Tiia Jo­ki­sa­lo

Alex Salo oli vas­ta 17-vuo­ti­as, kun Ul­vi­lan ja Po­rin pii­rit al­koi­vat tun­tua lii­an pie­nil­tä ja nuo­ri mies ot­ti suun­nak­si Tam­pe­reen kou­lui­neen. Aluk­si toi­nen jal­ka oli vie­lä Po­rin Te­at­te­rin muo­dos­sa kar­hu­kau­pun­gis­sa, mut­ta enem­män ja enem­män elä­mä al­koi ra­ken­tua toi­saal­le.

Mil­le­niu­min imus­sa kut­sui Tur­ku, jos­ta Salo löy­si paik­kan­sa se­nai­kai­sen mis­sie­mon Mar­jo Sjö­roo­sin mal­li­toi­mis­tos­ta. Hän toi­mi use­am­man vuo­den ajan mis­si­kier­tu­ei­den ko­re­og­ra­fi­na ja teki it­se­kin mal­lin töi­tä.

Ku­lui vuo­sia, asuin­pai­kak­si va­li­koi­tui Hel­sin­ki ja Salo pais­ki töi­tä niin ko­re­og­ra­fi­na, tans­si­ja­na kuin esi­hen­ki­lö­teh­tä­vis­sä. Mut­ta se omin ala löy­tyi va­jaa vuo­si­kym­men sit­ten asun­to­mark­ki­noi­den maa­il­mas­ta.

Tut­tu ku­vio on, et­tä nuo­re­na ih­mi­nen py­ris­te­lee pois ko­ti­seu­dul­taan vain jos­sain koh­taa kui­ten­kin pa­la­tak­seen. Näin kävi Sa­lol­le­kin, joka al­koi tun­tea juu­rien­sa kut­sun kuu­ti­sen vuot­ta sit­ten.

Hän muut­ti ta­kai­sin Ul­vi­laan ja pari vuot­ta sit­ten val­mis­tui tut­tui­hin lap­suu­den­mai­se­miin pa­ri­ta­lo.

– Kun kä­vin kat­so­mas­sa tont­tia, nou­si pal­jon muis­to­ja mie­leen. Tuos­ta olen lap­se­na kul­ke­nut kou­luun, täs­tä näi­tä tei­tä he­vos­tal­lil­le. Oli kos­ket­ta­vaa­kin huo­ma­ta, kuin­ka sy­väl­lä se tun­tuu. Tu­lee olo, et­tä on­nek­si olen tääl­lä ta­kai­sin.

Ta­lon ra­ken­ta­mi­ses­sa Sa­lol­le oli tär­ke­ä­tä maan­lä­hei­syys ja ko­ti­mai­suus. Vä­rit ovat mur­ret­tu­ja, puh­taan­val­kois­ta ei pin­noil­ta löy­dy, met­sä­tee­ma tois­tuu use­am­mas­sa­kin huo­nees­sa. Keit­tiö ko­din­ko­nei­neen on pit­käl­ti suo­ma­lais­ta työ­tä.

– Ruo­an­lait­to on it­sel­le tär­keä har­ras­tus ja sik­si ha­lu­sin eri­tyi­ses­ti pa­nos­taa keit­ti­öön ja sen toi­mi­vuu­teen.

Hel­sin­gis­tä pa­la­tes­saan Salo ko­put­ti So­lid Hou­sen oveen, joka tun­tui yri­tyk­se­nä juu­ri hä­nel­le so­pi­val­ta.

– On tär­ke­ää, et­tä myyn­ti­mies on oi­ke­as­sa brän­dis­sä ja pai­kas­sa to­teut­taak­seen it­se­ään, Salo sum­maa ja jat­kaa:

– Men­to­ri­ni Hel­sin­gis­sä to­sin ai­na sa­noi, et­tä pää­kau­pun­ki­seu­dun kil­pai­le­vas­sa ym­pä­ris­tös­sä voi­sin ol­la myyn­ti­työs­sä­ni pääl­le­käy­vem­pi, mut­ta it­se tyk­kään teh­dä tätä sy­dä­mel­lä. Ha­lu­an to­teut­taa ih­mis­ten asun­tou­nel­mia ja löy­tää ko­te­ja, ja se nä­kyy myös pa­laut­teis­sa, joi­ta asi­ak­kail­ta saan. Har­vem­min tämä tun­tuu työn­te­ol­ta ja us­kon sen joh­tu­vat sii­tä, et­tä olen omal­la alal­la­ni.

Vii­mei­set vuo­det ovat ko­e­tel­leet asun­to­kaup­paa, mut­ta Salo ei kui­ten­kaan ole ko­ke­nut ti­lan­net­ta mis­sään koh­taa synk­kä­nä.

– Juu­ri uu­ti­soi­tiin, et­tä asun­to­kaup­pa pi­ris­tyy val­ta­kun­nal­li­ses­ti hur­jas­ti, mikä tie­ten­kin on mah­ta­vaa. Olem­me kui­ten­kin So­lid Hou­sel­la ol­leet lä­hi­vuo­det­kin ase­mas­sa, jos­sa asun­to­kaup­pa on käy­nyt jat­ku­vas­ti. Vuo­si 2022 tai­si ol­la yk­si asun­to­kaup­po­jen haas­ta­vim­pia vuo­sia, mut­ta sa­mal­la se oli myyn­nil­li­ses­ti ura­ni toi­sek­si me­nes­tyk­sek­käin vuo­si. Elä­män­ti­lan­teet muut­tu­vat ai­na, ih­mi­set os­ta­vat pie­nem­piä ja isom­pi asun­to­ja ja vaih­ta­vat paik­kaa, oli maa­il­man­ti­lan­ne mikä ta­han­sa.