”Why Not the Best?” eli mik­si et ää­nes­täi­si pa­ras­ta eh­do­kas­ta. Tuo oli ame­ri­kan­suo­ma­lai­sen Gus Hal­lin vaa­lis­lo­gan Yh­dys­val­tain vuo­den 1980 pre­si­den­tin­vaa­leis­sa. Hall oli Yh­dys­val­tain kom­mu­nis­ti­sen puo­lu­een joh­to­hah­mo­ja vuo­si­kym­men­ten ajan. Hän eli vau­ras­ta ho­tel­lie­lä­mää Mos­ko­vas­ta saa­mil­laan va­roil­la. Hall oli nel­jä ker­taa eh­dok­kaa­na pre­si­den­tin­vaa­leis­sa. Me­nes­tys jäi to­sin vaa­ti­mat­to­mak­si. Vuo­den 1980 vaa­leis­sa Hall sai 0,05 pro­sent­tia ää­nis­tä.

Kah­den puo­lu­een val­ta-ase­ma on nau­lat­tu sy­väl­le USA:n vaa­li­jär­jes­tel­mään. Mui­den puo­lu­ei­den tai riip­pu­mat­to­mien eh­dok­kai­den on lä­hes mah­do­ton pääs­tä pre­si­den­tik­si. Mo­ni­mil­jar­döö­ri Ross Pe­rot’n vuo­den 1992 pre­si­den­tin­vaa­li­kam­pan­ja on mal­lie­si­merk­ki täs­tä. Pe­rot sai 19 pro­sent­tia ää­nis­tä, mut­ta ei yh­tään va­lit­si­ja­mies­tä. Tiu­kas­sa vaa­li­kamp­pai­lus­sa muu­ta­man pro­sent­tiyk­si­kön kan­na­tuk­sen omaa­val­la eh­dok­kaal­la voi ol­la suu­ri mer­ki­tys vaa’an­kie­li­o­sa­val­ti­ois­sa.

De­mok­raa­tit ovat­kin teh­neet te­le­vi­si­o­mai­nok­sen, jos­sa hyö­kä­tään Vih­re­än puo­lu­een eh­do­kas­ta Jill Stei­niä vas­taan. Sen mu­kaan ää­ni Stei­nil­le on ää­ni Do­nald Trum­pil­le. Mai­nos kie­lii Ka­ma­la Har­ri­sin kam­pan­jan her­mos­tu­nei­suu­des­ta. Stein ei ol­lut eh­dol­la nel­jä vuot­ta sit­ten. Vuo­den 2016 pre­si­den­tin­vaa­leis­sa hän oli ja sai 1,5 mil­joo­naa ään­tä. Stei­nia on­kin nyt vaa­dit­tu ve­täy­ty­mään pre­si­dent­ti­ki­sas­ta. Vaa­ti­mus ker­too jo­tain kak­si­puo­lu­e­jär­jes­tel­män tuot­ta­mas­ta vaih­to­eh­dot­to­muu­des­ta. Vaa­leis­sa on kui­ten­kin mu­ka­na kym­me­niä eh­dok­kai­ta. Vain muu­ta­mil­la heis­tä on val­ta­kun­nal­lis­ta nä­ky­vyyt­tä.

Do­nald Trum­pia voi­si ta­val­laan kut­sua riip­pu­mat­to­mak­si eh­dok­kaak­si. Trump näyt­tää ole­van riip­pu­vai­nen vain omis­ta oi­kuis­taan. Ja tie­tys­ti vaa­li­kam­pan­jan­sa ra­hoit­ta­jis­ta, ku­ten myös Har­ris.

Har­ri­sin ja Trum­pin kan­na­tu­se­ro on rat­kai­se­vis­sa osa­val­ti­ois­sa hy­vin pie­ni. Vaa­lien jäl­kei­set vaa­ti­muk­set ään­ten uu­del­leen­las­ken­nas­ta ovat erit­täin to­den­nä­köi­siä. Nel­jän vuo­den ta­kai­nen sop­pa voi tois­tua. Voit­ta­jaa en läh­de veik­ka­maan. Tu­lee vain mie­leen si­taat­ti: de­mok­ra­ti­as­sa kan­sa saa juu­ri sel­lai­set joh­ta­jat kuin se an­sait­see.

Kim­mo Aho­nen

Po­rin yli­o­pis­to­kes­kus