Lau­lut o taas lau­let­tu…hel­mi­kuu 9. 2025

Nii, noit eu­ro­vii­sui­hi pyr­ki­jöit­te lau­lui ny täs mei­naa. Ei­le eh­toos­ti niit tel­kust vah­rat­tii ja kuu­lus­tel­tii. Oli kai se jol­lai­lai jän­nää mim­mo­ne erus­ta­ja meilt täält Su­a­mest läh­tee eu­ro­vii­sui­hi Sveit­sii? Tart­tee kyl san­noo et vii­me vuan sil­lo eu­ro­vii­su­yän, ko voit­ta­ja oli sel­vil mää pää­ti, et oli sit vi­ho­vii­mi­ne kert­ta, ko mää niit ki­soi kat­te­li. Ain en­ne oli il­ma muut klaa­rii, et ne eu­ro­vii­sut o pak­ko nähr. Tuli mit­ta kum­min­ki täy­tee stää mel­kost ri­a­hun­taa siäl la­val ja se, et it­te lau­lu siin oli mel­kei jo tois­si­jast. Seki siin kans yh­ten, et mel­kei jou­tu häp­pee niit­te Su­a­me erus­taj­jai pu­a­lest siäl ki­sois. Ym­mär­si kyl et täl iäl ei voik­kaa en­nää ym­mär­tää iha stää mitä nu­a­rem­mat pol­vet hal­luu ei­kä muu­te eres tart­tek­ka on­neks. Tämä vii­me kev­väi­se pää­tök­se oli sit ker­riin­ny jo unoh­taa ja nii vaa taas tuli kat­tot­tuu tää kar­sin­ta. Ei ol­lu sys­tee­mi juur­ka muut­tu­nu ja faart­tii pii­sas nyk­ki. Tyk­kä­si jol­lai­lai eni­te siit nä­tist, her­käst Vii­vi esit­tä­mäst lau­lust ja häne iha­nast ää­nes­täs. Ei­kä hä­nel ol­lu esi­tyk­ses mit­tää tol­ku­tont tou­huu­kaa, mi­tä­ny pi­änt as­jaa kuu­lu­vaa tans­sah­tel­luu sä­vel­te sii­vi. Hyvä Vii­vi!

Tyk­kä­si kyl siit toi­seks jää­neest nii ko­mi­as­ti mur­ret­tas­ki haas­tat­te­lus pu­hu­neest pu­na­tuk­ka­sest fröö­ky­näst, joka lu­pas koko Su­a­mel kar­ja­la­pii­ra­kak­ki trah­tee­rat, jos voit­taa. Mikä ää­ni, kuul­laa sää­ke­ris­ti viä!! Har­mi et jäi toi­seks ja har­mi seki et oli lau­lu­ki­al­los ei­le eh­toos­ti. Nii, ei­kä se nu­a­ri ko­mia mi­äs­kä has­sum­pi ol­lu. Ja sit se Su­a­me kisa voit­ta­ja Ee­ri­ka, joka kor­jas koko poti kot­tii. Hän ei kuu­lu­nu mu su­a­sik­kei­hi­ni, mut kai­mar mone muu, ko sai yli­voi­ma­ses­ti ää­nii. Ny sit vaa toi­vo­taa, et­tei am­mut yli häne esiin­ty­mis­roik­keis kans ja lii­ke­ki­ä­li­ki olis sää­ryl­list. Koko Su­a­mi kum­min­ki toi­voo hält, et kaik­ki lu­a­nais par­hai päi ja ai­na­ki pääs­täs lop­pu­kil­pai­luu. Jää­rää var­too mitä tu­le­ma pit­tää..

Kev­väi­ne sää sen­ku jat­kuu, mo­net puit­te sil­mut jo au­kei­lee, pa­ju­kis­soi­ki olis jo iha ree­ras ja meil tual tre­ko­lis jou­lu­ruu­su­ki o knu­peil. Lin­nuk­ki tai­taa ol ai­kaas erel, ko ai­na­ki va­rek­set tos tran­nuu ok­sii no­kas­sas ja ka­tu­lamp­pui pääl is­tus­kel­lee nii vi­ä­ri vi­ä­res et val­la. Lunt ei tääl juur­ka ol ko pi­ä­ni hinu ja joki vir­taa val­toi­me­nas. Mu­a­ta­ras­taat muu­te kans näyt­tää toi­sis­tas tyk­kää­vä ja sa­moi töp­pä­reit tön­ki­vä yh­res ja su­las so­vus.

Trump­pi tual suu­res mail­mas lau­koo kum­mal­li­suuk­sii har­va se päi­vä ja saa koko mail­ma sil­mää­te­ke­vät hauk­koo hen­kees. Kyl o mi­ä­le­kiin­to­seks men­ny tää mail­ma ja iha näil ko­ti­nur­kil­ki käy kai mel­ko­ne ku­hi­na nii po­li­tii­kas, ko muu­ten­ki. Kyl tun­tee täm­mö­ne van­ha ih­mi­ne it­tes pi­ä­neks te­ki­jäks näis myl­ler­ryk­sis, vaik toi­se­kaut mee van­hai sa­no­taa ole­va suu­ri­ki ris­ki tu­le­vai­suu­rel. No sil­lai se ny vaa tai­taa ol­lak­ki…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos