Ajam­me syk­syi­ses­sä mai­se­mas­sa lap­se­ni kans­sa. Al­kaa sa­ta­maan vet­tä ja lii­ken­ne tun­tuu ma­te­le­van. Huo­maan, et­tä tah­to­mat­ta­ni alan vil­kuil­la kel­loa yhä use­am­min ja her­mos­to­ni kiih­tyy. Meil­lä on hie­man kii­re ja poik­ke­an ka­dul­ta kiel­let­tyyn ajo­suun­taan oi­kais­tak­se­ni. Lap­se­ni huo­maa asi­an. ”Äi­ti! Ei täs­tä sai­si ajaa au­tol­la.”

Ilah­dun sa­laa sii­tä, et­tä lap­si on tun­nis­ta­nut lii­ken­ne­mer­kin ja on tie­dos­ta­nut rik­ko­muk­se­ni. Kui­ten­kin tun­nen pis­ton sy­dä­mes­sä­ni sii­tä, et­tä toi­min vas­toin lii­ken­ne­sään­tö­jä. Asia on pie­ni, mut­ta ei­kös pie­nil­lä­kin te­oil­la ole mer­ki­tyk­sen­sä?

Vii­me sun­nun­tain Evan­ke­liu­mi­teks­ti ke­hot­taa mei­tä muis­ta­maan, et­tä olem­me kah­den maan kan­sa­lai­sia.

Kun he saa­pui­vat Ka­per­nau­miin, tuli Pie­ta­rin luo temp­pe­li­ve­ron kan­ta­jia, jot­ka sa­noi­vat: ”Kai tei­dän opet­ta­jan­ne mak­saa temp­pe­li­ve­roa?” ”Mak­saa kyl­lä”, hän vas­ta­si. Kun hän meni si­säl­le ta­loon, Jee­sus ehät­ti ky­sy­mään: ”Mitä miel­tä olet, Si­mon? Keil­tä tä­män maa­il­man ku­nin­kaat pe­ri­vät tul­lia ja ve­roa, omil­ta lap­sil­taan vai vie­rail­ta?” ”Vie­rail­ta”, vas­ta­si Pie­ta­ri. Sil­loin Jee­sus sa­noi hä­nel­le: ”Lap­set ovat siis va­paat. Mut­ta mik­si suot­ta suu­tut­tai­sim­me hei­dät? Mene jär­vel­le ja hei­tä on­ki ve­teen. Ota en­sim­mäi­nen kala, jon­ka ve­dät ylös, ja avaa sen suu. Siel­lä on ho­pe­a­ra­ha. Ota se ja mak­sa heil­le sekä mi­nun et­tä it­se­si puo­les­ta.”

Kris­tit­tyi­nä olem­me vas­tuus­sa esi­mer­kik­si sii­tä, et­tä viem­me sa­no­maa Jee­suk­ses­ta eteen­päin ja ker­rom­me Hä­nen te­os­taan mei­dän vuok­sem­me. Mei­dän tu­lee myös muis­taa vel­vol­li­suu­tem­me lä­him­mäis­tä koh­taan. Kui­ten­kin yh­teis­kun­nas­sa val­lit­se­vat lait tu­lee muis­taa, em­me­kä saa vä­hek­syä vas­tuu­tam­me maan­pääl­lä. Jee­sus­kin toi­voo mei­dän pyr­ki­vän ta­sa­ver­tai­suu­teen kai­kes­sa. Sa­mat lait ja sään­nöt kos­ket­ta­vat Kris­tit­ty­jä ja myös nii­tä, jot­ka ei­vät vie­lä tun­ne Hän­tä. Oi­ke­as­taan Kris­tit­tyi­nä mei­dän tu­li­si­kin aja­tel­la, et­tä olem­me esi­merk­ki­nä muil­le. Vä­lil­lä esi­merk­ki­nä elä­mi­nen on ras­kas­ta, jos nä­kee ym­pä­ril­lään pelk­kää sään­tö­jen rik­ko­mis­ta. Kiu­saus hii­pii myös omaan mie­leen, mik­si mi­nun pi­täi­si teh­dä, jos ku­kaan muu­kaan ei vä­li­tä. Lu­mi­pal­lo­e­fek­tin lail­la sään­tö­jen rik­ko­mi­nen le­vi­ää. Jos ajat­te­lem­me näin esi­mer­kik­si jät­tei­den hä­vit­tä­mi­sen suh­teen, voi­vat seu­rauk­set ol­la ka­tast­ro­faa­li­sia maa­pal­lom­me kan­nal­ta. Jo­kai­sen tu­li­si sy­dä­mes­sään muis­taa ol­la vas­tuul­li­nen, myös maal­li­sis­sa asi­ois­sa.

Suo­mes­sa ta­pah­tu­neet yh­teis­kun­nal­li­set muu­tok­set ovat pu­hut­ta­neet mei­tä vii­me ai­koi­na. Hal­li­tuk­sen suo­rit­ta­mat leik­kauk­set so­si­aa­li­tur­vas­ta ovat hei­ken­tä­neet jo val­miik­si haa­voit­tu­vas­sa ase­mas­sa ole­via. Nä­mä­kin muu­tok­set voi­vat hei­ken­tää yh­teis­kun­nal­lis­ta ku­ria, kos­ka vai­keu­det aja­vat ih­mi­siä epä­toi­voon. Näis­sä ti­lan­teis­sa tu­lee kui­ten­kin muis­taa, et­tä Tai­vaal­li­nen Isäm­me huo­leh­tii meis­tä muu­tok­sis­ta huo­li­mat­ta. Mei­dän tu­lee ää­ri­ti­lan­teis­sa­kin muis­taa, et­tä tä­hän lu­pauk­seen voim­me ai­na ja ikui­ses­ti luot­taa. Voim­me myös ru­koil­la, et­tä Ju­ma­la vai­kut­tai­si päät­tä­jis­säm­me niin, et­tä sai­sim­me vie­lä va­kaam­paa ta­lout­ta eri­tyi­ses­ti niil­le, jot­ka ta­lou­den kans­sa kamp­pai­le­vat.

”Ra­kas Tai­vaal­li­nen Isäm­me. Pyy­däm­me si­nul­ta joh­da­tus­ta­si kai­kes­sa mitä elä­mäs­säm­me on. Ole nyt eri­tyi­ses­ti lä­hel­lä hei­tä, joil­la on ta­lou­del­lis­ta ah­din­koa ja jo­kai­nen päi­vä tun­tuu ole­van tais­te­lua. Loh­du­ta ja vah­vis­ta hei­tä sekä an­na toi­voa tu­le­vai­suu­teen. Ra­kas Isä vai­ku­ta myös Suo­men päät­tä­jis­sä ja an­na hal­li­tuk­sel­le vii­saut­ta näh­dä suo­ma­lais­ten hätä. Joh­da­ta hei­tä hy­viin ja kan­nat­ta­viin rat­kai­sui­hin, jot­ta kal­liis­ti ra­ken­net­tu Isän­maam­me säi­lyi­si tur­val­li­se­na, myös ta­lou­del­li­ses­sa mie­les­sä. Kii­tos sii­tä kai­kes­ta Ar­mos­ta mitä an­nat meil­le joka päi­vä. Poi­ka­si Jee­suk­sen ni­mes­sä, Aa­men.”

Jee­sus ei tee ra­jaa asi­oi­den suu­ruu­del­la, Hä­nen sil­mis­sään jo­kai­sel­la hy­väl­lä te­ol­la ja sään­tö­jen nou­dat­ta­mi­sel­la on vä­liä. Voim­me myös pyy­tää rik­ko­muk­si­am­me an­teek­si ja pyr­kiä toi­mi­maan jat­kos­sa eri ta­val­la. Voi­sit­ko sinä aja­tel­la, et­tä muut­tai­sit omas­sa elä­mäs­sä­si jo­tain asi­aa niin, et­tä se vie­lä­kin pa­rem­min nou­dat­tai­si yh­teis­kun­nal­li­sia tai tai­vaal­li­sia la­ke­ja?

Vee­ra Nur­mi

Di­a­ko­nis­sa ja kol­men ty­tön äi­ti Po­rin Tel­jän seu­ra­kun­nas­ta

Veera Nurmi