”Meil­lä on kak­si aa­sia ja li­säk­si muu­li, joka tuli ikään kuin kau­pan pääl­le. Ne ovat vas­ta 3-vuo­ti­ai­ta ja ai­na­kin tois­tai­sek­si vain lem­mik­ke­jäm­me, mut­ta myö­hem­min on tar­koi­tus opet­taa ne ve­tä­mään kär­ry­jä.

Lazy Ass Ranch tar­jo­aa juh­la-, ko­kous- ja elä­mys­pal­ve­lui­ta ja myös ma­joi­tus­ta Ul­vi­lan Kul­laan Kirk­ko­tie 28:ssa. Paik­ka on alun pe­rin maa­ti­la, ja me os­tim­me sen ke­säl­lä 2021. Ihas­tuim­me en­sim­mäi­sek­si nä­ky­mään, joka au­ke­aa Kirk­ko­tiel­tä Jout­si­jo­el­le ja maa­ti­lal­le päin.

Isos­sa pää­ra­ken­nuk­ses­sa on ti­laa noin 50 hen­ki­löl­le. Na­ve­tan yli­sil­lä on juh­la­ti­la, jos­sa on pai­kat 200 ruo­kai­li­jal­le ja sen ala­ker­ras­sa baa­ri 25–30 hen­gel­le. Na­ve­tan pe­räl­lä on myös sau­na ja kyl­py­tyn­ny­ri. Sa­moin meil­lä on mah­dol­li­suus vä­ri­kuu­la­pe­liin. Na­ve­tan juh­la­ti­laa käy­täm­me vain ke­säi­sin.

Meil­lä käy eri­lai­sia ryh­miä lai­das­ta lai­taan, on ol­lut rip­pi­juh­lia, yli­op­pi­las­juh­lia, häi­tä, synt­tä­rei­tä, su­ku­juh­lia, serk­ku­ko­koon­tu­mi­sia, työ­po­ru­koi­den ty­ky­päi­viä. Pie­nim­mät ryh­mät ovat ol­leet kym­me­nen hen­gen, isoim­mat 150:n. Pie­nil­le ryh­mil­le on­nis­tuu mo­nen la­jin il­lal­li­sen tar­joi­lu pöy­tiin, isoil­le ryh­mil­le so­pii sei­so­va pöy­tä. Seu­ra­kun­nal­la on ol­lut meil­lä puu­roil­to­ja.

Yri­tyk­sem­me vi­ral­li­nen nimi on Lazy Ass En­ter­tain­ment, ja Ranch on mark­ki­noin­ti­ni­mi. Meil­lä on oma pi­to­pal­ve­lu.

Vii­me hei­nä­kuus­sa ul­ko­puo­li­nen taho jär­jes­ti meil­lä Kul­laa Rock'n'roll Rumb­len, ja sel­lai­nen on tu­los­sa myös en­si hei­nä­kuus­sa. Ai­om­me myös it­se jär­jes­tää ke­sä­kuun alus­sa ta­pah­tu­man, jos­sa kes­ki­ty­tään ro­kin li­säk­si kant­riin. Myös rap-ta­pah­tu­mia on tu­los­sa en­si ke­sä­nä. Ha­lu­am­me an­taa puit­teet vain koh­ta­lai­sen pie­nil­le ta­pah­tu­mil­le, yli tu­han­nen em­me ha­lua men­nä.

Jenni Katajisto kertoi, että maatilan päärakennus on peräisin 1900-luvun alusta, mutta sitä kunnostettiin 60-luvulla moderniin asuun portaita myöten. Kuva: Heli Kokko

Ta­pah­tu­mien jär­jes­tä­mi­ses­sä an­nis­ke­lu­lait ovat haas­ta­via ja mo­ni­mut­kai­sia. Jos ruo­ka tu­lee meil­tä, ei voi ol­la tar­jol­la asi­ak­kaan omia al­ko­ho­li­juo­mia. Ruo­ka pi­täi­si si­ten tuo­da muu­al­ta, mut­ta yk­sin­ker­tai­sin­ta on, et­tä sekä ruo­at et­tä juo­mat tu­le­vat meil­tä.

Ai­ka ke­säs­tä 2021 tä­hän päi­vään on ku­lu­nut no­pe­as­ti. Olem­me sii­von­neet ja kun­nos­ta­neet paik­ko­ja ja ra­ken­ta­neet uut­ta ja olem­me teh­neet ti­lauk­sia niin pal­jon kuin olem­me eh­ti­neet.

Mo­lem­mat käym­me ai­na­kin tois­tai­sek­si myös päi­vä­töis­sä yrit­tä­mi­sen ohel­la, minä päi­vä­ko­dis­sa ja Tero voi­ma­lai­tos­käyt­tä­jä­nä.

Asi­ak­kaam­me tu­le­vat etu­pääs­sä Po­rin ta­lou­sa­lu­eel­ta. Si­jain­tim­me on ihan­teel­li­nen, olem­me lä­hem­pä­nä kuin moni osaa aja­tel­la­kaan. Tän­ne on pa­rin­kym­me­nen mi­nuu­tin ajo­mat­ka Po­ris­ta, eli olem­me yh­tä lä­hel­lä kuin Yy­te­ri.”

Teks­ti ja kuva: Heli Kok­ko