri­aat­tees­sa ana­lo­gis­ta le­vän ke­rää­mi­sen kans­sa. Sy­kes­sä las­ket­tiin vuon­na 2007, et­tä sil­loi­set 15 tor­jun­ta-alus­ta pys­tyi­si­vät ke­rää­mään öl­jyä 18 ne­li­ö­ki­lo­met­rin alal­ta vuo­ro­kau­des­sa. Itä­me­ren pää­al­taan pin­ta-ala on 180 000 ne­li­ö­ki­lo­met­riä.

Koko Itä­me­ren ve­si­mas­san fos­fo­ri­va­ras­to on täl­lä het­kel­lä Knuut­ti­lan mu­kaan 600 000 ton­nia.

– Las­kim­me Sy­kes­sä, et­tä yk­si ki­log­ram­ma fos­fo­ria kas­vat­taa si­ni­le­vää noin 400 ki­loa mär­kä­pai­no­na. Me­res­sä ole­van 400 000 ton­nin le­vä­mas­san kas­vat­ta­mi­seen on siis ku­lu­nut run­sas 1 000 ton­nia fos­fo­ria.

Fos­fo­ri­va­ras­ton tyh­jen­tä­mi­seen ku­lui­si si­ten Knuut­ti­lan mu­kaan si­ni­le­vää ke­rää­mäl­lä jopa 600 vuot­ta. Tä­mä­kin oli­si mah­dol­lis­ta vain sil­loin, jos koko si­ni­le­vän ku­kin­nan huip­pu­vai­hees­sa me­ren pin­nal­la kel­lu­va levä saa­tai­siin ke­rät­tyä tal­teen.

– Ra­vin­ne­kuor­mi­tuk­sen vä­hen­tä­mi­sen ohel­la myös tek­ni­siä me­ne­tel­miä Itä­me­ren toi­pu­mi­sen no­peut­ta­mi­sek­si on ai­van ter­ve­tul­lut­ta poh­tia, Knuut­ti­la huo­maut­taa.

Hän kui­ten­kin us­koo, et­tä le­vän ke­rää­mis­tä lu­paa­vam­mat re­he­vöi­ty­mi­sen tor­jun­ta­rat­kai­sut saat­tai­si­vat löy­tyä fos­fo­rin ke­mi­al­li­ses­ta si­to­mi­ses­ta me­ren poh­ja­se­di­ment­tiin.

Pidä saa­ris­to siis­ti­nä -yh­dis­tyk­sen va­rain­han­kin­ta­pääl­lik­kö An­ne Ala-Pöl­lä­nen us­koo, et­tä ve­sis­tö­jen re­he­vöi­ty­mi­sen es­tä­mi­ses­sä asen­ne­kas­va­tus on yleen­sä kaik­kein olen­nai­sin te­ki­jä. Ve­sis­töön ei pidä lait­taa mi­tään, mikä ei sin­ne kuu­lu.

– Jo­kai­sen on hyvä muis­taa, et­tä me­reen ei men­nä huuh­to­maan au­rin­ko­voi­tei­ta ja sham­poi­ta. Moni unoh­taa sen näin ke­sä­ai­kaan, et­tä kaik­ki täl­lai­nen re­he­vöit­tää ve­sis­tö­jä, Ala-Pöl­lä­nen sa­noo STT:lle.

Jär­jes­tö pyr­kii vies­ti­mään, et­tä po­liit­tis­ten pää­tök­sen­te­ki­jöi­den ohel­la vas­tuu ve­sis­tö­jen ti­las­ta on myös yk­si­tyis­hen­ki­löil­lä.

– Mi­nus­ta syyl­lis­ten et­si­mis­tä tär­ke­äm­pää on se, et­tä koh­dis­te­taan kat­se it­seen ja mie­ti­tään, mi­ten minä voin toi­mia tä­män ve­sis­tön par­haak­si.

Ala-Pöl­lä­sen mu­kaan moni te­kee ve­sis­töil­le hai­tal­li­sia toi­mia tah­to­mat­taan. Hyvä esi­merk­ki on se, et­tä moni ei tie­dä, et­tä hu­le­ve­si­kai­vois­ta alas me­ne­vät ros­kat pää­ty­vät ve­sis­töi­hin.

– Mo­net luu­le­vat, et­tä ka­tu­kai­vo­jen ja ve­sis­tö­jen vä­lis­sä on ve­den puh­dis­ta­mo, mut­ta se ei useim­mi­ten pidä paik­kaan­sa. Ka­tu­kai­vois­ta pää­ty­vät ros­kat me­ne­vät suo­dat­ta­mat­ta ve­sis­töön.

Pidä saa­ris­to siis­ti­nä -yh­dis­tys pe­rus­tet­tiin vuon­na 1969, kun Ala-Pöl­lä­sen mu­kaan saa­ris­ton ih­mi­set huo­les­tui­vat ve­des­sä lil­lu­vas­ta ros­kas­ta ja ryh­tyi­vät jär­jes­tä­mään ros­kien ke­räys­tä. Vaik­ka Itä­me­ren re­he­vöi­ty­mi­nen on pa­hen­tu­nut, niin ylei­sen ros­kaan­tu­mi­sen osal­ta ti­lan­ne on jär­jes­tön pe­rus­ta­mi­sen al­ku­a­jois­ta eh­dot­to­mas­ti pa­ran­tu­nut.

– Toi­voa on, ja olem­me me­nos­sa pa­rem­paan suun­taan, Ala-Pöl­lä­nen sa­noo.