Ensin Manner empi, mutta kirja siitä tuli
Juha Mannerilla ei ollut aikomusta panna kansien väliin kokemuksiaan Anneli Auerin asianajajana. Monien mutkien jälkeen kirja Ulvilan surma – juttu 2472 kuitenkin syntyi.
Pauli Uusi-Kilponen
– Sanoin kyselijöille, etten viitsi enkä jaksa sellaista kirjoittaa, sanoo asianajaja Juha Manner.
Hän oli jo saanut vähän etäisyyttä oikeusprosessiin, kunnes Yle Satakunnan toimittaja soitti ja kysyi haastattelua.
Mannerin kysymys oli, että miksi. Toimittaja selitti hänelle, että Jukka S. Lahden murhasta tulee kuluneeksi 15 vuotta ja mediaa aihe kiinnostaa. Vuosi oli 2021.
– Itsekin ajattelin, että olisihan toisaalta kiva kertoa asianajajan näkökulma oikeustapaukseen. Muun muassa edesmennyt rikostoimittaja Jarkko Sipilä luonnehti, ettei paraskaan dekkarin tekijä pystyisi tällaista sisältöä keksimään.
Jo oikeuskäsittelyjen määrä tekee siitä hyvin poikkeuksellisen. Kaksi kertaa käräjäoikeudessa, kaksi kertaa hovioikeudessa ja kaksi kertaa korkeimmassa oikeudessa.
Eikä tässä vielä kaikki. Anneli Auerin seksuaalirikostuomioon haetaan purkua. Purkuhakemus on toimitettu korkeimpaan oikeuteen viime vuonna.
Jos KKO purkaa Auerin hovioikeuden langettaman 7,5 vuoden vankeustuomion, se palautuu uudelleen käsiteltäväksi käräjäoikeuteen. Se voi tietää vuosien oikeusprosessia, koska juttu alkaa tavallaan uudelleen.
Purkua haetaan, koska Auerin aikuiseksi kasvaneet lapset ovat tunnustaneet valehdelleensa aiemmissa kuulemisissa sijaisvanhempien painostuksesta. Auerin aikuiset lapset vaativat koko oikeuskäsittelyaineistoa julkiseksi.
Juha Manner avaa uudessa kirjassaan Anneli Auer -oikeudenkäynnin vaiheita.
Juha Mannerin yksityisarkisto
Kun Manner oli haastattelussa sanonut, ettei kirjoita kirjaa, heräsivät kustantajat. Heiltä tuli useampia yhteydenottoja.
– Into Kustannuksen toimitusjohtaja soitti minulle autoon, kun olin matkalla Helsinkiin. Sanoin, että voin poiketa. Myös Otavasta otettiin yhteyttä, mutta neuvottelut eivät edenneen yhtä tapaamista pidemmälle, koska he halusivat kirjaan myös syyttäjän ja poliisin näkökulman, mutta minä en.
Manner halusi, että kirjasta tehdään dekkarin tyylinen asianajajan näkökulmasta. Tyyli onnistui, kun dekkarikirjailijana tunnettu Milla Ollikainen tuli toiseksi kirjoittajaksi. Ammattilainen dekkarinkirjoittaja toi tekstiin sujuvuutta ja jännitettä.
– Olen saanut hyvää palautetta ja itsekin olen kirjaan tyytyväinen. Tykkään tekstin tyylistä, Manner avoimesti tunnustaa.
Jos oli Anneli Auerin puolustaminen oikeusmaraton, niin kirjoittaminen oli ainakin puolimaraton. Kirjoittaminen alkoi joulukuussa 2021 ja päättyi tänä vuonna.
– Toivon mukaan maallikko saa kirjasta jonkinlaisen käsityksen asianajajan työstä. Se on todella paljon muutakin kuin oikeussaleissa istumista. Mikään oppikirja se ei kuitenkaan ole, Manner muistuttaa.
Eikä se ole viileä analyysi oikeusprosessista kokonaisuutena ja sen käänteistä, vaan asianajaja Juha Mannerin näkökulma dekkarimaiseen vetävään tyyliin kirjoitettuna.
Manner avaa myös niin sanotun mysteerimiehen tapausta. Hän tapasi Rauman Prisman parkkipaikalla tuntemattoman miehen. Hän tarjosi informaatiota, jota ei esitutkintapöytäkirjoista löytynyt.
Sinänsä sisällön rajaaminen on laillista. Poliisi voi oman harkintansa mukaan jättää pois aineistoja, jota se pitää epäolennaisina.
– Kyllähän yllätys oli suuri, kun osasin pyytää kirjaamatonta informaatiota. Se auttoi suuresti työtäni.
Yksi tällainen pyyntö oli hätäkeskusnauhojen monet litteroinnit.
– Alkuperäisellä nauhalla kuului sivullisen ääniä, mutta ei enää oikeussaliin toimitetussa. Onneksi tiesin pyytää alkuperäisiä nauhoja, sanoo Manner.
Mysteerimiehestä liikkui pitkään eri arvioita, mutta mysteeriksi henkilöllisyys jäi. Auto, jolla paljastuksen tehnyt mies ajoi, oli poliisille rekisteröity siviiliauto. Mannerin mukaan vuodetut tiedot johtivat peräti 17 lisätutkintaan.
Poliisi on tunnustanut, että tutkinnassa oli puutteita. Mannerin ajatus oli, etteivät syyttäjän näytöt kahdesti alioikeudessa olisi riittäneet millään tuomioon. Ne kuitenkin riittivät.
Manner ottaa esiin myös syyttäjän todistajan lausunnot syytetyn saatananpalvonnasta. Kyse oli maallikosta ja teologit, jotka ovat tutkineet saatananpalvontaa, eivät voineet vahvistaa todistajan lausuntojen oikeellisuutta.
– Sitten tällaisia väitteitä vuodetaan vielä tiedostusvälineille, päivittelee Manner ja haluaa osoittaa, kuinka kevyellä pohjalla nämäkin syytökset olivat.
Kirja käsittelee pääosin Satakunnan käräjäoikeuden langettavat murhatuomiot, jotka syntyivät äänestyksen jälkeen ja Vaasan hovioikeuden vapauttavat tuomiot. Nämä tapahtumat käydään läpi laajasti. Myöhemmistä tapahtumista on kirjan lopussa lyhyet tiivistykset.