Maa­rit Kaut­to

Ken­nel­liit­to pal­kit­see tä­nään San­ka­ri­koi­ria, jot­ka ovat mer­kit­tä­väs­ti vai­kut­ta­neet sii­hen, et­tä yk­si tai use­am­pi ih­mis­hen­ki on pe­las­tu­nut. Huit­ti­sis­sa omis­ta­jien­sa Kati ja Mar­ko Rei­ma­nin kans­sa asus­te­le­va rot­t­wei­ler Sulo on yk­si seit­se­mäs­tä­tois­ta koi­ras­ta, jot­ka saa­vat San­ka­ri­koi­ran ar­von.

Su­lon tar­kan kuu­lon ja sin­nik­kyy­den an­si­os­ta pi­hal­laan kaa­tu­nut Rei­ma­nien naa­pu­ri löy­tyi ajois­sa ja sai apua.

– Sulo pää­si ai­da­tul­le pi­hal­lem­me ul­koi­le­maan vie­lä il­lal­la. Se al­koi hauk­kua ja tui­jot­taa naa­pu­rin suun­taan, ei­kä lo­pet­ta­nut ko­men­nois­ta huo­li­mat­ta. Yleen­sä Sulo tu­lee käs­kys­tä si­säl­le, mut­ta täl­lä ker­taa se py­syi sin­nik­kääs­ti ai­dal­la hauk­ku­mas­sa. Mie­he­ni läh­ti ulos ha­ke­maan Su­loa. Sit­ten Sulo lo­pet­ti hau­kun­nan het­kek­si ja kau­kaa kuu­lui vai­me­a­na avun­huu­to. Mies pyy­si mi­nut­kin kuun­te­le­maan ja to­te­sim­me, et­tä avun­huu­dot kuu­lu­vat to­den­nä­köi­ses­ti naa­pu­ris­ta, jon­ne on meil­tä lin­nun­tie­tä met­sän ja pel­to­jen läpi met­kaa ki­lo­met­rin ver­ran ja au­to­tie­tä pit­kin kol­mi­sen ki­lo­met­riä.

– Yri­tim­me soit­taa naa­pu­ril­le, mut­ta hän ei vas­tan­nut. Veim­me Su­lon si­säl­le ja nyt se tu­li­kin kil­tis­ti, kos­ka ym­mär­si saa­neen­sa vies­tin­sä pe­ril­le. Läh­dim­me naa­pu­riin ja löy­sim­me hä­net pi­me­äs­tä pi­has­ta ma­kaa­mas­sa kyl­mäs­sä ja mä­räs­sä maas­sa. Hä­nen rei­si­luun­sa oli mur­tu­nut ja ki­vut oli­vat ko­vat. Naa­pu­ri oli löy­tä­nyt kaa­tu­es­sa pu­don­neen pu­he­li­men­sa, kun soi­tim­me sii­hen ja hän oli it­se saa­nut juu­ri en­nen pai­kal­le tu­lo­am­me soi­tet­tua hä­tä­kes­kuk­seen. Am­bu­lans­si saa­pui no­pe­as­ti ja naa­pu­ri pää­si hoi­toon.

– Il­man Su­lon tark­ko­ja ais­te­ja ja sin­nik­kyyt­tä naa­pu­ri oli­si var­mas­ti jou­tu­nut ma­kaa­maan kyl­mis­sään ja ki­vuis­sa pi­hal­laan huo­mat­ta­vas­ti kau­em­min. Ja tuu­ria oli myös sii­nä, et­tä oli tyy­ni keli, jol­loin naa­pu­rin ää­ni kan­tau­tui mei­dän­kin kor­viim­me, Kati Rei­man ker­too.

Sulo nauttii paijaamisesta ja pitkistä metsälenkeistä.

Sulo nauttii paijaamisesta ja pitkistä metsälenkeistä.

Kuva: Kati Reiman

Sulo oli ta­pah­tu­mien ai­kaan 4-vuo­ti­as. Täl­lä het­kel­lä 5-vuo­ti­as, ko­mea ja yl­väs rot­t­wei­ler­poi­ka on Ka­tin mu­kaan oi­kea ih­mi­sen koi­ra.

– Sulo kai­paa lä­hei­syyt­tä ja läs­nä­o­loa. Se naut­tii ha­lai­lus­ta, pai­jaa­mi­ses­ta ja vie­res­sä ole­mi­ses­ta. Vie­raat saat­ta­vat Su­loa aluk­si hie­man jäns­kät­tää. Se on sel­lai­nen mam­man­poi­ka, Kati nau­raa ja jat­kaa:

– Men­nes­säm­me koi­ran­pen­tu­ja en­sim­mäi­sen ker­ran kat­so­maan, Sulo oli pen­nuis­ta se, joka tuli mei­tä heti in­nois­saan vas­taan. Muut si­sa­ruk­set vain nuk­kui­vat pen­tu­laa­ti­kos­saan.

Sulo har­ras­taa emän­tän­sä kans­sa vauh­di­kas­ta ral­ly-to­koa, joka on yh­dis­tel­mä agi­li­tya, koi­ra­tans­sia, sekä to­koa eli tot­te­le­vai­suut­ta. Sulo naut­tii myös pit­kis­tä len­keis­tä ja omal­la pi­hal­laan tou­hui­lus­ta.

San­ka­ri­työs­tään Sulo on saa­nut pal­kin­nok­si ke­hu­ja, ha­le­ja ja na­me­ja.

– Me olem­me ko­vin yl­pei­tä Su­los­ta. Myös naa­pu­ri on käy­nyt Su­loa kat­so­mas­sa ja kiit­te­le­mäs­sä, Kati hy­myi­lee.

Ken­nel­liit­to on pal­kin­nut koi­ria san­ka­ri­te­ois­ta jo 1970-lu­vul­ta läh­tien. San­ka­ri­koi­ra-ar­vo­ni­miä myön­net­tiin en­sim­mäi­sen ker­ran vuon­na 1997. San­ka­ri­koi­ra® on Ken­nel­lii­ton re­kis­te­röi­mä ta­va­ra­merk­ki.

San­ka­ri­koi­rat pal­ki­taan jou­lu­kuus­sa Koi­ra­mes­suil­la Hel­sin­gis­sä. Pal­kit­se­mi­ses­sa on mu­ka­na Ken­nel­lii­ton yh­teis­työ­kump­pa­ni Ag­ria Eläin­va­kuu­tus.

Pal­kit­ta­vien San­ka­ri­koi­rien jou­kos­sa on myös po­ri­lai­nen kul­tai­nen­nou­ta­ja In­to, jon­ka vai­nun an­si­os­ta met­sä­tiel­lä kaa­tu­nut van­hus löy­tyi ja sai apua ajois­sa.

Noor­mar­kus­sa, Ru­dan­maas­sa mök­keil­lyt In­to oli omis­ta­jan­sa Jou­ni Luo­man kans­sa len­kil­lä, kun se al­koi ve­tää pien­tä met­sä­tie­tä koh­ti. Noin 200 met­rin pääs­tä In­to löy­si maas­sa ma­kaa­van van­huk­sen, joka ei pääs­syt ylös omin voi­min. Van­hus oli yrit­tä­nyt raa­hau­tua isom­mal­le tiel­le, mut­ta hä­nen voi­man­sa oli­vat lop­pu­neet kes­ken.

Kyl­met­ty­nyt van­hus oli eh­ti­nyt maa­ta maas­sa yli kak­si tun­tia en­nen kuin In­to löy­si hä­net. Pai­kal­le hä­ly­tet­tiin am­bu­lans­si ja van­hus pää­si hoi­toon.

In­ton san­ka­ri­te­os­ta teim­me ju­tun jo ai­em­min tänä vuon­na. Pää­set lu­ke­maan ju­tun täs­tä lin­kis­tä:

https://www.sv24.fi/uu­ti­set/in­to­koi­ran-vais­to-ja-oma­pai­syys-pe­las­ti­vat-kaa­tu­neen-ikaih­mi­sen-met­sa­tiel­ta-noor­mar­kus­sa-6.139.144455.bf8025feda