Pakken Kiekkokulma: Liigan pienten ja suurten intressit ristiriidassa
Koko viikon on liikkunut sitkeitä huhuja siitä, että SM-liigan suurten paikkakuntien seurat haluaisivat perusteellista muutosta sarjaan.
Käytännössä tämä merkitsisi pääsarjan joukkuemäärän supistamista. Kärkiseuroille sopisi vallan hyvin 12 joukkueen pääsarja.
Näin siksi, että sarjan tiivistyessä taso nousee, ennalta helposti arvattavia otteluita lopputuloksen kannalta tulisi vähemmän ja mielenkiinto kasvaa.
Millainen sarjamuoto sitten olisi paras 12 pääsarjajoukkueen jälkeen. Kymmenen tai 12 joukkueen B-liiga, josta parhaat voivat pelata noususta pääsarjan heikoimmin menestyneiden kanssa. Tällainen malli saa todennäköisesti eniten kannatusta pääsarjan kärkiseuroissa.
Myös pelaajayhdistys haluaa pöytään, jossa sarjauudistusta käsitellään. Pelaajien etujärjestö väläyttää kahteen lohkoon jaettua 10 joukkueen ammattilaissarjaa. Lohkot jakautuisivat joukkueiden tason mukaan. Mestis nykyisellään jäisi pois kuvioista.
On luonnollista, että sarjan tyvipään seuroissa lasketaan tarkkaan, onko heidän paikkansa sitten B-liigassa. Jos seura kuuluu vaaravyöhykkeeseen, on vastustus ilman muuta kova. Yksikään liigaseura ei halua pelata alemmassa sarjassa.
Liigassa pelaaminen tuo seuralle vahvan imagon. Jos pelaat B-sarjassa, niin kiekkokansan silmissä se on Mestis. Tulot romahtavat, kun yleisöä ei ”mestis” kiinnosta, sponsorit vähenevät ja mediajulkisuus jää murto-osaan aiemmasta.
Urheilun näkökulmasta 12 joukkueen pääsarja olisi paras vaihtoehto. Toteuttaminen on kuitenkin tavattoman vaikeaa. Puolet seuroista vastustaa kiivaasti sarjan typistämistä ja toinen puoli ajaa sitä vahvasti.
Jotain tulehtuneesta tilanteesta kertoo se, ettei kukaan liigaseurojen edustajista ota kantaa asiaan julkisesti, vaan ohjaa kysymykset Liigan johdolle. Käytännössä puheenjohtaja Heikki Hiltuselle, joka on myös Vaasan Sportin puheenjohtaja ja osaomistaja.
Sarjan typistämistä ajavissa seuroissa Hiltusta savustetaan ulos pestistä, koska hänen nähdään ajavan pienten seurojen etua, mihin ryhmään myös Sport kuuluu.
Liiga on pahasti kahtia jakautunut toiminnallisesti ja taloudellisesti. Suurten paikkakuntien seuraat tekevät tulosta satojatuhansia, mutta häntäpäässä räpistelevät pienet seurat elävät suurissa taloudellisissa vaikeuksissa.
Liigan johdosta on väläytelty, että seura voi omaehtoisesti valita Mestiksen tai mikä kakkostason sarjan nimi sitten onkin. Vapaaehtoisuus toteutuu vain äärimmäisessä hädässä, velkataakan käydessä mahdottomaksi.
Yksi esitys on, että tällainen seura voisi saada liigalisenssin suuruisen laskuvarjon. Vaihtoehto saattaisi houkutella niitä johtajia, jotka ovat laittaneet henkilökohtaisia rahojaan seuraan.
Ensi kaudella Liigaan voi nousta Mestiksen voittaja karsinnan kautta. Nousijalta edellytetään 3,6 miljoonan euron liigalisenssin lunastamista. Jokerit ilmoitti, ettei se haluakaan nousta. Liian kallista.
Samalla alkoi kiivas keskustelu lisenssin hinnasta. Miksi pitää maksaa noin posketon summa?
Liigan tekemällä tv-sopimuksella seurat saavat noin 1,2 miljoonan kausittaisen korvauksen eli kolmessa kaudessa lisenssi on maksettu tv-tuloilla. Jos tätä ei pysty maksamaan ja yltämään 2,5 miljoonan euron pelaajabudjettiin, ei pääsarjaan kannata lähteä.
Jokerien puheenjohtaja Mikko Saarni totesi, että Liigassa pelaaminen vaatii nykyisillä ehdoilla noin kymmenen miljoonan euron kausibudjetin. Se on hänestä aivan liikaa. Jos meinaa menestyä, niin sen se todella vaatii. Kyse on siis koko seuran budjetista ravintola ja muina tuloineen sekä U-20-joukkueen ylläpidon. Heikoilla ovat Jokerien käsitykset Liigassa pelaamisesta, jos ei talouden raameja kyetä edes karkeasti hahmottamaan.
Tapparan liikevaihto on 15 miljoonaa euroa, Ilveksen vähän pienempi, HIFK:n 11 miljoonaa, TPS:n 12 miljoonaa. Liigan ylivoimaisesti pienimmän paikkakunnan seura Lukko operoi kaudella 2022 kahdeksan miljoonan liikevaihdolla. Kärppien koko liikevaihto on yli 20 miljoonaa, josta noin puolet koostui suoraan tai välillisesti urheilutoiminnasta.
Pauli Uusi-Kilponen
Lehdistöneuvos, Eurajoki