Ju­ha­na Un­ku­ri

La­vi­as­sa syn­ty­neen ja Po­ris­sa vart­tu­neen Tero Vaa­ran mie­les­tä keik­kai­lu on vart­tu­neem­mal­la iäl­lä en­tis­tä mu­ka­vam­paa.

– Pa­ras rak­kaus­lau­lu on sel­lai­nen, jos­ta asia käy il­mi, mut­ta sa­naa ”rak­kaus” ei mai­ni­ta ker­taa­kaan. Kuu­li­joil­le pi­tää jät­tää löy­tä­mi­sen iloa, Tero Vaa­ra poh­tii.

Vii­des tam­mi­kuu­ta 60 vuot­ta täyt­tä­vä Vaa­ra tun­ne­taan eri­tyi­ses­ti Mam­ba-yh­ty­een pää­hah­mo­na, min­kä li­säk­si hän on teh­nyt pit­kään an­si­o­kas­ta soo­lou­raa. Vuo­si­kym­men­ten mit­taan Vaa­ran ky­näs­tä ovat läh­te­neet muun mu­as­sa hi­tit Vie­lä on ke­sää jäl­jel­lä, Va­lo­ku­via, Mitä yh­des­tä sär­ky­nees­tä sy­dä­mes­tä, Lau­an­tai-il­ta ja Saa kos­ket­taa.

Vaa­ra syn­tyi ja viet­ti en­si­vuo­ten­sa La­vi­as­sa. Po­riin per­he muut­ti Te­ron ol­les­sa 6-vuo­ti­as. Mu­sii­kin­te­os­ta hän al­koi kiin­nos­tua ylä­as­tei­äs­sä.

– Sil­loin al­koi teh­dä mie­li ta­pail­la ki­ta­ral­la eri­lai­sia soin­tu­kom­bi­naa­ti­oi­ta ja ra­ken­nel­la bii­sin­ta­pai­sia.

Mam­ba sai al­kun­sa Po­ris­sa 1984. En­nen en­sim­mäis­tä le­vy­tys­tä bän­din ni­me­nä oli Ter­vei­siä päi­vän­ta­saa­jal­ta, mut­ta nimi vaih­tui Mam­bak­si levy-yh­tiö Fa­ze­ril­la le­gen­daa­ri­sen mu­siik­ki­vai­kut­ta­ja Jaak­ko Sa­lon eh­do­tuk­ses­ta.

En­sim­mäi­nen sing­le, 1984 il­mes­ty­nyt Mitä yh­des­tä sär­ky­nees­tä sy­dä­mes­tä oli hit­ti, ja pian al­bu­mit myi­vät kul­taa.

– En ol­lut sen kum­mem­min suun­ni­tel­lut ryh­ty­vä­ni ar­tis­tik­si. Työ vain vei men­nes­sään, kun Mam­ban en­sim­mäi­set jul­kai­sut toi­vat keik­ko­ja ja suo­si­o­ta, Vaa­ra ker­too.

Nuo­re­na Tero Vaa­ran mu­sii­kil­li­sia esi­ku­via oli­vat muun mu­as­sa The Be­at­les, KISS ja Wig­wam. Ko­ti­mai­sis­ta te­ki­jöis­tä hän­tä pu­hut­te­li­vat eri­tyi­ses­ti Dave Lind­holm, Jun­nu Vai­nio ja Toi­vo Kär­ki.

– Sit­tem­min olen ar­vos­ta­nut ko­ti­mai­sis­ta te­ki­jöis­tä suu­res­ti myös Repe He­lis­maa­ta, ja ul­ko­maa­no­saa­jis­ta Len­non & McCart­ney -kak­sik­koa, El­ton Joh­nia, Ste­vie Won­de­ria sekä Paul Si­mo­nia.

Vaa­ra ker­too, et­tä hä­nen lau­lun­te­os­saan me­lo­di­an­pät­kät ja fraa­sit al­ka­vat yleen­sä vie­dä ide­aa eteen­päin. Par­haim­mil­laan pro­ses­sis­sa ins­pi­raa­tio koh­taa am­ma­til­li­sen osaa­mi­sen.

– Ja tie­tyn­lais­ta köm­pe­lyy­den es­te­tiik­kaa unoh­ta­mat­ta. Lii­an vai­kei­ta ei saa yrit­tää, mut­ta ihan sii­tä kli­sei­sem­mäs­tä­kään por­tis­ta ei pi­täi­si kul­kea. Myös kai­kes­ta oma­koh­tai­ses­ta ja sie­luun sat­tu­nees­ta on kat­ke­ran­su­lois­ta etua näis­sä hom­mis­sa.

Vaa­ran mu­kaan bii­sin­te­os­sa on pal­jon sa­maa kuin nuo­rem­pa­na, mut­ta muu­tos­ta­kin on ta­pah­tu­nut.

– Bii­sin­te­ko on edel­leen kieh­to­vaa ja kiin­nos­ta­vaa, mut­ta huo­maan hi­das­tu­nee­ni. Enää ei al­bu­min bii­se­jä syn­ny kah­ta­tois­ta kap­pa­let­ta vuo­den si­sään.

Keikkailu maistuu Tero Vaaralle edelleen. Kuva: Jorma Vahvaselkä

Vaa­ra keik­kai­lee yhä taa­jaan ja laa­jal­la sä­teel­lä, niin yk­si­tyis­ti­lai­suuk­sis­sa kuin jul­ki­sem­min. Soo­lo­keik­ko­jen li­säk­si Mam­ba­kin on vä­lil­lä ke­his­sä. Tänä syk­sy­nä se veti myös 40-vuo­tis­juh­la­kier­tu­een kon­sert­ti­sa­leis­sa.

Vaa­ran mie­les­tä keik­kail­les­sa pe­rus­työ ei ole juu­ri­kaan muut­tu­nut. Keik­ka­pai­kal­le saa­vu­taan so­vi­tus­ti ja esiin­ty­mi­nen to­teu­te­taan so­vi­tuis­sa raa­meis­sa.

– On keik­kai­lu mel­kein­pä ki­vem­paa tätä ny­kyä. Tie­tyt lai­na­lai­suu­det ovat hal­lus­sa, bii­se­jä on vil­jal­ti ja ylei­sö en­tis­tä­kin asi­al­li­sem­paa. Tyk­kään täs­tä työs­tä, vaik­ka reis­saa­mi­nen käy­kin ai­ka ajoin voi­mil­le. Ran­kin­ta on edel­leen kroo­ni­nen odot­ta­mi­nen ja yö­työ.

Vaa­ra esit­tää van­ho­ja hit­te­jään­kin yhä ilol­la.

– Jen­gi ha­lu­aa kuul­la ne ”va­li­tut klas­si­kot”. Te­os­ten vai­ku­tus ylei­söön on dra­maat­ti­nen, ja tämä mo­ti­voi pi­tä­mään bii­sit se­tis­sä. Koen yli­pää­tään ole­va­ni pal­ve­lu­am­ma­tis­sa.

Ny­ky­ään puo­li­son­sa Si­run kans­sa Män­ty­har­jul­la asu­val­la Vaa­ral­la ei ole juu­ri yh­teyk­siä La­vi­aan, mut­ta Po­ris­sa hän käy var­sin usein hoi­ta­mas­sa äi­tin­sä asi­oi­ta.

– Pori on van­ha, hyvä ko­ti­kau­pun­ki.

Tuo­reen kuu­si­kymp­pi­sen elä­mään kuu­luu ”oi­kein hy­vää”.

– Pal­jon on hie­no­ja ta­pah­tu­mia näh­ty­nä, ko­et­tu­na ja muis­tiin pai­net­tu­na. Olen ter­vee­nä ja elä­mä niin ko­to­na kuin tien pääl­lä mais­tuu.