Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

– Kun peli kul­kee ja huol­to pe­laa, niin väki viih­tyy – niin ken­täl­lä kuin kat­so­mos­sa. Meil­lä on erit­täin tii­vis yh­tei­sö, joka on oman seu­ran kaik­kien pe­laa­jien tu­ke­na. Ke­rän ri­veis­sä­hän hei­tä riit­tää, jääl­lä kii­de­tään se­ni­o­ri­vuo­siin as­ti. Laji kiin­nos­taa yhä myös po­ri­lais­jun­nu­ja. Se an­taa toi­voa, et­tä jää­pal­lon tu­le­vai­suus on ai­na­kin lä­hi­vuo­det tur­vat­tu, poh­ti­vat Ke­rän taus­ta­toi­mi­jat.

Erk­ki Vä­ki­par­ta pal­kit­tiin hel­mi­kuun alus­sa Sa­ta­kun­nan Ur­hei­lu­gaa­las­sa ar­vos­te­tul­la Elä­mä­nu­ra-pal­kin­nol­la. Jo ai­em­min Po­rin Ur­hei­lu­toi­mit­ta­jain Ker­ho muis­ti kah­den la­jin tai­ta­jaa Mart­ti Laip­pa­la -pal­kin­nol­la. Se myön­ne­tään po­ri­lai­sen ur­hei­lun hy­väk­si teh­dys­tä työs­tä.

Huo­mi­o­no­soi­tuk­set me­ni­vät oi­ke­aan osoit­tee­seen. Mo­nis­sa roo­leis­sa Ke­räs­sä jo 45 vuot­ta aher­ta­neen Vä­ki­par­ran pit­kä­ai­kai­nen pa­nos ja vas­tuul­li­nen työ seu­ran ke­hi­tyk­sen eteen on ol­lut ha­tun­nos­ton ar­vois­ta. To­del­li­sen jouk­ku­e­pe­laa­jan nä­ke­myk­siä jää­ur­hei­lun ny­ky­ti­las­ta ja tu­le­vai­suu­des­ta on hyö­dyl­lis­tä kuun­nel­la.

Erkki Väkiparralla on 45 vuoden aikana ollut Narukerässä monta roolia.

Pit­kien pe­rin­tei­den jää­pal­lol­la on oma vank­ku­ma­ton kan­nat­ta­ja­jouk­kon­sa. Vä­ki­par­ta myön­tää, et­tä huo­le­nai­hei­ta­kin la­jin suh­teen toki riit­tää. Il­mas­ton­muu­tos ete­nee, ja tal­vet lauh­tu­vat. Pää­sar­ja­jouk­ku­ei­ta­kin on nyt vain kah­dek­san.

– Jää­pal­lol­la on yli sa­ta­vuo­ti­as his­to­ria. Jat­ku­vuu­den ta­kaa­mi­sek­si te­ko­jää­ra­ta pi­täi­si saa­da vih­doin vä­hin­tään ka­tet­tua. Mie­lel­lään tie­tys­ti Po­ris­sa nä­ki­si vuo­sia sit­ten esiin nos­te­tun hal­lin. Pori voi­si ol­la edel­lä­kä­vi­jä, ja hal­li ko­hot­tai­si po­ri­lai­sur­hei­lun pro­fii­lia. Us­kon, et­tä sen jäl­keen hal­li­hank­keet re­a­li­soi­tui­si­vat muil­la­kin paik­ka­kun­nil­la, poh­tii Vä­ki­par­ta.

Hän muis­tut­taa, et­tä Kar­hu­paa­naa käyt­tä­vät mo­net muut­kin kuin jää­pal­loi­li­jat. Hal­li avai­si uu­sia har­joit­te­lu­mah­dol­li­suuk­sia muun mu­as­sa hy­väs­sä vauh­dis­sa ol­leil­le pi­ka­luis­te­li­joil­le.

– Tääl­lä riit­tää päi­vit­täin vi­pi­nää, ja pai­kal­la on iso mer­ki­tys las­ten ja nuor­ten tal­vi­lii­kun­nal­le. Se­hän on koko kan­san­ter­vey­den kan­nal­ta tär­ke­ää. Toi­vot­ta­vas­ti päät­tä­jät ot­ta­vat po­ri­lai­sur­hei­lun pro­fii­lia nos­tat­ta­val­le hank­keel­le po­si­tii­vi­sen asen­teen. Meil­lä on nyt lii­kun­nal­li­nen kau­pun­gin­joh­ta­ja, jo­ten toi­vot­ta­vaa on. et­tä hän vauh­dit­tai­si omal­la pa­nok­sel­laan tätä tär­ke­ää asi­aa.

Elina Wallin ja muut Keränaiset huolehtivat kotipeleissä katsojien viihtyvyydestä.

Me­nes­tyk­sen ta­ka­na on kit­kat­to­mas­ti toi­mi­va taus­ta­or­ga­ni­saa­tio. Sen teh­tä­vä­nä on var­mis­taa, et­tä pe­laa­jil­la on mah­dol­li­suus kes­kit­tyä pe­laa­mi­seen. Suu­res­sa roo­lis­sa on jouk­ku­een kit­kat­to­mas­ti su­ju­va huol­to. Myös ot­te­luun saa­pu­vien kat­so­jien viih­ty­mi­nen on avai­na­se­mas­sa.

– Pe­laa­jat hoi­ta­vat sen tär­keim­män eli pe­laa­mi­sen, mut­ta mei­dän teh­tä­vä­näm­me on ylei­sön huol­ta­mi­nen. Il­man oheis­toi­min­to­jen on­nis­tu­mis­ta ul­ko­la­jin seu­raa­mi­nen oli­si ai­ka an­ke­aa. On­nek­si meil­lä on tämä Ke­rä­ta­lo. Se on ylei­sön pal­ve­le­mi­ses­sa kul­la­nar­voi­nen, ja tar­jo­aa meil­le Ke­rä­nai­sil­le­kin mu­ka­vat työ­o­lo­suh­teet, ker­too Eli­na Wal­lin.

Na­ru­ke­rän nais­toi­mi­kun­ta aher­taa niin Ban­dy­lii­gan pe­lien ai­ka­na Kar­hu­paa­nan ki­os­kis­sa, li­pun­myyn­nis­sä kuin ot­te­lui­sän­nyyk­sis­sä­kin.

– Seu­ran osaa­vas­sa or­ga­ni­saa­ti­os­sa kaik­ki pu­hal­ta­vat yh­teen hii­leen. Olem­me vä­hän kuin iso per­he. Py­rim­me ai­na pal­ve­le­maan kat­so­jia iloi­sel­la mie­lel­lä ja hy­mys­sä suin.

Tal­koil­la va­ro­ja ke­rää­väs­sä Nais­toi­mi­kun­nas­sa on noin 10 ak­tii­via. Ryh­mä koos­tuu en­tis­ten ja ny­kyis­ten pe­laa­jien äi­deis­tä sekä muis­ta yh­des­sä te­ke­mi­ses­tä in­nos­tu­neis­ta.

Jouk­ko ko­koon­tuu Ke­rä­ta­lol­la kau­den ai­ka­na ker­ran kuus­sa.

– Puu­hai­lem­me tal­kois­sa Kar­hu­paa­nan li­säk­si siel­lä, mis­sä mil­loin­kin tar­vi­taan. Mei­dät löy­tää muun mu­as­sa Po­rin Te­at­te­rin na­ri­kas­ta. Tal­koo­po­ruk­kaa ei kos­kaan ole lii­kaa, jo­ten kaik­ki kiin­nos­tu­neet ovat ter­ve­tul­lei­ta mu­kaan. Mi­tään yh­teyt­tä jää­pal­loon ei tar­vit­se ol­la. Mu­ka­vaan po­ruk­kaan on help­po tul­la, lu­paa jo nuo­re­na jää­pal­lon tun­nel­maan miel­ty­nyt Wal­lin.