Pau­lii­na Vil­pak­ka

Niko Vii­na­mä­en ko­to­na ei ole val­koi­sia soh­via. Mus­tat sor­met kuu­lu­vat nuo­hoo­jan elä­mään. Noki ei läh­de ai­van hel­pos­ti saip­pu­a­pe­sul­la­kaan.

– Jos näil­lä kä­sil­lä te­kee pul­la­tai­ki­naa, ei tar­vit­se lait­taa erik­seen kar­de­mum­maa, Vii­na­mä­ki he­kot­te­lee.

Po­rin ja Ul­vi­lan alu­eel­la työs­ken­te­le­vä Vii­na­mä­ki on nuo­hon­nut sa­ta­kun­ta­lais­ten tak­ko­ja, hel­lo­ja ja lei­vi­nuu­ne­ja jo 19 vuo­den ajan. Ei­vät­kä työt ole ai­na­kaan vä­he­ne­mään päin. Vii­na­mä­ki muis­taa, kuin­ka vii­me tal­ve­na en­nen säh­kön kah­den eu­ron hin­ta­huip­pua mo­nel­le tuli kii­re lait­taa tak­ka käyt­tö­kun­toon. Sil­loin nuo­hoo­jaa oli­si tar­vit­tu mo­neen paik­kaan päi­vän va­ro­a­jal­la.

Vii­na­mä­ki vink­kaa, et­tä nuo­houk­sen voi teh­dä ke­vääl­lä­kin läm­mi­tys­kau­den pää­tyt­tyä. Sil­loin tak­ka on käyt­tö­val­mii­na syk­syn kyl­mien il­mo­jen al­ka­es­sa, ei­kä asi­ak­kaan tar­vit­se odo­tel­la jo­nos­sa nuo­hoo­jan saa­pu­mis­ta.

Vii­me tal­vi säh­kök­rii­sei­neen oli mo­nel­le he­rät­tä­vä ko­ke­mus, Vii­na­mä­ki poh­tii.

– Tu­li­si­ja on huol­to­var­ma, sil­lä sii­hen ei säh­kö­kat­ko vai­ku­ta. Niin kau­an kuin käm­päs­sä on yk­si­kin toi­mi­va tu­li­si­ja, ih­mi­nen pär­jää: saa läm­pöä ja pys­tyy lait­ta­maan ruo­kaa.

Viinamäki käyttää nuohoojan silinterihattuaan erikoistilaisuuksissa, kuten taannoin Noormarkun markkinoilla.

Haas­tat­te­lu­päi­vä­nä Vii­na­mä­ki kii­pe­ää tu­tun asi­ak­kaan Vesa Kuk­ko­sen ta­lon ka­tol­le. Vesi-il­ma­läm­pö­pum­pul­la läm­pi­ä­väs­sä ta­los­sa on kol­me kaa­ke­liu­u­nia: yk­si ala­ker­ras­sa ja kak­si ylä­ker­ras­sa. Kuk­ko­nen pi­tää kaa­ke­liu­u­nis­sa tul­ta noin joka toi­nen päi­vä. Se tuo ta­loon oman­lai­sen­sa, ko­dik­kaan läm­mön ja tuok­sun. Hy­vät hiil­los­mak­ka­rat­kin tu­lee kaa­ke­liu­u­nis­sa sil­loin täl­löin gril­lail­tua.

Mie­het ar­ve­le­vat ta­lon kaa­ke­liu­u­nien ole­van pe­räi­sin 50-60 lu­ku­jen tie­noil­ta. Kor­ke­an ta­lon pit­kä piip­pu al­kaa yleen­sä ve­tää hy­vin ker­ta­laa­kis­ta.

Nuohooja Niko Viinamäki vinkkaa, että nuohouksen voi tehdä keväälläkin lämmityskauden päätyttyä, jos haluaa välttyä jonottamiselta.

Niko Vii­na­mä­ki neu­voo ylei­ses­ti, et­tä läm­mi­tys­kau­si on aloi­tet­ta­va kär­si­väl­li­ses­ti. Sa­vu­pel­lit on syy­tä ava­ta vä­hin­tään pari päi­vää en­nen tu­len sy­tyt­tä­mis­tä, et­tä hor­mi pää­see kui­va­maan. Polt­to­puut­kin kan­nat­taa tuo­da pa­ria päi­vää en­nen si­sä­ti­loi­hin kui­va­maan.

Tär­ke­ää on myös ko­keil­la ve­don suun­taa en­nen tu­len sy­tyt­tä­mis­tä. Sen voi teh­dä esi­mer­kik­si lait­ta­mal­la tu­li­ti­kun tai syt­kä­rin ra­ol­laan ole­val­le ta­kan luu­kul­le. Jos liek­ki pyr­kii tak­ka­pe­sää koh­den, ve­don suun­ta on oi­kea. Jos liek­ki le­pat­taa edel­leen omaa ne­nää koh­ti, tak­ka ei vie­lä vedä. Sil­loin kan­nat­taa lait­taa ik­ku­naa tai ovea ra­ol­leen, ja ko­keil­la uu­des­taan.

Vedon suuntaa voi kokeilla laittamalla tulitikun tai sytkärin raollaan olevalle takan luukulle.

Vii­na­mä­ki muis­tut­taa, et­tä ta­kan läm­mit­tä­mi­nen on syy­tä aloit­taa en­sin pie­nel­lä pe­säl­li­sel­lä. Jos tak­kaa läh­tee kyl­mil­tään läm­mit­tä­mään lii­an kuu­mak­si, voi­vat ra­ken­teet ol­la vaa­ras­sa hal­je­ta. Seu­raa­va­na päi­vä­nä voi lait­taa vä­hän isom­man pe­säl­li­sen.

Alan am­mat­ti­lai­sel­ta on ky­syt­tä­vä myös klas­sik­ko­ky­sy­mys: mil­loin pel­lit voi lait­taa kiin­ni? Vas­taus on yk­sin­ker­tai­nen:

– Sit­ten kun pesä on kun­nol­la möy­hit­ty ja ai­van mus­ta. Se on hal­pa hen­ki­va­kuu­tus.