Jukka Moilanen: Olenko tänään ansainnut palkkani?
Tein 45-vuotisen työuran kunnallisissa virka- ja työsuhteissa. Palkkausmuoto oli säännöllinen kuukausipalkka. Virkaurani puolivälissä, 90-luvulla, minulla oli mahdollisuus tehdä virkavapaalla töitä vajaan kahden vuoden ajan pienessä yksityisessä yrityksessä. Henkilökuntaa tuossa yrityksessä oli yhteensä kuusi. Kaksi oli yrityksen omistajia. Teimme töitä varsin paljon yhdessä. Minä tein jotakuinkin samoja töitä, joita omistajatkin tekivät. Siitä jaksosta opin todella paljon työn tekemiseen ja työn arvostukseen liittyviä asioita, joita pidin käytössä virkaurani loppuun asti.
Tuossa pienessä yrityksessä ja työyhteisössä, ainakin minä sisäistin konkreettisesti sen, että minunkin palkkani maksavat nuo kaksi yrityksen omistajaa, läheistä työtoverini. Koskaan he eivät siitä puhuneet, kun ei ollut tarvetta puhua. Ei tarvinnut puhua, koska kaikki olivat sitoutuneet omiin työtehtäviinsä, ja jokainen halusi osoittaa ilmeisesti juuri sen, että on tehnyt työnsä hyvin. Pärjäsimme 90-luvun vaikeina aikoina kuitenkin kohtuullisen hyvin.
Yksi mielestäni arvokas, työtä kunnioittava asia, jonka opin tuolla yksityissektorin työjaksolla oli se, että päädyin päivittäin itse arvioimaan, olinko tänään ansainnut oman palkkani. Laskinta ei tarvita. Tunne riittää. Minusta tuo olisi hyvä piirre ihan jokaiselle. Sovittu palkka kun joka tapauksessa maksetaan.
Väitän, että ellei ihminen saa työstään onnistumisen ja hyvänolon tunnetta, tylsistyy ja menettää lopullisesti motivaation työhönsä. Ainakin minusta tuntui todella hyvältä, kun päädyin arvioissani siihen, että tänäänkin olin palkkani ansainnut. Uskon, että jokainen haluaa olla työnantajalleen palkkansa arvoinen. Kun on tehnyt työnsä hyvin ja onnistuneesti, on ansainnut palkkansa – kaikki voittavat.
Jukka Moilanen, Harjavalta
Kaupunginjohtaja emeritus (Ulvila)