Vii­ti­sen­kym­men­tä vuot­ta sit­ten pe­rus­tet­tua Kol­lan Te­räs­ra­ken­net­ta ei voi luon­neh­tia sa­noil­la ”isäl­tä po­jil­le”, vaan oi­kea ter­mi kuu­luu ”per­heel­tä per­heel­le”. Rau­ma­lai­sy­ri­tyk­sen lii­ke­toi­min­ta ja ti­lat siir­tyi­vät yri­tys­tä pi­tä­kään ve­tä­neel­tä Käh­kö­sen per­heel­tä kak­si vuot­ta sit­ten Kari, Joni ja Riku Ta­ka­lal­le eli isäl­le ja hä­nen kah­del­le po­jal­leen.

– Omis­tus­poh­ja on sel­lai­nen, et­tä mei­tä on täs­sä kol­me ta­sa­ver­tais­ta kump­pa­nia. Jat­ku­vuut­ta aja­tel­len on eri­tyi­sen tär­ke­ää, et­tä meil­lä kai­kil­la on oma eri­koi­so­saa­mi­sa­lam­me, jota pys­ty­tään hyö­dyn­tä­mään. Jos kaik­ki osai­si­vat vain hit­sa­ta, niin hom­ma ei toi­mi­si, yrit­tä­jän tit­te­liä käyt­tä­vä Joni Ta­ka­la sel­vit­tää.

Joni Ta­ka­lan omia osaa­mi­sa­lu­ei­ta ovat myyn­ti ja huol­to­a­sen­nuk­set, Rami Ta­ka­la on eri­kois­tu­nut ko­neis­tuk­seen ja Kari Ta­ka­la puo­les­taan hit­sauk­seen. Vii­me­mai­nit­tu toi­mii edel­leen myös maan­vil­je­li­jä­nä mui­den töi­den­sä ohes­sa.

– Meil­lä kai­kil­la oli jo en­nen yh­tei­sen yri­tyk­sen os­ta­mis­ta jo­tain omaa yrit­tä­jyys­toi­min­taa palk­ka­työn li­säk­si, avaa Joni Ta­ka­la.

Käh­kö­sen vel­jes­ten eli Pe­kan, Mar­kun ja Vei­kon aloit­ta­es­sa Kol­lan Te­räs­ra­ken­teen yrit­tä­ji­nä 1970-lu­vun alus­sa meni suu­ri osa työs­tä lai­va­te­ol­li­suu­teen. Ny­kyi­sin pai­no­pis­te­a­lat sen si­jaan ma­te­ri­aa­lin kä­sit­te­ly, ener­gia, sel­lu­loo­san val­mis­tus ja pa­pe­ri­te­ol­li­suus.

– Tii­vis­tet­ty­nä voi­si sa­noa, et­tä teem­me pää­a­si­as­sa hake-, kul­je­tin- ja murs­kaus­lait­tei­ta esi­mer­kik­si BMH:lle, Rau­mas­te­ril­le ja Val­me­til­le. Omia tuot­tei­ta meil­lä ei tois­tai­sek­si ole, jos­kin pöy­tä­laa­tik­ko­ta­sol­la on jo mie­tit­ty jo­tain uu­siu­tu­van ener­gi­an tal­tee­not­toon liit­ty­vää. Myös eri­lai­siin bi­oa­si­oi­hin on tar­koi­tus pa­nos­taa jat­kos­sa enem­män, Joni Ta­ka­la jat­kaa.

Ta­ka­loi­den ai­ka­na Kol­las­sa on pa­nos­tet­tu eri­tyi­ses­ti jyr­si­vään ko­neis­tuk­seen ja yri­tyk­sen ton­til­le on nous­sut myös uu­si ko­neis­tus­hal­li.

Joni Ta­ka­lan mu­kaan ko­ne­pa­jan pyö­rit­tä­mi­nen on mo­ni­puo­lis­ta toi­min­taa, jos­sa myy­dään mo­nen­lais­ta osaa ja val­mis­tus­vai­het­ta. Ym­pä­ris­töä hän ku­vaa em­pi­mät­tä pro­jek­ti­luon­toi­sek­si.

– Meil­le asi­a­kas­kes­kei­syys mer­kit­see sitä, et­tä kaik­ki teh­dään asi­ak­kaan tar­pei­siin. Ai­noa ne­ga­tii­vi­nen puo­li sii­nä on, et­tä te­ol­li­suus ei nuku oi­ke­as­taan kos­kaan. Jos akuut­ti tar­ve tu­lee, niin asi­a­kas ei ky­se­le ali­hank­ki­jal­ta, on­ko ken­ties jou­lu tai ke­sä­lo­ma, Ta­ka­la myön­tää.

Juu­ri asi­a­kes­kei­syys oli kui­ten­kin yk­si niis­tä te­ki­jöis­tä, jot­ka sai­vat Ta­ka­lat tart­tu­maan mah­dol­li­suu­teen läh­teä ko­ne­pa­ja­y­rit­tä­jik­si.

– Van­ha asi­a­kas­kun­ta an­toi hy­vän poh­jan ja jat­ku­vuu­den yrit­tä­mi­sel­le ja sa­mal­la se an­toi mah­dol­li­suu­den läh­teä ke­hit­tä­mään toi­min­taa. Täl­lä alal­la on hyvä toi­mia, kun asi­a­kas­suh­teet kes­tä­vät ai­kaa ja suh­dan­tei­ta, Har­ley Da­vid­so­nin sa­tu­las­sa va­paa-ai­ka­naan viih­ty­vä kah­den lap­sen isä se­men­toi.

AS­KO TAN­HU­AN­PÄÄ