Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Äs­sil­lä ei ole vii­si viit­tä vas­taan kent­tä­pe­lis­sä suu­ria on­gel­mia. Iso ky­sy­mys on, se, mi­ten jouk­kue ky­ke­nee jo­kai­ses­sa jat­ko­pe­lis­sä Kal­Paa vas­taan is­ke­mään ne rat­kai­se­vat osu­mat, kun pe­la­taan nel­jäs­tä voi­tos­ta.

Yk­si mies ni­mel­tä Roo­pe Ta­la­ja on täs­sä suh­tees­sa pal­jon var­ti­ja­na. Hän toi­mii yli­voi­mis­sa mas­ki­mie­he­nä teh­tä­vä­nään la­pi­oi­da ir­to­kie­kot si­sään.

– Kyl­lä noi­ta ti­lan­tei­ta on tul­lut ihan hy­vin. Hom­mia riit­tää var­mas­ti jat­kos­sa­kin, hän ke­huu.

Kaik­ki on sit­ten pie­nes­tä kiin­ni. Pon­nah­taa­ko kiek­ko maa­li­vah­dis­ta Ta­la­jan vai vas­tus­ta­jan pa­kin la­paan.

– Jos me ei teh­dä yli­voi­mis­ta, niin sit­ten vas­tus­ta­ja te­kee. Tämä on se pe­lin lai­na­lai­suus, joka on jo täs­sä­kin sar­jas­sa näh­ty, Ta­la­ja päi­vit­te­lee.

Ta­la­ja on tyy­pil­li­nen alem­pien ket­ju­jen pe­laa­jaa, jon­ka teh­tä­vä­nä on ta­sa­ken­täl­li­siin raas­taa ja riis­tää sekä pe­la­ta ko­vaa. Hän on erään­lai­nen Jes­se Jo­en­suun mant­te­lin­pe­ri­jä.

Kun mies huh­kii yli­voi­mis­sa ja pe­laa fyy­sis­tä kiek­koa ta­sa­ken­täl­li­sin, niin mi­ten voi­mat riit­tä­vät ja roo­lin vaih­to su­juu?

– Koen ti­lan­teen po­si­tii­vi­se­na. Saan mu­ka­vas­ti pe­li­ai­kaa, ei­vät­kä eri­kois­teh­tä­vät tun­nu ras­kaal­ta, päin­vas­toin, mies väit­tää.

Äs­sil­lä on muu­ta­mia va­ki­o­ko­koon­pa­non mie­hiä taas ker­ran pois. On­nek­si ri­veis­sä on laa­juut­ta. Louk­kaan­tu­mi­siin ei Äs­sät kaa­du. Ei myös­kään sii­hen, et­tä kär­ki­ket­ju­ja pe­luu­tet­tai­siin puh­ki.

Pää­val­men­ta­ja Jar­no Pik­ka­rai­nen pyr­kii nel­jän ken­tän ta­sai­seen pe­luu­tuk­seen. Toki eri­kois­ti­lan­teis­sa nii­hin par­hai­ten so­pi­vat ka­ve­rit saa­vat li­sää pe­li­ai­kaa.

Ta­la­jan ar­vio on, et­tä po­ri­lais­ten kun­to kyl­lä kes­tää läpi vaa­ti­van sar­jan Kal­Paa vas­taan.

– Kyl­lä me ky­ke­nem­me ta­sa­ken­täl­li­sin jopa hal­lit­se­maan pe­liä. Ydin­ky­sy­myk­sek­si nou­se­vat nuo eri­kois­ti­lan­teet.

Myös naa­pu­ri­kau­pun­gin Lu­kos­sa ala­ket­ju­jen mies Har­ri Kai­nu­lai­nen on pal­jon var­ti­ja­na. Hän pe­laa run­saas­ti ali­voi­maa ket­ju­ka­ve­rin­sa Hen­ri Iko­sen kans­sa. Nyt kun Se­bas­ti­an Repo on louk­kaan­tu­nut, ne­los­ket­jun sent­te­ri Kai­nu­lai­nen pe­laa myös yk­kö­sy­li­voi­maa. Hä­nen teh­tä­vä­nään on am­pua kiek­ko­ja verk­koon poi­kit­tais­syö­töis­tä

– Vä­hän tuli mai­laa ru­tis­tet­tua en­sim­mäi­sis­sä yli­voi­mis­sa, Kai­nu­lai­nen tun­nus­taa.

Luk­ko pe­laa Vaa­san Spor­tia vas­taan ja joh­taa pu­do­tus­pe­lis­sar­jaa.

Lu­kon yli­voi­maa on kri­ti­soi­tu. Te­ho­ja on tul­lut kit­saas­ti sii­hen näh­den, mil­lai­sia yli­voi­man pyö­rit­tä­jiä ri­veis­tä löy­tyy.

Kai­nu­lai­nen on luot­ta­vai­nen, et­tä te­ho­ja löy­tyy jat­kos­sa ny­kyis­tä pa­rem­min.

– Maa­lit ovat lo­pul­ta pie­nes­tä kiin­ni. Pal­jon on kyse myös it­se­luot­ta­muk­ses­ta, joka tuo ren­tout­ta ot­tei­siin.

Lu­kol­le mer­kit­see pal­jon se­kin, et­tä jouk­ku­een pa­ras vii­va­pe­laa­ja Eric Ge­li­nas kun­tou­tui pu­do­tus­pe­lei­hin.

– Olem­me pe­lan­neet eri­kois­ti­lan­teet koh­tuul­li­sen hy­vin, ar­vi­oi Kai­nu­lai­nen.

Kun hän pu­huu eri­kois­ti­lan­teis­ta, kyse on myös ali­voi­mis­ta. Niis­sä Luk­ko pe­laa nyt uh­rau­tu­vas­ti. Muu­ten­kin ta­sa­pai­no hyök­kää­mi­sen ja puo­lus­ta­mi­sen vä­lil­lä toi­mii. Toki pit­käs­sä pu­do­tus­pe­li­sar­jas­sa voi yk­sit­täi­ses­sä pe­lis­sä tul­la myös lip­sah­duk­sia.

Lu­kon pää­val­men­ta­ja Tomi Läm­sä käyt­tää ta­sai­ses­ti nel­jää kent­tää Äs­sien ta­paan. Pu­do­tus­pe­leis­sä täl­lai­nen pe­luut­ta­mi­nen vain ko­ros­tuu, kos­ka pe­la­taan pal­jon tii­viis­sä tah­dis­sa. Ken­täl­li­siä pe­luu­te­taan myös hy­vin sa­mal­la ta­val­la. Jo­kai­nen ken­täl­li­nen pe­laa roh­ke­as­ti kie­kol­la ja pai­neis­taa vas­tus­ta­jaa sen puo­lus­tu­sa­lu­eel­la. Pu­do­tus­pe­leis­sä ala­ket­ju­jen roo­li vain ko­ros­tuu. Tämä nä­kyy myös te­ho­ti­las­tois­sa.

Kai­nu­lai­nen on is­ke­nyt kah­des­sa en­sim­mäi­ses­sä pe­lis­sä maa­lin ja ket­ju­ka­ve­ri Hen­ri Iko­nen kak­si.

Kai­nu­lai­nen ke­huu sitä, mi­ten kaik­ki Lu­kon pe­laa­jat suh­tau­tu­vat pe­laa­mi­seen.

– Jo­kai­nen meis­tä an­taa kaik­ken­sa joka pe­lis­sä ja py­rim­me pe­laa­maan sil­lä ta­val­la fik­sus­ti, et­tä ta­sa­pai­no hyök­käyk­sen ja puo­lus­ta­mi­sen vä­lil­lä py­syy.

Lu­kon pe­leis­sä kiin­tyy huo­mi­oon myös sii­hen, mi­ten hel­pos­ti jouk­kue pää­see omal­ta alu­eel­ta pois ja pys­tyy avaa­maan pe­liä.

– Se aut­taa pal­jon, et­tä meil­lä on hy­vin liik­ku­vat pa­kit, jot­ka py­sy­vät kie­kos­sa, Kai­nu­lai­nen ar­vi­oi.

Ket­juis­ta taas löy­tyy lii­gan eni­ten luis­te­lu­voi­maa, mikä nä­kyy eri­tyi­ses­ti kes­ki­a­lu­een yli­tyk­sis­sä.

Kai­nu­lai­nen ei kier­te­le sitä, mitä Lu­kol­ta täl­tä ke­vääl­tä odo­te­taan. Ka­na­da-mal­ja kii­luu kaik­kien sil­mis­sä.