Viikon sana: Kuinka vapautua murehtimisesta
Me ihmiset olemme usein ”ammattimurehtijoita”. Kannamme huolta ja murhetta niin monenlaisista asioista. Monet näistä murheista ovat sellaisia, joihin emme pysty itse edes vaikuttamaan, mutta silti me murehdimme.
Jumala ei kuitenkaan halua, että me kannamme murheita sielussamme. Jeesus opettaa meitä luottamaan Taivaalliseen Isäämme, joka pitää huolta linnuista ja kedon kukistakin, saati sitten meistä vähäuskoisista ihmisistä (Matt. 6:25-34).
Mitä voimme sitten tehdä, kun murheet pyrkivät pesiytymään sydämeemme? Raamattu antaa tähän hyvän neuvon ja lupauksen: ”Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” (2. Piet. 5:7)
Raamatusta löytyy hieno esimerkki tästä murheiden heittämisestä Jumalalle. 1. Samuelin kirjassa, luvussa 1 kerrotaan Hanna-vaimosta, joka pitkän aikaa oli kärsinyt siitä, että hän ei saanut lapsia. Lopulta Hanna kääntyi murheidensa kanssa Jumalan puoleen. Hanna rukoili Jumalan alttarilla kauan, ainoastaan hänen huulensa liikkuivat, mutta ääntä ei kuulunut. Tätä katsellessaan pappi Eeli luuli, että Hanna oli juovuksissa. Hanna kuitenkin vastasi Eelille:
"Ei, herrani, minä olen murheen raskauttama vaimo; viiniä ja väkijuomaa en ole juonut, vaan minä vuodatin sydämeni Herran eteen. Älä pidä palvelijatartasi kelvottomana naisena, sillä tuskani ja suruni suuruuden tähden minä olen näin kauan puhunut." (1. Sam. 1:15-16)
Raamattu kertoo, että näiden tapahtumien jälkeen Hanna ”meni pois ja söi eikä enää näyttänyt murheelliselta.” (1. Sam. 1:18) Hanna todella jätti murheensa Herralle, eikä enää itse kantanut niitä. Hannan rukous kuultiin, ja Jumala piti Hannasta huolta. Samoin hän haluaa pitää meistä jokaisesta huolta.
Juuso Leivonniemi
Vastuunkantaja, Elämän Eliksiiri ry
Juuso Leivonniemi
