Maa­rit Ant­ti­la

Po­rin Hää­mes­suil­la on pe­rin­tei­seen ta­paan tar­jol­la kat­saus hää­tans­sien maa­il­maan. Tans­siy­rit­tä­jä Kati Koi­vis­ton oma kon­sep­ti, tans­si­va hää­pu­ku­näy­tös tar­jo­aa ylei­söl­le kau­nii­ta hää­pu­ku­ja, alu­sa­su­ja, il­ta­pu­ku­ja – ja su­la­vaa as­kel­lus­ta.

Koi­vis­to suun­nit­te­lee ja oh­jaa vuo­den mit­taan usei­ta hää­tans­se­ja. Hän jär­jes­tää ke­väi­sin tans­si­kou­lul­laan Hap­py Dan­ces­sa myös eril­li­siä hää­tans­si­kurs­se­ja. Hää­tans­sin saa myös yk­si­tyi­so­pe­tuk­se­na. Op­pi­lai­ta on riit­tä­nyt.

– Vaik­ka hää­pa­ri ei muu­toin tans­si­si, häi­hin ha­lu­taan usein tans­sie­si­tys, joka on yk­si oh­jel­ma­nu­me­ro. Jos miet­tii, mitä häis­tä jää mie­leen, niin asun ja ruu­an ohel­la se on juu­ri hää­tans­si.

Hää­pa­rin tans­si on­kin Koi­vis­ton mu­kaan pi­tä­nyt pin­tan­sa häi­den oh­jel­mis­tos­sa. Tans­si ei kui­ten­kaan tänä päi­vä­nä vält­tä­mät­tä ole vals­si. Koi­vis­ton mu­kaan se voi ol­la mitä ta­han­sa tans­si­tyy­liä.

– Tänä päi­vä­nä hää­pa­ril­la on usein joku mer­ki­tyk­sel­li­nen bii­si, joka voi ol­la vaik­ka hi­das­ta la­va­fok­sia tai bal­la­di, jos­sa ei ole mi­tään ryt­miä. Usein häi­hin ha­lu­taan per­soo­nal­li­nen esi­tys, toi­set pi­tä­vät tyy­li­tel­lys­tä ja sel­ke­äs­tä, toi­set vä­hän rä­vä­käm­mäs­tä.

Siel­tä eri­koi­sim­mas­ta pääs­tä oli Ko­ti­pel­lon he­vi­ver­sio Ie­van pol­kas­ta. Vals­sia ei ole ko­ko­naan syr­jäy­tet­ty, mut­ta se­kään ei vält­tä­mät­tä ole pe­rin­tei­nen. Yk­si suo­sit­tu hää­vals­si Koi­vis­ton mu­kaan on esi­mer­kik­si Hur­man Tah­don.

Tanssiyrittäjä Kati Koivisto suunnittelee vuoden mittaan usealle hääparille oman häätanssin. Nykyään parit haluavat persoonallisen tanssin omii häihinsä.

Mo­nel­le pa­ril­le hää­tans­si saat­taa ol­la ne en­sim­mäi­set yh­tei­set tans­si­as­ke­leet.

– Sa­non ai­na op­pi­lail­le­ni, kun har­joit­te­lem­me vie­mis­tä ja tans­si­o­tet­ta, et­tä ne ovat tär­kei­tä asi­oi­ta lop­pu­e­lä­mää var­ten. Jo­kai­nen jou­tuu elä­mäs­sään ti­lan­tee­seen, jos­sa pi­tää osa­ta tans­sia.

Tans­si­no­pet­ta­ja va­kuut­taa, et­tä kaik­ki op­pi­vat tans­si­maan. Hän muis­tut­taa myös, et­tä hää­tans­sin ei tar­vit­se ol­la vai­kea.

– Pie­nil­lä­kin asi­oil­la saa ai­kaan näyt­tä­vyyt­tä. Suun­nit­te­len hää­pa­ril­le ai­na sel­lai­sen tans­sin, jon­ka kans­sa he pär­jää­vät ja jon­ka he tun­te­vat omak­seen. Hää­päi­vän on tar­koi­tus ol­la ren­to, ei sel­lai­nen, et­tä sii­tä nä­kee etu­kä­teen pai­na­jai­sia.

Koi­vis­to pi­tää ope­tus­ti­lan­tees­sa tär­ke­ä­nä kan­nus­ta­vaa otet­ta, sil­lä moni saat­taa ol­la tans­si­lat­ti­al­la en­si ker­taa. Peh­meä aloi­tus saat­taa jopa in­nos­taa tans­si­har­ras­tuk­seen.

– Kun huo­maa, et­tä op­pii ja osaa, tans­si­mi­ses­ta voi tul­la kiva, yh­tei­nen jut­tu.

Pe­rin­tei­sis­sä häis­sä hää­tans­sia seu­raa tans­si, jos­sa hää­pa­ria tans­sit­ta­vat van­hem­mat. Hää­pa­rin kan­nat­taa­kin Koi­vis­ton mu­kaan ju­tel­la myös van­hem­pien kans­sa ha­lu­a­vat­ko he tans­sia.

– Kaik­ki ei­vät mis­sään ni­mes­sä ha­lua, mut­ta voi ol­la, et­tä joku isä eh­dot­to­mas­ti tans­si­si tyt­tä­ren­sä kans­sa. On mi­nul­la ol­lut yk­si­tyis­tun­nil­la eräs isä, joka ker­toi tu­le­van­sa opet­te­le­maan, et­tei sit­ten töp­pää häis­sä.

Tans­sin suun­nit­te­lus­sa läh­tö­koh­ta on mor­si­a­men asu.

– Hää­muo­ti on ny­ky­ään mo­ni­puo­lis­ta, on is­tu­via pu­ku­ja mut­ta myös muh­kei­ta. Puku sa­ne­lee liik­ku­mi­sen, mut­ta jo­kai­ses­sa pu­vus­sa tans­si­mi­nen kyl­lä on­nis­tuu.

Moni mor­sio on vaih­ta­nut kor­ko­ken­gät ten­na­rei­hin. Tans­si­mi­nen su­juu yh­tä hy­vin myös kork­ka­reil­la, jos niil­lä on tot­tu­nut liik­ku­maan.

– Tär­kein­tä on va­li­ta per­soo­naan so­pi­vat ken­gät.

Mi­ten on, sa­te­lee­ko hää­tans­sien suun­nit­te­li­jal­le sit­ten kut­su­ja häi­hin? Ei sen­tään, mut­ta vies­te­jä, kau­nii­ta ku­via ja vi­de­oi­ta hää­tans­sis­ta Kati Koi­vis­tol­le op­pi­lail­ta kyl­lä ai­na tu­lee.