Tui­ja Saa­ri­nen

Tam­pe­reel­ta ko­toi­sin ole­va San­te­ri Siep­pi, 22, opis­ke­lee kol­mat­ta vuot­ta me­ri­kap­tee­nik­si Sa­ta­kun­nan am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa Rau­mal­la. Mikä sai si­sä­maan po­jan kiin­nos­tu­maan me­rel­li­ses­tä am­ma­tis­ta?

– Muu­tin vuon­na 2018 Eu­ra­jo­el­le, jos­ta äi­ti­ni suku on ko­toi­sin, ja aloi­tin siel­lä lu­ki­on. Abi­vuon­na näin SAM­Kin esit­te­ly­vi­de­on me­ri­kap­tee­nin kou­lu­tuk­ses­ta, ja ajat­te­lin, et­tä se saat­tai­si so­pia mi­nul­le. Hain ja pää­sin en­sim­mäi­sel­lä ker­ral­la suo­raan pa­pe­reil­la si­sään. En ole päi­vää­kään ka­tu­nut va­lin­taa.

En­nen opin­to­jen al­kua Siep­pi ha­lu­si kui­ten­kin käy­dä ar­mei­jan. Sen hän teki kun­ni­oit­ta­en vuon­na 2020 kuol­leen pap­pan­sa muis­toa.

– Pap­pa oli so­dan jäl­keen mii­nan­rai­vaa­ja­na Itä­me­rel­lä. Ha­lu­sin käy­dä in­tin hä­nen muis­to­aan kun­ni­oit­ta­en ja pal­ve­lin lai­vas­tos­sa. Se an­toi hy­vän poh­jan näi­hin opin­toi­hin.

Siep­pi on opin­to­jen­sa ai­ka­na saa­nut jo tun­tu­maa käy­tän­nön työ­hön, sil­lä hä­nel­le on ker­ty­nyt 165 päi­vää työ­har­joit­te­lua eri­lai­sil­la aluk­sil­la. Tut­kin­toon si­säl­tyy har­joit­te­lua kai­ken kaik­ki­aan 360 me­ri­päi­vää. Har­joit­te­li­ja ei ai­na pää­se ko­men­to­sil­lal­le ruo­rin ää­reen, vaan on aloi­tet­ta­va vaa­ti­mat­to­mam­mis­ta teh­tä­vis­tä.

– Esi­mer­kik­si Tu­run ja Tuk­hol­man vä­liä kul­ke­val­la Bal­tic Prin­ces­sil­la hi­oin ruos­tet­ta ja maa­la­sin alus­ta. Mie­len­kiin­toi­sin har­joit­te­lu oli vii­me ke­sä­nä Me­ri­au­ran aluk­sel­la, joka lii­ken­nöi laa­jal­la alu­eel­la Itä­me­rel­lä, Poh­jan­me­rel­lä ja osin At­lan­til­la. Sii­nä pää­si muun mu­as­sa nä­ke­mään, mi­ten sa­ta­ma­toi­met ero­a­vat toi­sis­taan eri mais­sa.

"Mielenkiintoisinta opiskelussa ovat olleet harjoittelujen ohella sijaintiin ja reittien suunnitteluun liittyvät kurssit", toteaa merikapteeniksi opiskeleva Santeri Sieppi. Kuva: Tuija Saarinen

Reit­tien suun­nit­te­luun ja si­jain­tiin liit­ty­vät kurs­sit ovat ol­leet Sie­pil­le har­joit­te­lu­jen ohel­la mie­lui­sim­pia.

– Tut­kin­to­vaa­ti­muk­siin kuu­luu edel­leen täh­ti­na­vi­goin­ti, sil­lä pa­him­mas­sa ta­pauk­ses­sa täy­tyy ot­taa se seks­tant­ti kä­teen. Reit­tien suun­nit­te­lu on myös kiin­nos­ta­vaa. Pi­tää ot­taa huo­mi­oon vuo­ro­ve­si­vaih­te­lut ja mah­dol­li­sim­man ta­lou­del­li­nen polt­to­ai­neen ku­lu­tus. Vää­rä pe­rä­sin­kul­ma ja sitä kaut­ta suun­ti­ma voi ai­heut­taa jopa use­am­man tun­nin eron mat­kan kes­tos­sa.

Kou­lu­tus pä­te­vöit­tää lai­van pääl­lys­tön eli kap­tee­nin ja yli­pe­rä­mie­hen teh­tä­viin. Tu­le­vai­suu­des­sa Siep­pi nä­ki­si it­sen­sä ko­men­to­sil­lal­la ”förs­ti­nä”, eli yli­pe­rä­mie­he­nä.

– Förs­ti­nä pää­see te­ke­mään enem­män lai­van kul­je­tuk­seen sekä las­tauk­seen ja pur­ka­mi­seen liit­ty­viä fyy­si­siä töi­tä. Kap­tee­nin pes­ti si­säl­tää muu­hun mie­his­töön näh­den pal­jon enem­män pa­pe­ri­töi­tä, ja kap­tee­ni on it­se asi­as­sa hy­vin vä­hän ko­men­to­sil­lal­la, toi­sin kuin eh­kä ylei­ses­ti aja­tel­laan.

Myrs­kyt ei­vät Siep­piä pe­lo­ta.

– Tyk­kään pie­nes­tä myrs­kys­tä, se on oi­ke­aa me­ri­mie­hen elä­mää, to­te­aa Siep­pi.