Pakken Kiekkokulma: Lukon ja Ässien pelaamista leimaa epätasaisuus
Lukko otti viikonloppuna hienon voiton Kärpistä ja kärsi surkean tappion Turussa Tepsiä vastaan. Kovin ovat epätasaisia esitykset.
Vähän samaa voi sanoa Ässistä. Lauantainen kotiesitys turkulaisia vastaan jätti paljon kysymyksiä.
Menestyville joukkueille on ominaista paitsi peliesitysten tasaisuus, niin myös esityksen kehittyminen kauden aikana. Ehkä paras esimerkki tästä on Tappara. Joukkue on monena vuotena aloittanut materiaaliinsa nähden vaisusti, mutta keväällä on nosteltu Kanada-maljaa.
Satakuntalaisjoukkueilta puuttuvat nuo molemmat ominaisuudet. Lukon peli heittelee ottelusta toiseen. Jopa pelien sisällä nähdään aaltoliikettä. Hyvä esimerkki tästä oli viikonlopun peli Kärppiä vastaan. Lukko pääsi 3–0 johtoon ja hallitsi täysin kenttätapahtumia. Toiseen erään joukkue passivoitui ja Kärpät otti ohjaat. Peli oli tasan 3–3. Päätöserään raumalaiset sentään piristyivät ja pisteet jäivät Äijänsuolle.
Ottelukohtaisen esityksen vaihtelulla on varmasti osasyynä otteluruuhka CHL-otteluineen. Erien välistä esityksen heilahtelua on enää vaikea laittaa väsymyksen piikkiin. Kyse on siitä, ettei valmentaja Tomi Lämsä ole saanut joukkueen peruspeliä kuntoon niin, että tekemisen toisteisuus näkyisi. Lukko pelaa liikaa yksilöiden onnistumisen kautta. Kun näin on, joukkueen kärkipelaajat ottavat helposti liian suuria paineita onnistumisestaan. Se saattaa osittain selittää myös maalinteon vaikeutta ja ylivoimapelin yskimistä. Tosin Kärppiä vastaan näytti tässä suhteessa jo paremmalta.
Ässien pelitapa on äärimmäisen vaativa. Se edellyttää syttymistä joka otteluun. Kun näin ei tapahdu, jää yritys puolitiehen ja pisteiden saanti vaikeutuu. Ässillä on paljon samaa kuin Lukolla siinä, ettei peli ole juuri kehittynyt. Ylivoimia haittaa ilman muuta Jan-Mikael Järvisen puuttuminen. Hänen kaltaistaan ovelien syöttöjen jakajaa ei löydy toista. Järvisellä on myös kyky tehdä kanssapelaajistaan parempia. Nyt kun hän on sairastuvalla, näkyy se etenkin joukkueen kiekollisessa pelissä.
Jos ei joukkue kykene kauden aikana parantamaan esitystään ja tuomaan ylivoimaan uusia variaatioita, ei pudotuspeleissä pitkälle pötkitä.
Yllättävää on, että sarjan toiseksi viimeisenä oleva HPK petraa peliään ehkä parhaiten liigassa. Ylivoimaprosenttikin on kymmenen viime pelin jälkeen liigan kärkitasoa.
Pauli Uusi-Kilponen
Lehdistöneuvos, Eurajoki