Pau­lii­na Vil­pak­ka

– Pori on kuin kau­pun­kien mies­lap­si. Meil­lä on kaik­ki mitä tar­vi­taan, hel­ve­tis­ti po­ten­ti­aa­lia, mut­ta ku­kaan ei käy­tä sitä, si­val­taa Tom­mi Lan­gen ali­as Tom­mis­hock.

Hel­sin­gis­sä tois­ta­kym­men­tä vuot­ta asu­nut po­ri­lais­räp­pä­ri jat­kaa, et­tä täs­tä huo­li­mat­ta sa­man­lais­ta il­ma­pii­riä kuin Po­ris­sa ei hän ei ole löy­tä­nyt mis­tään muu­al­ta. Hy­väs­sä ei­kä pa­has­sa.

Tom­mi Lan­gen viet­ti lap­suu­ten­sa Hals­sis­sa. Kah­dek­san vuot­ta van­hem­pi iso­ve­li kuun­te­li räp­piä ja ko­toa löy­tyi­vät ai­na sce­nen uu­sim­mat le­vyt. Vai­kut­teet imey­tyi­vät nuo­rem­paan vel­jeen jo var­hai­sel­la iäl­lä. 90-lu­vul­la räp oli uut­ta ja ih­meel­lis­tä. Lan­gen kir­joit­ti en­sim­mäi­sen bii­sin­sä ylä­as­tei­käi­se­nä. Sen nimi oli Its ruff.

– Ei oo mi­kään muut­tu­nut. Edel­leen its ruff, hän nau­rah­taa.

Ajan nuo­ri­sot­ren­dei­hin kuu­lui­vat myös rul­la­lau­tai­lu ja bre­ak­dan­ce. Lan­gen an­sait­si en­sim­mäi­sen palk­kan­sa Po­rin Nuo­ri­so­ta­lol­la bre­ak­dan­cen opet­ta­ja­na. Mut­ta mil­lais­ta oli kas­vaa 90-lu­vun Pih­la­vas­sa lö­kä­pök­sy­nä?

– Ai­van täy­del­lis­tä, mies vas­taa epä­röi­mät­tä.

– Ei­kä ole kos­kaan pe­lot­ta­nut Hel­sin­gis­sä, mut­ta vie­lä­kin ka­vah­dan, jos kä­ve­len Pih­la-pu­bin ohi lii­an myö­hään. Itä­kes­kus ja muut on help­po­ja paik­ko­ja Pih­la­vaan ver­rat­tu­na.

19-vuo­ti­aa­na Lan­gen os­ti me­no­li­pun Hel­sin­kiin.

– 2000-lu­vun Pori, se oli vi­tun paha paik­ka. 90-lu­vun läm­pö ja va­paus ka­to­si jon­ne­kin H&M-pi­ka­ruo­ka-fruit­ta­ri­kult­tuu­riin. Po­ris­sa oli sil­loin pal­jon vä­ki­val­taa, jos­ta moni kan­taa jäl­kiä lop­pu­e­lä­män­sä, Lan­gen tu­hah­taa.

Mies läh­ti Po­ris­ta, mut­ta me­lan­ko­lia ei läh­te­nyt mie­hes­tä, ei­kä var­maan kos­kaan läh­de­kään.

– Se on joku po­ri­lai­nen jut­tu. Pori: Suo­men suu­rin va­lais­tu hau­taus­maa -olo.

Si­vii­li­pal­ve­lus Hel­sin­gin Sa­voy-te­at­te­ris­sa ava­si nuo­rel­le mie­hel­le tien tu­le­vai­suu­teen. Kaik­ki suu­rim­mat unel­man­sa hän oli to­teut­ta­nut en­nen kol­me­a­kym­men­tä ikä­vuot­ta. Lan­gen oli lis­ta­yk­kö­se­nä sekä ar­tis­tin et­tä tek­ni­kon roo­lis­sa, kier­si Eu­roop­paa ää­ni­tek­nik­ko­na, kier­si Suo­men isoim­pia fes­ta­rei­ta ar­tis­ti­na ja niin edel­leen.

Edel­leen hän unel­moi. Ni­mit­täin kir­joit­ta­van­sa elä­män­sä par­haan bii­sin. Se, tar­vit­see­ko sen kos­kaan tul­la suu­ren ylei­sön tie­toi­suu­teen, on si­vu­seik­ka. Bii­si­ly­riik­kaa 36-vuo­ti­as mies kir­joit­taa vie­lä­kin joka päi­vä, ku­ten hän on teh­nyt nuo­ruu­des­taan as­ti.

Sa­nat ovat räp­pä­rin työ­ka­lut, jo­ten Po­rin mur­teel­la on ol­lut paik­kan­sa Tom­mis­hoc­kin tuo­tan­nos­sa. Mur­re­taus­tan hän nä­kee sekä vah­vuu­te­na et­tä vai­keu­te­na.

– Mitä ly­hy­em­piä ta­vu­ja, sitä puh­taam­pia rii­me­jä. Po­rin mur­tees­sa on ai­na vauh­ti pääl­lä. Teks­tiä tu­lee pal­jon ja mut­kat ve­de­tään suo­rak­si. On ai­van äly­tön­tä, et­tä lau­seen saa ko­koon vain seit­se­mäl­lä kir­jai­mel­la. ”Ot vet ny!”

Vii­si vuot­ta sit­ten Lan­gen vih­doin os­ti pa­luu­li­pun. Hän jät­ti työ­paik­kan­sa Suo­men­lin­nas­sa si­jain­nees­sa 300 ne­li­öi­ses­sä Ge­ne­lec-va­rus­tel­lus­sa stu­di­os­sa. Tie kul­ki me­ren ää­rel­tä me­ren ää­rel­le, eli ta­kai­sin Meri-Po­riin. Baa­reis­sa ja yö­ker­hois­sa kier­tue-elä­mää viet­tä­nyt Lan­gen ha­lu­si rau­hoit­taa elä­män­tyy­lin­sä. Hän suh­tau­tuu työ­hön­sä kuin huip­pu-ur­hei­luun. On ol­ta­va hen­ki­ses­ti ja fyy­si­ses­ti huip­pu­kun­nos­sa voi­dak­seen teh­dä sitä, mi­hin on palo.

Kun Lan­gen kau­an sit­ten oli elä­män­sä en­sim­mäis­tä ker­taa stu­di­os­sa ar­tis­ti­na, hän­tä ää­nit­ti po­ri­lais­muu­sik­ko Aki Pel­to­nen. Nyt ym­py­rä on sul­keu­tu­nut, sil­lä Lan­gen työs­ken­te­lee Pel­to­sen pe­rus­ta­mal­la stu­di­ol­la. Työ­tä teh­dään Tape Over -ni­men al­la yh­des­sä Joni Van­ha­sen kans­sa, joka työs­ken­te­lee Jy­väs­ky­läs­tä kä­sin. Lan­gen ää­nit­tää ja mik­saa, mut­ta enim­mäk­seen mas­te­roi mu­siik­kia. Mas­te­roi­ja­na hän te­kee kap­pa­leil­le vii­meis­te­le­viä es­teet­ti­siä va­lin­to­ja ku­ten sen, on­ko soun­di kir­kas vai tum­ma. Ää­nit­teen syn­ty­mi­ses­sä mas­te­roi­ja on vii­mei­nen lenk­ki en­nen jul­kai­sua.

– En tie­dä, mik­si olen ha­lun­nut täl­lai­sen taa­kan it­sel­le­ni. Olen ai­na luul­lut ole­va­ni vas­tuun­pa­koi­li­ja, Lan­gen hy­mäh­tää.

Lan­ge­nin asi­ak­kais­sa on suu­ria levy-yh­ti­öi­tä ja tun­net­tu­ja ar­tis­te­ja. Hän on ol­lut te­ke­mäs­sä Em­ma-pal­kit­tu­ja le­vy­jä, lis­ta­yk­kö­siä ja mil­joo­nast­rii­mei­hin yl­tä­nei­tä kap­pa­lei­ta. Työ­te­li­ään mie­hen mik­saus­pöy­dän kaut­ta kul­kee jopa 80 bii­siä kuu­kau­des­sa.

Lan­gen on sol­mi­nut si­säi­sen rau­han Po­rin kans­sa, ei­kä hai­kai­le ta­kai­sin lap­suu­teen­sa. Po­ri­lais­nuo­ri­soa hän kan­nus­taa et­si­mään it­se­ään.

– Ei tar­vit­se läh­teä vält­tä­mät­tä Hel­sin­kiin, mut­ta jon­ne­kin kan­nat­taa läh­teä. Täs­sä ajas­sa on niin help­po pas­si­voi­tua. Kan­nat­taa et­siä ne ju­tut, mit­kä it­seä mo­ti­voi. Muu­ta mie­luum­min Hel­sin­kiin ja elä nä­läs­sä, kuin ole hi­mas­sa ja pe­laa vi­de­o­pe­le­jä.