Yh­dys­val­lat on maa­il­man pit­käi­käi­sin de­mok­ra­tia. Vuon­na 2024 USA jär­jes­ti va­paat vaa­lit ja va­lit­si pre­si­den­tik­seen tois­ta­mi­seen Do­nald Trum­pin. Tätä voi­daan pi­tää kai­kil­la mit­ta­puil­la de­mok­ra­ti­an on­nis­tu­mi­se­na. Mi­ten käy Yh­dys­val­to­jen de­mok­ra­ti­al­le tu­le­van nel­jän vuo­den ai­ka­na, on­kin sit­ten toi­nen ta­ri­na.

Edus­tuk­sel­li­nen de­mok­ra­tia pe­rus­tuu luot­ta­muk­seen ja sii­hen, et­tä us­kom­me vi­ra­no­mai­siin, ins­ti­tuu­ti­oi­hin ja va­paa­seen me­di­aan. So­si­aa­li­nen me­dia on ko­vaa vauh­tia na­ker­ta­mas­sa noi­ta de­mok­ra­ti­an pe­rus­pi­la­rei­ta. Eng­lan­ti­lai­nen fi­lo­so­fi Sir Fran­cis Ba­con (1561–1626) sa­noi, et­tä tie­to on val­taa. Näi­hin päi­viin saak­ka se on eh­kä pi­tä­nyt­kin paik­kan­sa.

Ny­ky­ään tie­toa on ra­jat­to­mas­ti saa­ta­vil­la, mut­ta suu­rin osa sii­tä on ros­kaa. Fak­to­jen tar­kis­ta­mi­nen on hi­das­ta ja kal­lis­ta. Sen si­jaan so­si­aa­li­sen me­di­an al­go­rit­mit syöt­tä­vät eteem­me jat­ku­vas­ti uu­ti­sia, joi­den to­den­pe­räi­syy­des­tä tai al­ku­pe­räs­tä em­me tie­dä mi­tään. Ih­mis­ten elä­mä on help­po täyt­tää va­leu­u­ti­sil­la ja pro­pa­gan­dal­la. Eläm­me ai­ka­kaut­ta, jol­loin tut­kit­tu tie­to on uha­na­lai­nen luon­non­va­ra.

So­si­aa­li­nen me­dia ja tek­no­lo­gia ovat joh­ta­neet kes­kus­te­lun ro­mah­ta­mi­seen ja de­mok­ra­ti­an järk­ky­mi­seen kaik­ki­al­la maa­il­mas­sa. Suo­mes­sa on ta­ho­ja, jot­ka pu­hu­vat va­ka­vas­ti YLE:n lo­pet­ta­mi­ses­ta ja Elon Mus­kin omis­ta­ma vies­ti­pal­ve­lu X on muut­tu­nut Yh­dys­val­to­jen hal­lin­non di­sin­for­maa­ti­o­työ­ka­luk­si, jos­sa al­go­rit­mit oh­jaa­vat, ke­nen jul­kai­su­ja näy­te­tään ja ke­nen ei.

Jot­kut ku­vit­te­le­vat nai­vis­ti, et­tä ro­mut­ta­mal­la pe­rin­tei­sen me­di­an ja ins­ti­tuu­ti­ot, va­pau­dum­me elä­määm­me hal­lit­se­vis­ta auk­to­ri­tee­teis­ta, mut­ta mitä sit­ten ta­pah­tuu, kun ih­mi­nen ei enää us­ko mi­hin­kään? Jos em­me enää luo­ta vi­ra­no­mai­siin, tie­tee­seen tai yh­tään mi­hin­kään, maa­il­ma ajau­tuu anar­ki­aan. Ja jos jon­ne­kin muo­dos­tuu val­ta­tyh­jiö, joku taho täyt­tää sen var­muu­del­la.

Eläm­me vaa­ral­li­sia ai­ko­ja, jol­loin pe­rin­tei­set de­mok­ra­ti­at ja sa­nan­va­paus ovat uhat­tu­ja. Seu­raa­vat kym­me­nen vuot­ta tu­le­vat näyt­te­le­män mer­kit­tä­vää osaa uu­den maa­il­man­jär­jes­tyk­sen muo­tou­tu­mi­ses­sa.

Art­tu Tuo­mi­nen

Po­ri­lai­nen kir­jai­li­ja ja ym­pä­ris­töin­si­nöö­ri, joka am­men­taa luo­mis­vim­man­sa po­ri­lai­ses­ta hul­luu­des­ta, ran­ni­kon luon­nos­ta ja Sel­kä­me­ren aal­lois­ta.