Pau­lii­na Vil­pak­ka

Mie­lo Hek­ka­la puo­li­soi­neen asui Po­rin Sam­po­las­sa si­jait­se­vas­sa oma­ko­ti­ta­los­saan lä­hes vii­si­kym­men­tä vuot­ta. Pa­ris­kun­ta muut­ti vas­ta­val­mis­tu­nee­seen ta­loon vuon­na 1973. Siel­lä he kas­vat­ti­vat nel­jä las­taan. Lap­suut­taan ta­los­sa viet­ti­vät myös kah­dek­san las­ten­las­ta.

– Tämä oli mitä par­hain koti asua. Rau­hal­li­sel­la, he­vo­sen­ken­gän muo­toi­sel­la ka­dul­la ei ole lä­pi­kul­kua. Ja mah­dot­to­man mu­ka­vat naa­pu­rit, Hek­ka­la ker­too.

Puo­li­sos­ta ai­ka jät­ti vuon­na 2004. Kol­me vuot­ta sit­ten Hek­ka­la muut­ti ker­ros­ta­lo­a­sun­toon ter­vey­den­ti­lan­sa vuok­si, vaik­ka muut­ta­mi­nen tun­tui ko­vin hai­ke­al­ta. Nyt kol­men ma­kuu­huo­neen oma­ko­ti­ta­lo on myyn­nis­sä. Hek­ka­la nä­ki­si ta­lon so­pi­van hy­vin lap­si­per­heen ko­dik­si tu­le­vai­suu­des­sa­kin. Mik­ko­lan kaup­pa­kes­kus ja Itä­tuu­len uu­si, hie­no kou­lu­kin ovat ai­van lä­hel­lä.

Monesta 70-luvun talosta löytyy tilava piha, joka houkuttelee lapsiperheitä. Kuva: Pauliina Vilpakka

Monesta 70-luvun talosta löytyy tilava piha, joka houkuttelee lapsiperheitä. Kuva: Pauliina Vilpakka

Kiin­teis­tö­po­rin kiin­teis­tö­vä­lit­tä­jä LKV Lee­na Weckst­rö­mil­le 70-lu­vun ta­lo­jen kau­pan­te­ko on tut­tua. Hän neu­voo, et­tä ta­lon val­mis­te­le­mi­nen myyn­ti­kun­toon on hyvä aloit­taa ta­va­ran tyh­jen­nyk­ses­tä, sil­lä vuo­si­kym­men­ten vie­ries­sä sitä on usein ker­ty­nyt. Muu­ta­mia huo­ne­ka­lu­ja kan­nat­taa kui­ten­kin jät­tää pai­koil­leen. Sil­loin os­ta­jan on hel­pom­pi hah­mot­taa, mitä huo­nei­siin mah­tuu.

Pin­ta­re­mon­tin Weckst­röm jät­täi­si suu­rim­mak­si osak­si os­ta­jal­le. Hän ei us­ko esi­mer­kik­si van­ha­nai­kais­ten ta­pet­tien kar­kot­ta­van os­ta­jaa, joka kui­ten­kin to­den­nä­köi­ses­ti ha­lu­aa teh­dä pin­ta­re­mon­tin ma­kun­sa mu­kai­ses­ti.

– Jos nyt jos­tain on ai­van kau­he­as­ti ta­pet­ti re­pey­ty­nyt tai rep­sot­taa, sitä voi vä­hän uu­sia, hän opas­taa.

Suu­rem­pia re­mont­te­ja Weckst­rö­min mie­les­tä ei kan­na­ta teh­dä juu­ri en­nen myyn­tiä. Esi­mer­kik­si keit­tiö- ja kyl­py­huo­ne­re­mon­tit mak­sa­vat jo sen ver­ran, et­tei ole var­maa, saa­ko oman­sa pois myyn­ti­hin­nas­sa.

Vanhassa talossa ostajaa odottaa usein vähintään pintaremontti. Kuva: Pauliina Vilpakka

Vanhassa talossa ostajaa odottaa usein vähintään pintaremontti. Kuva: Pauliina Vilpakka

Ai­ka­kau­den ta­lois­sa läm­mi­tys­muo­to on usein öl­jy. Muu­ta­mia vuo­sia sit­ten se saat­toi ko­vas­ti ar­ve­lut­taa os­ta­jia, mut­ta ei enää niin­kään. Sen si­jaan täl­lä het­kel­lä säh­kö­läm­mit­tei­syys on asia, jota os­ta­jat har­kit­se­vat tark­kaan.

Os­ta­jan nä­kö­kul­mas­ta yk­si 70-lu­vun ta­lo­jen vah­vuus ovat hie­not ton­tit. Myyn­ti­koh­teen nur­mik­koa kan­nat­taa käy­dä vä­lil­lä leik­kaa­mas­sa, ja ylei­sil­met­tä siis­ti­mäs­sä. Se­kin myy­jän on kui­ten­kin hyvä tie­dos­taa, et­tei­vät ny­ky­a­jan nuo­ret per­heet vält­tä­mät­tä kai­paa ko­vin mon­taa pe­ren­na­penk­kiä, ome­na­puu­ta ja mar­ja­pen­sas­ta. Päin­vas­toin nii­den pal­jous voi­daan ko­kea jopa työ­lää­nä.

Leena Weckström kertoo, että monesta 70-luvun talosta löytyy vielä aikakaudelle tyypillisesti sinistä ja punaista väritystä. Kuva: Pauliina Vilpakka

Leena Weckström kertoo, että monesta 70-luvun talosta löytyy vielä aikakaudelle tyypillisesti sinistä ja punaista väritystä. Kuva: Pauliina Vilpakka

Weckst­röm ker­too, et­tä 70-lu­vun ta­lo­jen os­ta­jat ovat usein lap­si­per­hei­tä, jot­ka kai­paa­vat tar­peek­si si­sä­ti­laa ja pi­haa, jos­sa lap­set voi­vat tem­mel­tää. Jos va­ral­li­suut­ta ei ole vie­lä eh­ti­nyt ker­tyä, van­han ta­lon ma­ta­lam­pi hin­ta­ta­so hou­kut­te­lee. Hin­nat 70-lu­vun oma­ko­ti­ta­lois­sa aset­tu­vat usein 40 000 ja 80 000 vä­liin, riip­pu­en ta­lon kun­nos­ta ja teh­dyis­tä re­mon­teis­ta. Toi­saal­ta hie­nok­si lai­te­tus­ta 70-lu­ku­lai­ses­ta voi saa­da jopa yli pa­ri­sa­taa­tu­hat­ta.

Vä­lil­lä van­hois­ta ta­lois­ta teh­dään myös tar­jouk­sia, jot­ka ovat rei­lus­ti al­le pyyn­ti­hin­nan. Sel­lai­seen tar­jouk­seen voi tart­tua esi­mer­kik­si ta­loa myy­vä pe­ri­kun­ta, joka ha­lu­aa no­pe­as­ti eroon koh­tees­ta ja juok­se­vis­ta ku­luis­ta. Joka ta­pauk­ses­sa van­haa ta­loa myy­vän kan­nat­taa asen­noi­tua ole­maan kär­si­väl­li­nen. Jos­kus talo on myyn­nis­sä yli vuo­den­kin, en­nen kuin os­ta­ja löy­tyy.

Mitä myy­tiin Po­ris­sa?

Ajan­jak­sol­la 10/2022 – 10/2024 Po­ris­sa teh­tiin 77 kaup­paa ta­lois­ta, jot­ka ovat val­mis­tu­neet vuo­si­na 1970-1979. Kes­ki­mää­räi­nen ve­la­ton myyn­ti­hin­ta oli 95 506 eu­roa (Al­hai­sin 9500 eu­roa ja pa­ras 236 000 eu­roa).

Läh­de: KVKL Hin­ta­seu­ran­ta­pal­ve­lu, www.hin­ta­seu­ran­ta­pal­ve­lu.fi, Kiin­teis­tön­vä­li­ty­sa­lan Kes­kus­liit­to, 29.10.2024