Kat­ri Mä­en­pää

Ul­vi­lan Ven­hon­ku­jal­la ohi­kul­ki­jat ovat ke­vään ja ke­sän ai­ka­na saa­neet seu­ra­ta pro­jek­tia, joka en­sin al­koi ton­tin rai­vaa­mi­sel­la. Nyt ton­til­la hah­mot­tuu jo ki­vi­har­kois­ta ra­ken­net­tu ta­lon poh­ja. Ra­ken­nuk­ses­ta on tu­los­sa Kal­le Vilp­paan per­heen koti.

– Pro­jek­ti läh­ti liik­keel­le vit­si­nä, kun pu­huim­me vai­mon kans­sa, pi­täi­si­kö jos­kus vie­lä ra­ken­taa uu­si talo. Pyy­sin hu­vik­se­ni tut­tua kiin­teis­tö­vä­lit­tä­jää käy­mään meil­lä ja an­ta­maan jon­kin ar­vi­on ta­lom­me hin­nas­ta. Jut­te­lin ta­pauk­ses­ta töis­sä ja viik­ko sen jäl­keen työ­ka­ve­ri soit­ti ja ky­syi, voi­si­ko mei­dän ko­tia tul­la kat­so­maan. He tar­jo­si­vat ta­los­ta pyy­de­tyn hin­nan ja me jäim­me vii­me syk­sy­nä ko­dit­to­mik­si.

Van­ha koti oli Myns­te­ris­sä ja myös sen Kal­le Vil­pas ra­ken­si it­se yh­des­sä isän­sä kans­sa. Uu­den ta­lon ra­ken­ta­mi­nen on jäl­leen koko per­heen yh­tei­nen pro­jek­ti. Esi­mer­kik­si an­tu­ra­va­lun Kal­le teki yh­des­sä vai­mon­sa Lo­tan kans­sa ja lap­set Aa­mu ja Ot­to toi­mi­vat apu­mie­hi­nä.

– Olem­me las­ten kans­sa teh­neet ”työ­so­pi­muk­sen”: kun he ovat teh­neet 40 tun­tia töi­tä, he saa­vat pal­kan. Jon­kin ver­ran lap­set te­ke­vät kyl­lä tal­koi­ta­kin ja esi­mer­kik­si omat huo­neet he saa­vat ra­ken­taa ko­ko­naan it­se. Toki olen apu­na, jos tar­vit­se­vat, Vil­pas jut­te­lee.

Vilp­paan per­heel­le oli heti sel­vää, et­tä uu­si talo ra­ken­tuu se­kin Ul­vi­laan. Nuo­rem­pa­na Kal­le asui jon­kin ai­kaa Bel­gi­as­sa, mut­ta kie­li­muu­ri ja eri­lai­nen kult­tuu­ri vai­kut­ti sii­hen, et­tä oi­kein hy­vien ka­ve­ri­suh­tei­den luo­mi­nen oli vai­ke­aa.

– Sil­loin pää­tin, et­tä jos pää­tän pa­la­ta ta­kai­sin Ul­vi­laan, en kos­kaan läh­de pois, el­lei ole pak­ko. Tääl­lä on tur­va­verk­ko ym­pä­ril­lä ja tääl­tä tun­nen kaik­ki.

Ven­hon­ku­jan tont­ti oli myyn­nis­sä etuo­ves­sa. Se on loh­kot­tu yk­si­tyi­sen omis­ta­mas­ta ton­tis­ta.

– Em­me miet­ti­neet Myns­te­riä vaih­to­eh­to­na, kos­ka siel­lä talo pi­tää paa­lut­taa. Meil­lä oli har­kin­nas­sa kak­si tont­tia, mut­ta kos­ka toi­ses­ta ton­tis­ta oli­si pi­tä­nyt pur­kaa en­sin van­ha talo, pää­dyim­me tä­hän.

13-vuotias Aamu on usein isänsä Kalle Vilppaan apuna rakennuksella.

13-vuotias Aamu on usein isänsä Kalle Vilppaan apuna rakennuksella.

Si­jain­ti on per­heen kan­nal­ta hyvä. 13-vuo­ti­as Aa­mu aloit­taa syk­syl­lä ylä­kou­lus­sa ja vuot­ta nuo­rem­pi Ot­to jat­kaa Van­han­ky­län kou­lus­sa.

– Uu­si koti tu­lee tosi ki­val­le pai­kal­le. Mi­nun kaik­ki par­haim­mat ka­ve­rit asu­vat täs­sä lä­hel­lä. Odo­tan jo pal­jon, et­tä pää­sem­me uu­teen ko­tiin, Aa­mu ker­too.

Kos­ka lap­sil­la on ke­sä­lo­ma, ovat he pal­jon aut­ta­mas­sa isää ra­ken­nuk­sel­la. Vilp­paan per­he kes­kus­te­li etu­kä­teen sii­tä, mitä tar­koit­taa, jos talo ra­ken­ne­taan 99-pro­sent­ti­ses­ti omin voi­min.

– Teem­me päi­vi­sin myös is­käl­le ruu­at, kos­ka äi­ti on töis­sä. Vä­hän tämä ra­ken­nu­sai­ka on ol­lut ras­kaam­paa, mut­ta ei pal­jon, Aa­mu poh­tii.

Kal­le Vil­pas sa­noo­kin, et­tä on iso jut­tu ra­ken­taa yk­sin.

– Ra­ken­ta­mi­sel­le ei voi aset­taa mi­tään päi­vä­mää­riä, jos ha­lu­aa sel­vi­tä pro­jek­tis­ta il­man bur­nou­tia. Olem­me pu­hu­neet, et­tä jos pää­sem­me jou­luk­si ko­tiin, mut­ta vuo­des­ta ei vie­lä ole tie­toa.

Uu­si koti tu­lee ole­maan 150-ne­li­öi­nen ki­vi­ta­lo. Myös edel­li­nen koti oli ki­vi­ta­lo, jo­ten pää­tös oli Kal­le Vilp­paal­le help­po.

– Ki­vi­ra­ken­ta­mi­nen on ki­vaa. Ra­ken­ta­mi­nen on simp­pe­lim­pää, kos­ka har­koil­la saa heti val­mis­ta sei­nää.

Talo on yk­si­ker­rok­si­nen ja sen li­säk­si ton­til­le tu­lee eril­li­nen ta­lous­ra­ken­nus ja au­to­ka­tos. Läm­mi­tys­muo­dok­si va­li­koi­tui maa­läm­pö.

– Kos­ka ny­ky­maa­il­mas­sa em­me yh­tään tie­dä etu­kä­teen säh­kön hin­taa, pi­tää pa­nos­taa al­hai­siin ener­gi­a­kus­tan­nuk­siin ja käm­pän tii­viy­teen.

Ra­ken­ta­mi­ses­sa haus­kin­ta Vilp­paan mie­les­tä on se, kun saa nä­ky­vää ai­kai­sek­si.

– Vie­mä­ri­työt ovat eh­kä ol­leet ra­ken­nusp­ro­jek­tin ikä­vim­piä vai­hei­ta. Mu­ka­vim­pia ovat var­maan­kin si­sä­työt, kun nii­hin pää­see. Toki teen myös rap­pauk­set it­se. Se on ras­kas­ta, mut­ta ihan ki­vaa se­kin.