Rami Num­mi

To­e­jo­el­la lap­suu­ten­sa viet­tä­nyt Pet­ri Lil­ja on tul­lut tun­ne­tuk­si ru­noi­li­ja­na. Hä­nel­tä on il­mes­ty­nyt ai­em­min vii­si ko­ko­el­maa. Nyt kir­jai­li­ja on kui­ten­kin siir­ty­nyt proo­san pa­riin. Hän on jul­kais­sut te­ok­sen "Kan­sa­kou­lu­ka­tu 25, Po­rin To­e­jo­ki", jos­sa hän ker­too muis­to­jaan lap­suu­ten­sa ko­dis­ta ja sen ym­pä­ris­tös­tä. Lil­ja ker­too suun­ni­tel­leen­sa pa­luu­ta 1970-lu­vun tun­nel­miin jo pit­kään.

– Kir­ja oli aja­tuk­sis­sa­ni jo use­am­man vuo­den ajan, mut­ta var­si­nai­nen kir­joi­tusp­ro­ses­si su­jui mel­ko no­pe­as­ti. Mi­nul­la oli käy­tös­sä­ni tie­ten­kin To­e­jo­keen liit­ty­viä läh­de­te­ok­sia, mut­ta tär­ke­äs­sä roo­lis­sa oli­vat myös hal­lus­sa­ni ole­vat va­lo­ku­vat ja kuu­le­ma­ni muis­tot. Ker­to­muk­sia men­neis­tä ajois­ta kuu­lin eri­tyi­ses­ti äi­dil­tä­ni, joka nuk­kui pois en­nen kir­jan il­mes­ty­mis­tä.

Lil­ja to­te­aa, et­tä tyy­li te­ok­seen syn­tyi it­ses­tään. Hän on ja­ka­nut kir­jan tar­kas­ti eri osa-alu­ei­siin ja ker­too esi­mer­kik­si lap­suu­ten­sa pi­ha­pii­ris­tä, ul­la­kol­ta ja muis­ta ra­ken­nuk­sis­ta löy­tä­mis­tään ta­va­rois­ta, pi­han lei­keis­tä, kou­lun­käyn­nis­tä ja le­luis­ta. Lo­pul­ta myös sii­tä ajan­koh­das­ta, kun ta­los­ta oli muu­tet­ta­va pois. Tu­lok­se­na on tark­ka ja tun­ne­voi­mai­nen ajan­ku­va, joka ker­too kiin­ty­myk­ses­tä omiin juu­riin ja lä­hei­siin. Sa­mal­la pal­jas­tuu se­kin, kuin­ka pal­jon ajat ovat muut­tu­neet.

– Lap­suu­des­sa­ni elä­mä oli vie­lä yh­tei­söl­li­sem­pää, ih­mi­set py­syi­vät eh­kä enem­män juu­ril­laan kuin ny­ky­ään. Po­ris­sa on tie­tys­ti ra­ken­nus­kan­ta­kin jo pal­jon vaih­tu­nut, Lil­ja miet­tii.

Lil­ja us­koo yhä kir­jal­li­suu­den voi­maan, vaik­ka äly­lait­teet ja in­ter­net sii­hen käy­tet­tyä ai­kaa mo­nel­la ta­hol­la ku­tis­ta­vat­kin. Hä­nen mu­kaan­sa lu­ke­mi­nen on kyl­lä vä­he­ne­mään päin, mut­ta tus­kin se lop­puu. Tuo­reen te­ok­sen si­vuil­ta pal­jas­tuu se­kin, kuin­ka pal­jon muu­ta­ma vuo­si­kym­men sit­ten lu­et­tiin sar­ja­ku­via ja pok­ka­rei­ta. Lil­ja har­ras­taa yhä van­ho­ja dek­ka­rei­ta, ku­ten Out­si­de­ria ja rau­ma­lai­sen Kaar­lo Er­hon tuo­tan­toa.

– Ly­rii­kan sa­ral­le mi­nua in­noit­ti ai­ka­naan to­e­jo­ki­lai­nen Aa­tos Ala­rik Nie­mi­nen, joka jul­kai­si usei­ta ru­no­kir­jo­ja.

Tuo­rees­ta kir­jas­ta on otet­tu tois­tai­sek­si sa­dan kap­pa­leen pai­nos. Yh­teis­työ Lec­tor Kus­tan­nuk­sen kans­sa su­jui hy­vin. Lil­ja ker­too hi­o­neen­sa joi­ta­kin mur­reil­mai­su­ja kir­joi­tusp­ro­ses­sin ai­ka­na yleis­kie­li­sem­pään suun­taan. Muu­ten­kin pa­lau­te kir­jas­ta on ol­lut myön­teis­tä ja uu­si­a­kin suun­ni­tel­mia on.

– Mi­nul­la on täl­lä het­kel­lä joi­ta­kin kes­ke­ne­räi­siä te­ok­sia ja yk­si aja­tuk­se­ni on teh­dä jat­ko-osa ru­no­kir­jal­le­ni ”1918. Myrs­kyn mu­ka­na”.