Maa­rit Kaut­to

Kun tär­keä Uni­maan Uni­kir­ja va­ras­te­taan, kaik­ki kau­niit unet ovat vaa­ras­sa. Kir­ja on saa­ta­va ta­kai­sin! Sil­mu ja hä­nen koi­ran­sa Rim­pu­la huo­maa­vat ole­van­sa mu­ka­na jän­nit­tä­väs­sä seik­kai­lus­sa yh­des­sä mo­nien ou­to­jen olen­to­jen ja öt­ti­äis­ten kans­sa. Ta­ri­nan olen­not saa­vat mie­li­ku­vi­tuk­sen liik­keel­le: Mil­tä mah­ta­vat­kaan näyt­tää Ul­pu Uni­rat­su, hur­ja Kronk­ku, Lii­to­rai­nen, Yrien tai Tu­rius?

Po­ri­lais­syn­tyi­sen Pau­la Mä­ke­läi­sen ja ty­tär Ca­ro­la Ha­ko­lan sa­tu­kir­ja Ul­pu Uni­rat­su ja kau­hea Kronk­ku on ta­ri­na toi­vos­ta, ur­heu­des­ta ja yh­teen hii­leen pu­hal­ta­mi­sen voi­mas­ta. Se on ta­ri­na lap­sil­le ja ai­kui­sil­le, jot­ka kai­paa­vat seik­kai­lun iloa ja pil­kah­duk­sen sii­tä, mikä elä­mäs­sä on tär­ke­ää.

Kir­jan ta­ri­na sai al­kun­sa ke­sä­te­at­te­ri­näy­tel­mäs­tä, jon­ka Tam­pe­reen seu­dul­la asu­va Pau­la kir­joit­ti Kan­ga­sa­lan Pik­ku­te­at­te­ril­le.

– Erää­nä ju­han­nu­syö­nä 2011 mie­tin, et­tä ha­lu­ai­sin kir­joit­taa ihan oman näy­tel­män. Sitä en­nen olin kir­joit­ta­nut Pik­ku­te­at­te­ril­le vain sa­tu­si­ker­män jo ole­mas­sa ole­vis­ta sa­duis­ta.

– En­sim­mäi­nen aja­tuk­se­ni oli, et­tä ha­lu­ai­sin näy­tel­mä­ni hah­mok­si tou­kan, joka muut­tuu per­ho­sek­si ja uni­rat­sun. En tie­dä, mis­tä tuo aja­tus tup­sah­ti, Pau­la nau­raa ja jat­kaa:

– Kun läh­din kir­joit­ta­maan en­sim­mäis­tä näy­tel­mää­ni, ta­ri­na vain kum­pu­si jos­tain ali­ta­jun­nas­ta­ni suu­rem­min pin­nis­te­le­mät­tä. Haus­ka jut­tu on se, et­tä Ca­ro­la sit­ten näyt­te­li Kan­ga­sa­lan Pik­ku­te­at­te­ris­sa juu­ri tuo­ta mi­nul­le niin tär­ke­ää touk­kaa!

Uni­rat­su ja kump­pa­nit jäi­vät elä­mään Pau­lan mie­len pe­ru­koil­le ja vuo­sien myö­tä ta­ri­na muut­tui ja sy­ve­ni.

– Eräs tut­tu kir­jai­li­ja sa­noi jos­kus, et­tä näy­tel­mät ja kir­jat kyp­sy­vät par­hai­ten vaa­te­hyl­lyl­lä. Hyvä, et­tä tä­mä­kin ta­ri­na jäi kyp­sy­mään, jot­ta se ei lii­kaa myö­täi­le näy­tel­mää. Pää­juo­ni on edel­leen sama, mut­ta mu­kaan on tul­lut pal­jon uu­sia ele­ment­te­jä. Jän­nä jut­tu on, et­tä lap­ses­ta saak­ka mi­nua ovat vie­hät­tä­neet sel­lai­set ta­ri­nat, jois­sa siir­ry­tään jo­hon­kin toi­seen maa­il­maan, ku­ten vaik­ka­pa Nar­nia tai Lii­sa ih­me­maas­sa.

Pau­la te­kee päi­vä­työ­tään tuu­li­voi­man pa­ris­sa. Va­paa-ajal­laan hän saa iloa ja ener­gi­aa luo­vas­ta te­ke­mi­ses­tä ja on kir­joit­ta­nut kaik­ki­aan vii­si näy­tel­mää.

Ca­ro­la on mo­nil­le tut­tu so­si­aa­li­sen me­di­an vai­kut­ta­ja­na ja näyt­te­li­jä­nä. Tik­To­kis­sa Ca­ro­lal­la on lä­hes 200 000 ja Ins­tag­ra­mis­sa lä­hes 26 000 seu­raa­jaa. Ca­ro­la on esiin­ty­nyt niin näyt­tä­möl­lä kuin TV:ssä­kin ja hä­nen tun­ne­tuin roo­lin­sa tä­hän men­nes­sä on vuon­na 2021 jul­kais­tun, An­na-Lee­na Här­kö­sen Hä­rän­tap­po­a­se-kir­jaan pe­rus­tu­van nuor­ten­sar­jan pää­o­sa. Täl­lä het­kel­lä Ca­ro­la opis­ke­lee Tu­run am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa etä­o­pin­toi­na me­di­a­tuo­tan­toon eri­kois­tu­neen tra­de­no­min tut­kin­toa.

Yh­tei­nen kir­jap­ro­jek­ti on ol­lut äi­dil­le ja tyt­tä­rel­le tär­keä. Ul­pu Uni­rat­su ja kau­hea Kronk­ku tus­kin jää Pau­lan ai­no­ak­si kir­jak­si.

– Jää­hyl­lä odot­ta­mas­sa on myös ta­ri­na Mis­se-kis­sas­ta kar­ku­teil­lä. Kat­so­taan, mis­sä vai­hees­sa tar­tun sii­hen.

Pau­la ko­ros­taa, et­tä lap­set an­sait­se­vat hy­viä ta­ri­noi­ta.

– Nyt jos kos­kaan lap­set tar­vit­se­vat ute­li­ai­suu­den ki­pi­nää, iloa, toi­voa ja luot­ta­mus­ta. Mie­li­ku­vi­tuk­sen maa­il­ma on avoin ja täyn­nä mah­dol­li­suuk­sia. Jos­kus se voi ol­la pol­ku omien pel­ko­jen koh­taa­mi­seen, jos­kus tie uu­siin oi­val­luk­siin. Ää­neen lu­et­tu­na ta­ri­nat ovat ai­nut­laa­tui­nen ti­lai­suus tur­val­li­seen läs­nä­o­loon, Pau­la miet­tii.