Maa­rit Ant­ti­la

Mil­lais­ta on elää nai­se­na? Sii­hen an­taa vas­tauk­sia Po­rin Te­at­te­rin Kysy sis­koil­ta -mu­si­kaa­li, jon­ka yk­si esiin­ty­jis­tä on suo­ma­lais­ten hy­vin tun­te­ma näyt­te­li­jä ja lau­la­ja Si­nik­ka Sok­ka.

Sok­ka sa­noo ym­mär­tä­vän­sä hy­vin, mik­si mu­si­kaa­li on ol­lut niin suo­sit­tu ai­em­mil­la esi­tys­paik­ka­kun­nil­la. Se pu­huu hä­nen mu­kaan­sa suo­raan nai­se­na ole­mi­ses­ta, mut­ta myös ih­mi­syy­des­tä yleen­sä.

Taus­tal­la ovat nais­ten omat ko­ke­muk­set hor­mo­ni­toi­min­nan vai­ku­tuk­ses­ta eri ikä­vai­hei­siin: syn­ny­tyk­seen, syn­ny­tyk­sen jäl­kei­seen elä­mään, vaih­de­vuo­siin ja van­he­ne­mi­seen.

Sok­ka ei pidä esi­tys­tä yk­si­no­maan nai­sil­le suun­nat­tu­na. Hän suo­sit­te­lee sitä läm­pi­mäs­ti myös mie­hil­le, sil­lä esi­tys voi ol­la ti­lai­suus kuul­la asi­ois­ta, jois­ta mies ei ken­ties ole voi­nut tai saa­nut ti­lai­suut­ta kes­kus­tel­la puo­li­son­sa kans­sa.

Toi­saal­ta näyt­tä­möl­le tuo­daan myös uu­si mu­si­kaa­li.

– Mu­siik­kia ei voi su­ku­puo­lit­taa. Kyl­lä mie­hen­kin on kiva kat­soa, kun seit­se­män kau­nis­ta nais­ta lau­laa hy­vin la­val­la.

Kysy siskoilta –musikaalissa vieraileva Sinikka Sokka vierailee Porin Teatterissa ensimmäistä kertaa. Christian Lindroosin ohjaama esitys saa ensi-iltansa 29.1. Kuva: Maarit Anttila

Sok­ka pu­huu esi­tyk­ses­sä oman ikäi­sen­sä nai­sen suul­la. Näyt­te­li­jä täyt­tää tänä vuon­na 77 vuot­ta.

– Pu­hun sii­tä, mikä on mi­nul­le hy­vin tut­tu vai­he. Osuu­te­ni näy­tel­mäs­sä on ta­val­laan ti­lin­te­koa vää­jää­mä­tön­tä luo­pu­mis­ta ja lop­pua koh­den.

Näyt­te­li­jä myön­tää, et­tä esi­tys on saa­nut poh­ti­maan myös omaa ikään­ty­mis­tä.

– Sitä on tur­ha sur­ra etu­kä­teen, kun se tu­lee koh­dal­le joka ta­pauk­ses­sa. Olen kii­tol­li­nen sii­tä, et­tä saan edel­leen ol­la työ­e­lä­mäs­sä ja poh­tia näi­tä asi­oi­ta työ­ni kaut­ta eri-ikäis­ten ih­mis­ten kans­sa.

Si­nik­ka Sok­ka on teh­nyt hui­ke­an uran, joka al­koi jo lap­se­na ra­di­o­te­at­te­ril­le teh­dys­tä Pik­ku Hei­di -kuun­nel­mas­ta ja jat­kui te­at­te­ri­kou­lus­ta am­mat­ti­lai­sest­ra­deil­le. Vii­me vuon­na tuli ku­lu­neek­si 50 vuot­ta sii­tä, kun hän val­mis­tui näyt­te­li­jäk­si.

– Kai­ken­lais­ta on uran var­rel­la ol­lut, mut­ta enim­mäk­seen omaa it­seä ke­hit­tä­vää, miel­tä avar­ta­vaa ja maa­il­man­ku­vaa ruok­ki­vaa, hän sum­maa.

Vii­me vuo­sien pro­duk­ti­oi­hin kuu­lu­vat muun mu­as­sa Ca­ba­ret-mu­si­kaa­li Tu­rus­sa ja Anas­ta­sia Tam­pe­reel­la.

Tah­tia on sil­ti iän kart­tu­es­sa pi­tä­nyt höl­lä­tä. Vii­me vuon­na Sok­ka jät­ti ke­sä­te­at­te­rin vä­lis­tä pois lää­kä­rin ke­ho­tuk­ses­ta.

– Te­at­te­rin työ­tah­ti on kova ja pa­lau­tu­mi­nen jää ly­hy­ek­si. Olen nyt­kin ol­lut mel­koi­sen poik­ki työ­viik­ko­jen jäl­keen.

Hän sa­noo ym­mär­tä­vän­sä hy­vin ikään­ty­vien näyt­te­li­jöi­den toi­vei­ta pi­dem­pään har­joi­tus­kau­teen. Har­joi­tus­pe­ri­o­di on ko­ko­nais­val­tais­ta ei­kä ai­kaa ole muu­hun kuin näyt­tä­mö­te­ok­sen ma­te­ri­aa­lin omak­su­mi­seen.

– Täs­sä­kin esi­tyk­ses­sä on pal­jon teks­tiä ja val­ta­vas­ti stem­ma­lau­lu­ja. Miel­tä kuor­mit­taa ma­te­ri­aa­lin run­saus.

Pit­kän uran teh­neil­tä ky­sy­tään usein, mikä on sen sa­lai­suus. Sii­hen näyt­te­li­jäl­lä ei ole suo­raa vas­taus­ta. Iso mer­ki­tys on ol­lut sil­lä, et­tä työ on ai­na ol­lut suu­ri in­to­hi­mo ja työ­mi­nä vah­va mi­nuu­den muo­to.

– Vit­sik­kääs­ti voi­si myös to­de­ta, et­tä kyl­lä mi­nua vie­lä voi ra­has­ta näyt­tää. El­lei mi­nul­le oli­si tar­jot­tu töi­tä, oli­sin nii­tä kyl­lä ha­ke­nut.

Vuo­si 2025 näyt­tää hä­nen mu­kaan­sa töi­den suh­teen so­pi­val­ta, “työn­täy­tei­sel­tä, mut­ta ei ju­ma­lat­to­man hek­ti­sel­tä”.

Sok­ka val­mis­te­lee par­hail­laan yh­des­sä Timo To­ri­kan ja Mii­ko Nou­si­ai­sen kans­sa Di­dier Eri­bo­nin Pa­luu Reim­siin -ro­maa­nin dra­ma­ti­soin­tia. Te­at­te­ri Me­ta­mor­foo­sin ja TTT:n yh­teisp­ro­duk­tio tu­lee en­si-il­taan vuon­na 2026.

Pit­käl­lä ural­laan Si­nik­ka Sok­ka on ko­ke­nut elä­neen­sä suh­teel­li­sen kult­tuu­ri­myön­tei­ses­sä il­ma­pii­ris­sä. Pait­si nyt. Se su­ret­taa ja rai­vos­tut­taa

– Suo­mi on ai­ka­naan pit­käl­ti ra­ken­net­tu kan­sal­li­sen kult­tuu­rin poh­jal­le. Kun me it­se­näis­tyim­me, meil­lä oli vah­va kult­tuu­ri­tah­to. Nyt meil­lä on vain räi­ke­ää bru­ta­lis­mia.

Te­at­te­ria hän ku­vaa sie­lun ra­vin­nok­si.

– Par­haim­mil­laan se an­taa ajat­te­le­mi­sen ai­het­ta, ide­oi­ta ja voi­maa elä­män pa­rem­mak­si te­ke­mi­seen.

Vas­ta­pai­noa omal­le te­at­te­ri­työl­le tuo kult­tuu­rin har­ras­ta­mi­nen. Si­nik­ka Sok­ka naut­tii tai­tees­ta, mu­sii­kis­ta, kir­jal­li­suu­des­ta – ja hy­väs­tä ruu­as­ta.

– Ta­paan myös ys­tä­vi­ä­ni, sil­lä se­kin on it­ses­tä huo­leh­ti­mis­ta.