Sor­jo Mä­ki­pää tie­tää, et­tä vaik­ka tie­to­ko­neen hii­rel­lä kuin­ka klik­kai­li­si vää­ris­tä koh­dis­ta, ei tie­to­ko­net­ta rik­ki saa. Mut­ta junt­tu­raan sen voi saa­da, ja niin on Mä­ki­pääl­le muu­ta­man ker­ran käy­nyt­kin. Se ei kui­ten­kaan ole vaa­ral­lis­ta. Kor­kein­taan tie­to­ko­neen käyt­tä­jää it­se­ään saat­taa kiu­kut­taa, kun työ jää kes­ken. Ny­ky­ään Mä­ki­pää osaa jo ai­ka hy­vin myös pa­laut­taa ko­neen toi­min­ta­ky­kyi­sek­si.

73-vuo­ti­as Sor­jo Mä­ki­pää käyt­tää su­ju­vas­ti kan­net­ta­vaa tie­to­ko­net­ta ja äly­pu­he­lin­ta. Hän hoi­taa pank­ki­a­si­an­sa verk­ko­pan­kis­sa, ja myy ta­va­roi­ta tori.fi:ssä ja lu­kee il­ta­päi­vä­leh­tiä pu­he­li­mel­la.

Kevätkaudella Porin pääkirjastossa on tarjolla ryhmämuotoista digiopastusta torstaisin kello 13.00-14.30. Henkilökohtaista opastusta annetaan ajanvarauksella tiistaisin. Kuvassa vasemmalta Elise Nuotio, Sorjo Mäkipää ja Marianne Helander. KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Fa­ce­boo­kis­sa Mä­ki­pää kuu­luu muun mu­as­sa puu­tar­ha­har­ras­ta­jien ja van­ho­jen ta­va­roi­den ke­räi­li­jöi­den ryh­miin. Mä­ki­pää ihas­te­lee, kuin­ka ryh­mäs­sä ih­mi­set ja­ka­vat toi­sil­leen tie­tout­taan ihan il­mai­sek­si. Li­säk­si har­ras­ta­jien kes­ken syn­tyy mie­len­kiin­toi­sia kes­kus­te­lu­ja.

– Olen mo­nes­ti käy­nyt jopa he­del­mäl­li­sem­piä kes­kus­te­lu­ja Fa­ce­boo­kis­sa, kuin kas­vo­tus­ten, Mä­ki­pää to­te­aa.

Hän poh­tii, et­tä kaik­ki yh­tei­söl­li­syys on se­ni­o­reil­le hy­väk­si. Fa­ce­boo­kis­sa sitä voi­vat ko­kea ne­kin, jot­ka ei­vät muu­ten pää­se ko­to­aan pois. Oma­ko­ti­ta­los­sa yk­sin asu­val­le Mä­ki­pääl­le in­ter­net on myös tär­keä tie­don­hank­ki­mi­sen väy­lä. Reip­paa­na nai­se­na hän on jopa vaih­ta­nut te­rän säh­kö­sa­haan ja suo­rit­ta­nut ruo­hon­leik­ku­rin syys­huol­lon Yo­u­Tu­be-vi­de­on oh­jeil­la. Se on ol­lut pal­kit­se­vaa ja tuo­nut on­nis­tu­mi­sen iloa.

– Ei se mi­tään ava­ruus­tie­det­tä ole. Ne ovat kaik­ki ihan hal­lit­ta­vis­sa ole­via asi­oi­ta, Mä­ki­pää to­te­aa.

Ai­na ei Mä­ki­pää­kään ole ol­lut in­ter­ne­tis­sä kuin kala ve­des­sä. Mut­ta eläk­keel­le jää­des­sään hän hank­ki kan­net­ta­van tie­to­ko­neen ja al­koi käy­dä kir­jas­ton di­gi­o­pas­tuk­ses­sa. Di­gi­tai­dot ovat tuo­neet uut­ta pi­ris­tys­tä elä­mään.

Digitaidot ovat tuoneet uutta piristystä Sorjo Mäkipään elämään.KUVA: PAULIINA VILPAKKA

Ikäys­tä­väl­li­nen Pori-han­ke ja Van­hus­työn kes­kus­liit­to Se­ni­or­Surf pyr­ki­vät te­ke­mään di­gi­o­pas­tus­mah­dol­li­suuk­sia ja -pal­ve­lui­ta se­ni­o­reil­le tu­tum­mak­si myös Po­ris­sa. Po­rin kir­jas­tos­sa di­gi­o­pas­tus­ta on ol­lut tar­jol­la in­ter­ne­tin kek­si­mi­ses­tä läh­tien. Di­gi­o­pas­tus­ta voi va­ra­ta kah­den kes­ken oh­jaa­jan kans­sa, tai vaih­to­eh­toi­ses­ti osal­lis­tua ryh­mä­muo­toi­seen di­gi­o­pas­tuk­seen.

Po­rin pää­kir­jas­tos­sa di­gi­o­pas­tus­ta an­ta­vat Ma­ri­an­ne He­lan­der ja Eli­se Nuo­tio. He ker­to­vat, et­tä moni se­ni­o­ri tu­lee di­gi­o­pas­tuk­seen sii­nä koh­taa, kun on hank­ki­nut uu­den lait­teen, ku­ten esi­mer­kik­si tab­le­tin tai äly­pu­he­li­men. Di­gi­o­pas­tuk­ses­sa voi­daan yh­des­sä ope­tel­la uu­den lait­teen käyt­töä. Myös esi­mer­kik­si What­sAp­pin käyt­tö ja tie­to­tur­va-asi­at kiin­nos­ta­vat se­ni­o­rei­ta ko­vas­ti.

He­lan­der ja Nuo­tio ker­to­vat, et­tä pit­kän ko­ke­muk­sen vuok­si kir­jas­tos­sa tun­ne­taan jo hy­vin se­ni­o­reit­ten tar­peet. Moni ikään­ty­vä ajat­te­lee, et­tei enää ky­ke­ne op­pi­maan mi­tään uut­ta ja suh­tau­tuu äly­lait­tei­siin aras­tel­len.

– Lä­hes 30 vuo­den ko­ke­muk­sel­la voin sa­noa, et­tä kaik­ki se­ni­o­rit op­pi­vat nii­tä käyt­tä­mään. Sitä yri­tän ai­na va­kuut­taa, kos­ka olen sen käy­tän­nös­sä näh­nyt näi­den vuo­sien ai­ka­na, Nuo­tio sa­noo.

Sor­jo Mä­ki­pää on sa­maa miel­tä sii­tä, et­tei di­gi­lait­tei­den käyt­tä­mi­nen ole se­ni­o­reil­le­kaan yli­voi­mais­ta, mut­ta hi­taam­paa op­pi­mi­nen voi ol­la. Mä­ki­pää ko­kee, et­tä kir­jas­ton di­gi­o­pas­tuk­ses­sa osa­taan ot­taa tämä huo­mi­oon.

– Ei yli­ar­vi­oi­da, mut­tei myös­kään ali­ar­vi­oi­da!

Mä­ki­pää tun­nis­taa it­ses­sään ja muis­sa ikään­ty­vis­sä ih­mi­sis­sä yh­den asi­an: mo­ti­vaa­ti­on täy­tyy läh­teä omas­ta it­ses­tä.

– Kun on tar­peek­si iäl­lä, ke­nen­kään on tur­ha tul­la käs­ke­mään, et­tä si­nun on nyt opit­ta­va tämä tai tuo asia.

– On­nek­si me elä­ke­läi­set olem­me sii­nä mie­les­sä etuo­i­keu­te­tus­sa ase­mas­sa, et­tä saam­me ihan omal­la vauh­dil­la ope­tel­la asi­oi­ta. Ei ole enää sel­lais­ta ul­kois­ta pai­net­ta niin kuin työ­e­lä­mäs­sä, Mä­ki­pää to­te­aa.

Pau­lii­na Vil­pak­ka