Pau­lii­na Vil­pak­ka

Po­rin val­ta­ka­dul­la si­jait­se­vas­sa Kä­si­työ­kes­kuk­ses­sa val­lit­see yh­tei­söl­li­nen tun­nel­ma. Kan­gas­puil­la syn­tyy muun mu­as­sa rä­sy­mat­to­ja, ha­mam-pyyh­kei­tä, pöy­tä­lii­no­ja ja kan­sal­lis­pu­ku­kan­gas­ta.

Kurs­sin opet­ta­ja, ku­don­nan ar­te­saa­ni Eva Gröhn ker­too, et­tä kan­gas­puu­ku­don­ta on ka­to­a­mis­vaa­ras­sa ole­va kä­den­tai­to, sil­lä alan am­ma­til­li­seen kou­lu­tuk­seen ei myön­ne­tä enää val­ti­on tu­kea. Kan­sa­lai­so­pis­tot ovat vii­mei­siä paik­ko­ja, jois­sa kan­gas­puu­ku­don­taa voi vie­lä opis­kel­la.

Gröhn opet­taa ku­don­taa yri­tyk­ses­sään Ku­don­ta­maa­il­mas­sa ja Po­rin Seu­dun kan­sa­lai­so­pis­tos­sa, jos­sa hän on opet­ta­nut jo tois­ta­kym­men­tä vuot­ta. Gröh­nin ryh­mis­sä käy yh­teen­sä pa­ri­kym­men­tä ku­to­jaa.

Viime vuonna käsityönohjaajaksi valmistunut Laura Rantanen aloitti kangaspuilla kutomisen mattojen tekemisestä, ja vastikään hän sai valmiiksi ensimmäisen shaalinsa.

Kan­gas­puil­la ku­to­mi­nen ei ole Gröh­nin mu­kaan ava­ruus­tie­det­tä, vaan ai­van loo­gi­ses­ti opit­ta­va asia, jo­hon löy­tyy ne­tis­tä­kin ope­tus­vi­de­oi­ta. Gröhn toi­voo la­jin pa­riin li­sää har­ras­ta­jia, ja on­nek­si mie­len­kiin­to ku­don­taa koh­taan on pie­nen ajan si­säl­lä jäl­leen li­sään­ty­nyt.

– Ku­to­mal­la pys­tyy to­teut­ta­maan it­se­ään: voi teh­dä sel­lai­sia kan­kai­ta, joi­ta it­se ha­lu­aa ja oman­nä­köi­siä mat­to­ja, jot­ka ei­vät ole met­ri­ta­va­raa, hän sa­noo.

Moni aloittaa kangaspuilla kutomisen perinteisen räsymaton tekemisestä, jonka materiaalina voi käyttää vanhoja kankaita, tai ostotrikoota.

Kurs­si­lai­nen Päi­vi Taurén ker­too aloit­ta­neen­sa ku­don­nan kol­me vuot­ta sit­ten, kos­ka piti kek­siä laji, jos­ta sai­si li­sää voi­mia kä­siin ja har­ti­oi­hin. Li­säk­si hän ha­lu­si Tam­pe­reel­ta Po­riin muu­tet­tu­aan löy­tää pai­kan, jos­sa tu­tus­tua ih­mi­siin. Tauré­nin mu­kaan kan­gas­puil­la ku­to­mi­nen ei ole vai­ke­aa, ja sen op­pii no­pe­as­ti. To­sin en­sim­mäi­nen rä­sy­mat­to näyt­ti val­mis­tut­tu­aan har­joi­tus­kap­pa­leel­ta, mut­ta sit­tem­min Taurén on jo teh­nyt muun mu­as­sa koko jou­kon ha­mam-pyyh­kei­tä, jot­ka kel­pa­si­vat jou­lu­lah­joik­si.

Loi­men te­ke­mi­seen Taurén ker­too tar­vit­se­van­sa vie­lä apua, sil­lä se on oma tai­to­la­jin­sa. Hyvä esi­merk­ki on kurs­si­ka­ve­ri Han­ne­le Sa­vo­lai­sen työ. Sa­vo­lai­sel­la on te­keil­lä pöy­tä­lii­na, jon­ka ku­vio on ni­mel­tään Ten­ne­seen kuk­ka. Loi­men te­ke­mi­nen ja asen­nus pai­koil­leen vei kah­del­ta ih­mi­sel­tä kak­si viik­koa. Loi­mes­sa on 2400 lan­kaa, ja niis­tä jo­kai­sel­la on oma paik­kan­sa.

Käsityökeskuksen mattopuilla on viime aikoina valmistettu paljon hamam-pyyhkeitä, jollainen myös Irja Sarinilla on työn alla.

Kol­mas kurs­si­lai­nen Vir­pi Nie­mi ker­too, et­tä kan­gas­puu­ku­don­nan hy­viin puo­liin kuu­luu se het­ki, kun saa lait­taa ko­to­na esil­le ki­van, it­se teh­dyn työn. Hän poh­tii, mi­ten ku­don­taa teh­täi­siin tu­tum­mak­si nuo­ril­le, jot­ka voi­vat pi­tää la­jia vai­ke­a­na ja van­ha­nai­kai­se­na.

– Kan­gas­puut ei­vät ole esil­lä joka ko­dis­sa, ei­vät­kä nuo­ret vält­tä­mät­tä tie­dä, mitä niil­lä teh­dään. Täl­le har­ras­tuk­sel­le oli­si hyvä ol­la ma­ta­lan kyn­nyk­sen ko­kei­lu­ker­to­ja tai esit­te­ly­jä, jos­sa in­nos­tus syt­tyi­si, Nie­mi eh­dot­taa.