Ee­va Nik­ki­lä-Kii­pu­la / STT

"Täy­tyy tääl­tä­päin jol­loin­kin il­moit­taa sa­no­ma­leh­tien pals­tois­sa mil­lä ta­wal­la tääl­lä ele­tään – eri­no­mat­tain on mai­nit­ta­wa ja sur­kia asia se niin­kut­sut­tu köy­häin ja or­po­las­ten myy­mi­nen, joka tääl­lä ta­pah­tui men­neen wii­kon alus­sa. Näis­sä ti­lois­sa me­ne­tel­lään sil­lä ta­wal­la, et­tä ne myy­tä­wät nos­te­taan pöy­däl­le näh­tä­wäk­si; sii­nä ne pil­ka­taan ja hä­pee­mät­tö­mäs­ti nau­re­taan suu­ren wä­ki­jou­kon kes­kel­lä."

Näin ker­toi ni­mi­merk­ki E.M. La­pu­al­ta Suo­ma­lai­ses­sa Wi­ral­li­ses­sa Leh­des­sä. Kir­joi­tus jul­kais­tiin tam­mi­kuus­sa 1873.

Kir­joi­tuk­sen jul­kai­si­ja saat­taa häm­men­tää ny­ky­lu­ki­jaa, kos­ka kyse oli val­ti­ol­li­ses­ta vi­ral­li­ses­ta leh­des­tä ja uu­ti­nen ker­toi yh­den paik­ka­kun­nan ta­pah­tu­mas­ta. Tuon ajan ih­mi­sis­sä jul­kai­si­ja ei var­maan­kaan he­rät­tä­nyt kum­mas­tus­ta, kos­ka näi­tä pai­kal­lis­kir­jei­tä il­mes­tyi kai­kis­sa it­se­ään kun­ni­oit­ta­vis­sa suo­men­kie­li­sis­sä val­ta­kun­nal­li­sis­sa leh­dis­sä ni­mi­mer­kil­lä, ni­mel­lä tai il­man kum­paa­kaan.

Pai­kal­lis­kir­jeet oli­vat pai­kal­li­syh­tei­sön ni­mis­sä kir­joi­tet­tu­ja lu­ki­ja­kir­jei­tä. Nyt näis­tä pai­kal­lis­kir­jeis­tä on koot­tu Trans­lo­ca­lis-tie­to­kan­ta, jos­sa on 72 000 kir­jet­tä eri pi­tä­jis­tä, kau­pun­geis­ta, maan eri osis­ta ja jopa ul­ko­mail­ta. Tie­to­kan­ta on to­teu­tet­tu yh­teis­työs­sä Tam­pe­reen yli­o­pis­tos­sa toi­mi­van Suo­men Aka­te­mi­an Ko­ke­muk­sen his­to­ri­an huip­pu­yk­si­kön (HEX) ja Kan­sal­lis­kir­jas­ton kans­sa. Sen ra­hoit­ta­ja­na on toi­mi­nut Alf­red Kor­de­li­nin sää­tiö.

Pai­kal­lis­kir­jei­den syn­ty ajoit­tuu 1850-lu­vun puo­li­vä­liin ja syy­nä oli, yl­lät­tä­vää kyl­lä, Ve­nä­jän kei­sa­ri­kun­nan sen­suu­ri. Sen taas ai­heut­ti Eu­roo­pan hul­lu vuo­si 1848 val­lan­ku­mouk­si­neen ja le­vot­to­muuk­si­neen.

– Vaik­ka Suo­mes­sa oli rau­hal­lis­ta, Ve­nä­jän kei­sa­ri­kun­nan vi­ra­no­mai­set kiel­si­vät ul­ko­maa­nuu­tis­ten jul­kai­sun Suo­me­tar-leh­des­sä seu­raa­va­na vuon­na, ker­too fi­lo­so­fi­an toh­to­ri, tut­ki­ja­toh­to­ri Heik­ki Kok­ko, joka on Trans­lo­ca­lis-tut­ki­mus- ja kult­tuu­ri­han­keen joh­ta­ja.

Suo­met­ta­res­sa jul­kais­tuis­sa ul­ko­maa­nuu­ti­sis­sa oli ker­rot­tu val­lan­ku­mous­ta­pah­tu­mis­ta Eu­roo­pas­sa.

– Suo­met­ta­ren toi­mit­ta­jat ei­vät oi­kein tien­neet, mitä teh­dä. Sit­ten he al­koi­vat ra­ken­taa kir­jeen­vaih­ta­ja­ver­kos­toa, jo­hon kuu­lui tun­net­tu­ja fen­no­maa­ne­ja, muun mu­as­sa opet­ta­jia ja pap­pe­ja. Nämä al­koi­vat kir­joit­taa paik­ka­kun­nan ni­mis­sä kir­jei­tä, Kok­ko sa­noo.

Pian kui­ten­kin ta­val­li­set ih­mi­set in­nos­tui­vat asi­as­ta ym­pä­ri maan, ja Suo­met­ta­ren toi­mi­tuk­seen al­koi tul­via näi­tä pai­kal­lis­kir­jei­tä. Sii­tä tuli Ko­kon mu­kaan va­paa­ta kan­sa­lais­toi­min­taa.

– Tämä on lii­tok­sis­sa myös sii­hen, et­tä näit­ten kaut­ta suo­men­kie­li­nen leh­dis­tö läh­ti en­sim­mäis­tä ker­taa nou­suun. Ih­mi­set ha­lu­si­vat lu­kea pai­kal­lis­kir­jeis­tä hei­dän mie­les­tään mie­len­kiin­toi­sis­ta asi­ois­ta.

Kir­jeis­sä kä­si­tel­tiin ai­hei­ta, jot­ka oli­vat tuon ajan ih­mi­sil­le tär­kei­tä, ku­ten mil­lai­nen sato oli saa­tu, mil­lai­nen sää oli ol­lut tai mikä oli ter­veys­ti­lan­ne pi­tä­jäs­sä. Kok­ko muis­tut­taa, et­tä ih­mi­set eli­vät 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­sä pit­käl­ti luon­tais­ta­lou­des­sa, jol­loin täl­lai­set oli­vat tär­kei­tä asi­oi­ta jo­ka­päi­väi­sen elä­män kan­nal­ta.

Elin­tär­ke­äs­tä sa­dos­ta ker­toi esi­mer­kik­si Vil­jak­ka­las­ta ni­mi­mer­kil­tä – 1 – 1 r. tul­lut kir­je Tam­pe­reen Sa­no­mil­le. Kir­joi­tus jul­kais­tiin jou­lu­kuus­sa 1872:

"Eh­kä mei­dän seu­ra­kun­tam­me Wil­jak­ka­lak­si kut­su­taan, niin ei se kui­ten­kaan ai­wan wil­ja­kas ole, kos­ka wuo­den­tu­lo ru­kiis­ta oli niin huo­no, et­tä mo­net ei­wät sie­men­tä­kään saa­neet, use­am­mat sai­wat al­le kes­ki­ker­ran ja ai­wan har­wat kes­kin­ker­tai­sen."

Kir­jeis­sä pa­neu­dut­tiin myös paik­ka­kun­nan tär­kei­siin ta­pah­tu­miin. Ou­lun Wiik­ko-Sa­no­mis­sa jul­kais­tiin tam­mi­kuus­sa 1873 ni­mi­merk­ki Sot­ka­mo­lai­sen kir­joi­tus, jos­sa hän ker­too paik­ka­kun­nal­le tär­ke­än sii­tos­son­nin teu­ras­tuk­ses­ta, kos­ka "se wii­me ai­koi­na käwi niin ras­kaak­si, et­tä ta­lol­li­set sen luok­se ei­wät enään us­kal­ta­neet leh­mi­ään vie­dä..."

Kir­jeis­sä ker­rot­tiin siis pai­kal­li­sis­ta asi­ois­ta, mut­ta ne kiin­nos­ti­vat ih­mi­siä myös val­ta­kun­nal­li­ses­ti. Tä­män il­mi­ön ta­ka­na on Ko­kon mu­kaan se, et­tä suo­men­kie­li­nen leh­dis­tö ke­hit­tyi ihan eri ta­val­la kuin muu­al­la. Suo­men­kie­li­sen leh­dis­tön ti­laa­ja- ja lu­ki­ja­mää­rät ni­mit­täin nou­si­vat en­si ker­ran vas­ta 1850-lu­vul­la.

– Suo­mes­sa suo­men­kie­li­set leh­det kul­ki­vat pos­tin mu­ka­na joka paik­kaan, jol­loin ne ke­hit­tyi­vät heti val­ta­kun­nal­li­sik­si. Tämä mah­dol­lis­ti sen, mitä kut­sun pai­kal­lis­kult­tuu­rik­si, Kok­ko sa­noo.

Kyse on unii­kis­ta il­mi­ös­tä. Tä­män ta­ka­na oli­vat Ko­kon mu­kaan var­maan­kin kie­li­o­lot sekä se, et­tä 1850-lu­vun puo­li­vä­lis­sä Suo­mes­sa oli­vat jo ke­hit­ty­neet pai­no­tek­niik­ka ja lii­ken­neyh­tey­det, jol­loin suo­men­kie­li­siä leh­tiä pys­tyt­tiin lä­het­tä­mään eri puo­lil­le maa­ta.

Muis­sa mais­sa leh­dis­tön ke­hi­tys oli päin­vas­tais­ta, kos­ka leh­tiä al­koi niis­sä il­mes­tyä jo ai­em­min eli 1700-lu­vul­la. Sen ta­kia leh­det oli­vat en­sin pai­kal­li­sia ja al­koi­vat vas­ta sen jäl­keen le­vi­tä val­ta­kun­nal­li­sik­si.

– Suo­mes­sa taas leh­tien maa­kun­nal­lis­tu­mi­nen ja pai­kal­lis­tu­mi­nen al­koi ke­hit­tyä vas­ta myö­hem­min 1800-lu­vun lop­pu­puo­lis­kol­la.

Il­mi­ö­nä pai­kal­lis­kir­jeet hä­vi­si­vät leh­tien pals­toil­ta ko­ko­naan vas­ta 1920-lu­vul­la.

– Sii­nä vai­hees­sa kan­sain­vä­lis­ten uu­tis­toi­mis­to­jen uu­tis­säh­keet yleis­tyi­vät, jol­loin ne vei­vät ti­laa näil­tä. Myös toi­mi­tus­työn pro­fes­si­o­na­li­soi­tu­mi­nen joh­ti nii­den vä­he­ne­mi­seen.

Pai­kal­lis­kir­jeit­ten myö­tä Suo­me­tar kas­vat­ti suo­si­o­taan, jo­ten kaik­ki muut­kin suo­men­kie­li­set leh­det seu­ra­si­vat pe­räs­sä ja al­koi­vat 1850-lu­vul­la jul­kais­ta yhä enem­män näi­tä kir­jei­tä. Kävi jopa niin, et­tä vuon­na 1857 pe­rus­tet­tu en­sim­mäi­nen suo­men­kie­li­nen val­ti­on leh­ti, Suo­ma­lai­nen Wi­ral­li­nen Leh­ti, al­koi niin ikään jul­kais­ta pai­kal­lis­kir­jei­tä. Ko­kon mu­kaan se ta­val­laan ins­ti­tu­ti­o­na­li­soi koko sen kult­tuu­rin osak­si yh­teis­kun­taa.

– Var­maan val­taa­pi­tä­vät nä­ki­vät kir­jeet hyö­dyl­li­sik­si eli näis­sä­hän oli sel­lai­nen voi­ma, et­tä ne yh­dis­ti­vät tätä maa­ta. Suo­mi oli ai­ka pit­käl­ti pai­kal­li­syh­tei­sö­jen maa 1800-lu­vun puo­li­vä­lis­sä. Sit­ten kun tie­to al­koi liik­kua täl­lä ta­val­la, se näh­tiin myös mitä il­mei­sim­min val­taa­pi­tä­vien ta­hol­la hyö­dyl­li­sek­si asi­ak­si, hän sa­noo.

Pai­kal­lis­kir­jei­tä ei juu­ri­kaan sen­su­roi­tu, kos­ka val­taa­pi­tä­vien nä­kö­kul­mas­ta ne ei­vät kä­si­tel­leet val­ti­ol­li­sia asi­oi­ta.

– Kir­jeis­sä oli ihan sal­lit­tua ar­vos­tel­la pai­kal­li­sia vir­ka­mie­hiä, jopa pap­pe­ja. Ja sitä pys­tyt­tiin te­ke­mään sen­kin ta­kia, et­tä kir­jeet saat­toi kir­joit­taa ni­mi­mer­kin suo­jas­sa. Se mah­dol­lis­ti sää­ty-yh­teis­kun­nan si­säl­lä sää­ty­ra­jo­jen yli­tyk­siä, jot­ka muu­ten tuo­hon ai­kaan oli­si­vat ol­leet han­ka­lia.

Tam­mi­kuus­sa 1873 jul­kais­tiin Ou­lun Wiik­ko-Sa­no­mia -leh­des­sä ni­mi­mer­kin Muu­ta­mat Ka­jaa­nin kau­pun­ki­lai­set kir­joi­tus, jon­ka mu­kaan "her­roil­la ja wal­las­sää­tyi­sil­lä" ih­mi­sil­lä ei ole kau­pun­gis­sa jul­kis­ta seu­ra­huo­net­ta, kun "al­hai­sem­paa kan­san­luok­kaa" var­ten on ole­mas­sa nel­jä "oi­wal­lis­ta ra­win­to­laa".

Ei­kä täs­sä vie­lä kaik­ki:

"Wii­me wuon­na pi­ti­vät her­rat tääl­lä juu­ri kuin sa­lai­ses­ti seu­ra­huo­net­ta kip­pa­ri K–sen ta­los­sa, jon­ka ei tie­de­tä mi­tään sem­moi­sia oi­keuk­sia naut­ti­neen, ei­kä siis mi­tään we­roa mak­sa­neen kau­pun­gin kas­saan, waik­ka hä­nen liik­keen­sä ar­wat­ta­was­ti lie­nee ol­lut pal­joa ete­wäm­pi kuin al­hai­sem­pain ra­win­to­lain, jot­ka kui­ten­kin mak­sa­wat 200 mark­kaa ku­kin liik­keen­sä oi­keu­des­ta kas­saan."

Toi­saal­ta Sääks­mä­el­tä ni­mi­merk­ki H.P. ker­toi Hä­mä­läi­nen-leh­des­sä tam­mi­kuus­sa 1873, kuin­ka ar­pa­jais­hu­vei­hin osal­lis­tui vä­keä eri yh­teis­kun­ta­luo­kis­ta. "...kaik­ki jot­ka oli­wat puh­taas­sa eh­kä sää­tyn­sä mu­kai­ses­sa waat­tees­sa, sai­vat pää­sy­li­pun lu­nas­tet­tu­aan wa­paas­ti ot­taa osaa hu­wiin."

Pai­kal­lis­ten asi­oi­den li­säk­si pai­kal­lis­kir­jeis­sä kä­si­tel­tiin pal­jon myös yh­teis­kun­nal­li­sia uu­dis­tuk­sia. Esil­lä oli­vat muun mu­as­sa pai­kal­lis­hal­lin­non ja vai­vais­hoi­don uu­dis­tuk­set, kan­sa­kou­lu­jen pe­rus­ta­mi­nen sekä tie­to sii­tä, et­tä koh­ta sai al­kaa pe­rus­taa maa­kaup­po­ja maa­seu­dul­le.

– Pai­kal­lis­kir­jeet te­ki­vät pai­kal­li­sen yh­teis­kun­nal­li­sek­si ja yh­teis­kun­nal­li­sen pai­kal­li­sek­si, Kok­ko luon­neh­tii.

Trans­lo­ca­lis-tie­to­kan­nas­sa on myös noin 4 500 ul­ko­maan kir­jet­tä. Nii­tä saa­pui suo­men­kie­li­siin leh­tiin muun mu­as­sa Af­ri­kas­ta, Ame­ri­kas­ta, Poh­jois­mais­ta, In­ti­as­ta ja Aust­ra­li­as­ta. Näis­sä­kin kir­jeis­sä suo­ma­lai­set ku­va­si­vat pai­kal­li­sia olo­ja.

Pai­kal­lis­leh­ti­kult­tuu­ri le­vi­si myös ame­ri­kan­suo­ma­lais­ten pe­rus­ta­miin leh­tiin uu­des­sa ko­ti­maas­sa.

Pai­kal­lis­kir­jei­tä lä­he­tet­tiin leh­tiin eri puo­lil­ta maa­ta, mut­ta kir­joi­tu­sak­tii­vi­suu­des­sa oli Ko­kon mu­kaan maan­tie­teel­li­siä ero­ja. Esi­mer­kik­si suo­men­kie­li­sel­lä Poh­jan­maal­la ja Kar­ja­lan­kan­nak­sel­la har­ras­tet­tiin kir­joit­ta­mis­ta vä­hem­män.

To­del­la suo­sit­tua kir­joit­ta­mi­nen oli puo­les­taan Kes­ki-Suo­mes­sa, Hä­mees­sä ja Sa­vos­sa.

– Tämä on hie­man yl­lät­tä­vä jut­tu. Ai­na on pu­hut­tu, et­tä ran­nik­ko­a­lu­eet oli­vat pal­jon ke­hit­ty­neem­piä, kos­ka siel­lä esi­mer­kik­si kir­joi­tus­tai­to oli pal­jon ylei­sem­pää. Mut­ta jos­tain syys­tä pai­kal­lis­kir­jei­den kir­joit­ta­mis­ta har­ras­tet­tiin pal­jon sel­lai­sis­sa pai­kois­sa, jois­ta oli ai­ka pit­kä mat­ka kaik­ki­al­le.

Kok­ko ar­ve­lee, et­tä eh­kä ran­nik­ko­a­lu­eil­la, mis­sä on lä­hel­lä kau­pun­ke­ja, tie­to saat­toi kul­kea muu­ten­kin, vaik­ka­pa suul­li­ses­ti. Sik­si pai­kal­lis­kir­jei­den kir­joit­ta­mi­nen saat­toi kiin­nos­taa enem­män hie­man syr­jäi­sem­mis­sä pai­kois­sa.