Pau­lii­na Vil­pak­ka

Kake Ran­de­li­nin me­noa ei ei­kä pai­na. Ar­tis­ti aloit­taa 70-vuo­tis­juh­la­kier­tu­een­sa maa­lis­kuus­sa, ja kier­tu­een toi­nen keik­ka ve­de­tään Po­rin Pro­me­na­di­kes­kuk­ses­sa 22. maa­lis­kuu­ta. Mut­ta mikä on Ran­de­li­nin sa­lai­suus, et­tä hän jak­saa pai­naa, vaik­ka ikää on kart­tu­nut?

– No kyl­lä­hän se tie­tys­ti on rak­kaus mu­siik­kiin ja ylei­söön, se on se tär­kein mo­ti­vaa­tio. Ja kun­nos­ta­kin vä­hän ai­na pi­de­tään huol­ta. Joka on teh­nyt näi­tä asi­oi­ta pit­kän ai­kaa, ei sitä oi­kein osaa hel­pol­la luo­vut­taa­kaan, Ran­de­lin poh­tii.

Työn­ku­va on si­nän­sä muut­tu­nut, et­tä enää Ran­de­lin ei tee pal­joa pe­rin­teis­tä tans­si­la­va­keik­kaa. Sen si­jaan esiin­ty­mi­set ovat yleen­sä fes­ta­reil­la tai kon­sert­ti­pai­kois­sa. Sen ver­ran kyp­sään ikään eh­ti­nyt ar­tis­ti kui­ten­kin keik­ka­so­pi­muk­sia teh­des­sään yleen­sä toi­voo, et­tä kei­kat al­kai­si­vat en­nen puol­ta yö­tä.

– Jos jou­tui­si vie­lä pi­dem­pään odot­ta­maan kei­kan al­ka­mis­ta, se oli­si jo vä­hän lii­an ras­kas­ta.

Kei­koil­la hän kui­ten­kin jak­saa edel­leen ai­na in­nos­tua.

– Täs­sä­hän on vie­lä ihan kuin nuo­ri poi­ka.

Ran­de­lin on löy­tä­nyt paik­kan­sa nuo­rem­pien ar­tis­tien rin­nal­la, ja hä­nel­lä on myös run­saas­ti nuo­ria fa­ne­ja. Vuon­na 2022 JVG sämp­lä­si Ran­de­li­nin kap­pa­let­ta ”Pak­ko pai­naa pit­kää päi­vää” omal­la ”Ama­ti­mies”-sing­lel­lään. Vii­me vuon­na Ran­de­lin oli mu­ka­na Por­ti­on Bo­y­sin ”Ju­han­nu­syö”-sing­lel­lä.

Rakkaus musiikkiin ja yleisöön on Randelinille tärkein motivaatio jatkaa keikkailua. Kuva: Juha Uusitorppa

En­tä mitä miel­tä kon­ka­ri on nuo­ri­so­mu­sii­kis­ta?

– It­se kun on syn­ty­nyt sii­hen ai­kaan, kun mu­siik­ki oli me­lo­dis­ta, eh­kä räp-mu­siik­ki ei ihan sil­lä ta­val­la is­ke mei­kä­läi­seen. Vaik­ka tie­tyn­lai­nen jut­tu niis­sä­kin on. Kä­sit­te­len mu­siik­kia niin, et­tä sii­nä pi­tää ol­la me­lo­dia. Me­lo­dia on pa­ras ka­ve­ri­ni. Jos on vie­lä hy­vät sa­nat, sil­loin sitä on mu­ka­va esit­tää.

Sa­maan hen­gen­ve­toon Ran­de­lin kui­ten­kin to­te­aa, et­tä ko­ke­muk­se­na yh­teis­työt ja yh­teis­kei­kat nuo­rem­pien ar­tis­tien kans­sa ovat kui­ten­kin ol­leet mu­ka­via.

– Ei voi sa­noa, et­tei­vät­kö ne oli­si ol­leet myös sel­lai­sia ko­ho­koh­tia.

Ran­de­lin poh­tii suo­si­on­sa sa­lai­suut­ta nuor­ten kuu­li­joi­den kes­kuu­des­sa. Hän ar­ve­lee, et­tä moni heis­tä on saa­nut suo­mi-is­kel­mää äi­din­mai­dos­sa. Hän ker­too myös pyr­ki­vän­sä ole­maan ih­mis­ten jou­kos­sa yk­si heis­tä, sil­lä moni ar­tis­ti etään­tyy kuu­li­ja­kun­nas­ta sii­nä koh­taa, kun al­kaa pi­tää it­se­ään iso­na täh­te­nä.

– Tämä on yk­si työ kaik­kien töi­den jou­kos­sa. Me­nes­ty­mi­sen sa­lai­suus on ni­me­no­maan sii­nä, et­tä ole vaan se oma it­se­si min­kä­lai­se­na olet syn­ty­nyt. Ei am­mat­ti saa muut­taa si­nua mi­hin­kään.

Oman tuo­tan­ton­sa suo­sik­ki­bii­sit Ran­de­lin löy­tää uran­sa kään­teen­te­ke­vil­tä het­kil­tä, yleen­sä uran al­ku­vai­heil­ta.

– Kir­je Ko­tiin… kyl­lä­hän se ai­na tie­tyl­lä ta­val­la muis­tut­taa sii­tä mis­tä on läh­det­ty ja mi­hin on tul­tu. Ju­han­nu­syö-kap­pa­leen al­ku­pe­räi­ses­tä­kin ver­si­os­ta heti kyl­lä ajat­te­lin pie­nes­sä mie­les­sä­ni, et­tä täs­tä voi­si tul­la hit­ti. Ja kun teh­tiin uu­si ver­sio Por­ti­on Bo­y­sin kans­sa, meil­lä oli taas aja­tus, et­tä täs­tä saat­taa tul­la kova jut­tu.