”Elo­ku­va on to­tuut­ta 24 ker­taa se­kun­nis­sa”.

Tämä si­taat­ti on pyö­ri­nyt pääs­sä­ni vii­me päi­vi­nä. Muis­tin, et­tä sen oli­si sa­no­nut Jean-Luc Go­dard. Oh­jaa­ja, jon­ka elo­ku­via ra­kas­tan in­ho­ta.

Ky­syin asi­aa te­ko­ä­lyl­tä. Se ker­toi, et­tä kyse oli­kin rep­lii­kis­tä Go­dar­din elo­ku­vas­ta Pie­ni so­ti­las (1963).

Täl­lais­ta ai­kaa eläm­me. Ar­ki­sis­sa kah­vi­pöy­tä­kes­kus­te­luis­sa joku kai­vaa kän­ny­kän esiin tar­kis­taak­seen epä­var­man tie­don Wi­ki­pe­di­as­ta. Mi­nä­kin olen se joku.

Si­taat­ti on sil­ti hyvä. Ei sik­si, et­tä se pi­täi­si paik­kan­sa. Yh­tä hy­vin voi­si sa­noa, et­tä elo­ku­va on val­het­ta 24 ker­taa se­kun­nis­sa.

Elo­ku­va, oli se sit­ten do­ku­men­taa­ris­ta tai fik­tii­vis­tä, jät­tää jäl­jen omas­ta ajas­taan. Sa­ta­kun­nan Elä­vän Ku­van Kes­kus SEKK on tuot­ta­nut näi­tä jäl­kiä te­ke­mäl­lä elo­ku­via las­ten, nuor­ten ja eri­tyis­ryh­mien kans­sa. Osal­lis­ta­va elo­ku­va­kas­va­tus on vai­kut­ta­nut po­si­tii­vi­ses­ti mo­nen nuo­ren elä­mään. Ke­hi­tys­vam­mais­ten te­ke­män elo­ku­van sa­ral­la SEKK:n toi­min­ta on kan­sain­vä­li­ses­ti­kin aja­tel­len ai­nut­laa­tuis­ta.

Pie­nil­lä re­surs­seil­la on saa­tu ai­kaan suu­ria asi­oi­ta. Brän­di­kie­lel­lä il­mais­tu­na SEKK:n toi­min­ta on ket­te­rää ja tu­lo­so­rien­toi­tu­nut­ta.

SEKK on saa­nut vuo­sit­tain tu­kea Tai­kel­ta, Tai­teen edis­tä­mis­kes­kuk­sel­ta. Nyt tämä ra­hoi­tus on päät­ty­nyt. Syy­nä ovat kult­tuu­ri­a­laan koh­dis­te­tut leik­kauk­set, jot­ka hei­jas­tu­vat Tai­ken tu­ki­pää­tök­siin.

Val­ti­on­ta­lou­den ko­ko­nai­suu­des­sa leik­kauk­set ovat eu­roil­la mi­tat­tu­na pie­niä. Nii­den vai­ku­tus kult­tuu­ri­kent­tään on kui­ten­kin jä­ri­syt­tä­vä. Moni yh­dis­tys odot­taa­kin nyt kau­hul­la Tai­ken tu­ki­pää­tös­tä. Käyn­nis­sä on kult­tuu­ri­a­lan pu­do­tus­pe­li, jon­ka jäl­ki tu­lee ole­maan ru­maa.

Muis­ti­ku­vis­sa­ni on sel­lai­nen Suo­mi, jos­sa nuor­ten ja ke­hi­tys­vam­mais­ten kans­sa teh­ty kult­tuu­ri­työ oli it­ses­sään ar­vo­kas­ta. Ihan sik­si, et­tä se oli osa aja­tus­tam­me kan­san­si­vis­tyk­ses­tä. Jos­tain, jota ei tar­vit­se oi­keut­taa brän­di­kie­lel­lä. Sel­lai­ses­ta yh­tei­söl­li­syy­des­tä ja in­hi­mil­li­syy­des­tä, jota il­man olem­me pie­nem­piä, ih­mi­si­nä ja yh­teis­kun­ta­na.

Muis­ti­ku­vie­ni Suo­mi näyt­tää ka­don­neen jon­ne­kin. Min­ne?

Eh­kä te­ko­ä­lyn seu­raa­va ver­sio osaa vas­ta­ta tä­hän.

Kim­mo Aho­nen

Po­rin yli­o­pis­to­kes­kus