"Kyllä minä ihmettelin, ettei yksikään poliitikko tai muu vaikuttajataho ottanut silloin minuun yhteyttä", tuumaa nyt Jouko Jokinen
Samalla, kun poliitikot pohtivat Ylen rahoituksen leikkaamista, Jouko Jokinen seuraa tilannetta vähän kuin sivustakatsoja. Poliitikot päättävät. Eivätkä mahdolliset leikkaukset juuri vaikuta hänen työhönsä. Seuraaja Ylen uutis- ja ajankohtaislähetysten päätoimittajaksi on jo valittu. Syksyllä koittavat Joukon eläkepäivät.
Pauli Uusi-Kilponen
Jouko Jokinen tuli vuoden 2017 syksyllä Ylen uutis- ja ajankohtaistoimituksen päätoimittajaksi, kun Atte Jääskeläinen jätti tehtävänsä kohun saattelemana. Jääskeläinen joutui kovan painostuksen kohteeksi. Pääministeri Juha Sipilän sähköpostista lähti kymmeniä viestejä, joilla haluttiin vaientaa häneen kohdistuvaa kritiikkiä. Jääskeläinen taipui painostuksen alla ja lähetti toimittajille paimenkirjeitä, ettei Sipilälle arkoja aiheita käsitellä.
Tämä on selkeästi vastaan journalistista periaatetta: toimitus päättää julkaistavasta sisällöstä, eikä siihen voi ulkopuolinen taho vaikuttaa.
– Kyllä minä ihmettelin, ettei yksikään poliitikko tai muu vaikuttajataho ottanut minuun yhteyttä, päivittelee Jokinen uransa alkua Ylessä.
– Minua ei todellakaan painostettu, hän alleviivaa.
Jokinen veti sen johtopäätöksen, että tuo kova kohu säikytti päättäjät. Vaikutus oli pitkä, eikä luontevaa yhteyttä syntynyt edes pidemmällä aikajänteellä.
– Kyllä siinä sellaista viritystä oli, ettei vaan tule sanottua mitään, minkä voisin kokea painostukseksi, sanoo Jokinen huvittuneena.
Tällainen varauksellisuus oli Jokiselle uusi kokemus. Kun hän toimi Satakunnan Kansan ja Aamulehden päätoimittajana, kanssakäyminen päättäjien kanssa oli tiivistä ja mutkatonta. Näin siitä huolimatta, että molemmat lehdet hoitivat tinkimättä tehtäväänsä vallan vahtikoirana.
Seitsemässä vuodessa on mediaympäristö muuttunut. Nyt poliitikot esittävät kritiikkinsä enimmäkseen sosiaalisessa mediassa. Kritiikkiä esitetään myös julkisissa tilaisuuksissa ja haastatteluissa.
Jokisen mukaan median sisältöjä pitääkin kritisoida, kun aihetta ilmenee.
– Kun kritisoidaan, olisi hyvä yksilöidä, mitä kritisoidaan ja tuoda esiin faktat.
Viimeksi ministeri Wille Rydman (ps.) esitti, että Helsingin Sanomat julkaisee valheellista sisältöä tietoisesti. Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps.) taas moitti Ylen toimittajia aatesuunnaltaan punavihreiksi ja väitti heidän toteuttavan omaan agendaansa verovaroin kustannetussa mediassa. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) on niin ikään arvostellut niin Helsingin Sanomia kuin Yleä puolueensa mustamaalaamisesta.
Ylessä toki seurataan tarkasti, mitä muissa medioissa julkaistaan. Se on enemmänkin yleisen keskustelun seuraamista kuin yksilöimättömän kritiikin vakavaa pohtimista
– Arvioimme omaa tekemistämme virallisten tutkimusten pohjalta, Jokinen muistuttaa.
Yleä arvostetaan ja sitä pidetään luotettavimpana uutisvälineenä Suomessa.
Yle käyttää toimintaansa rahaa yli puoli miljardia vuodessa. Se on valtava summa. Puhutaan Ylen pöhöttymisestä samaan aikaan, kun kaupalliset alan toimijat joutuvat kiristämään vyötään.
– Aina voidaan jostain säästää. Pitää kuitenkin muistaa lisääntyvät vaatimukset muun muassa digitalisaation edetessä. Meidän pitää myös hoitaa julkisen palvelun tehtävää ja tuottaa sisältöjä, joita muilla ei ole mahdollisuus toteuttaa, muistuttaa Jokinen.
Yle pitää hänen mukaansa huolehtia myös siitä, että informaatio toimii kaikissa olosuhteissa.
– Ei voi olla niin, että ihmiset joutuvat elämään pelkän transistoriradion varassa kriisin puhjetessa.
Viimeksi Yle uudisti uutis- ja ajankohtaislähetysten studiot. Rahaa paloi kymmenen miljoonaa. Turhan paljon, kritisoitiin.
– Puolet meni automatisointiin. Se säästää 20 henkilötyövuotta, sanoo Jokinen ja vakuuttaa, että koko ajan talossa on tehty kustannuksia hillitseviä uudistuksia.
Esimerkiksi jääkiekon MM-kisojen hinta on sellainen, ettei Yle pysty kisoja näyttämään.
– Urheilutapahtumien lähetysten jakaminen kaupallisten kanavien kanssa tulee yleistymään, ennakoi Jokinen.
Etenkin maakuntalehtikustantajia vaivaa se, että Ylen lähettää ja julkaisee verkossa paikallista sisältöä ilmaiseksi, kun maakuntalehdet yrittävät ansaita sillä.
– Yle on maakunnissa selvästi se kakkosmedia, maakuntalehti ykkönen. Keskittymisten ja lehtikuoleminen jälkeen Yle on monesti se ainoa vaihtoehto maakunta- ja aluelehdille, sanoo Jokinen.
Kun Jokinen tuli Poriin Satakunnan Kansan päätoimittajaksi 23 vuotta sitten, oli satakuntalainen lehtikirjo kovasti eri näköinen. Ilmestyi Uusi Aika, Satakunnan Työ, Lalli ja useampi kaupunkilehti. Nyt Satakunnassa on yksi tilattava maakunnallinen sanomalehti muine julkaisuineen, kun Länsi-Suomi fuusioitiin Satakunnan Kansaan ja kerran viikossa ilmestyvä kaupunkilehti Porissa sekä Raumalla sekä jonkin verran tilattavia paikallislehtiä.
– Pidän tärkeänä tuota Ylen maakunnallista vaihtoehtoa, Jokinen arvioi.
Monissa muissa kaupungeissa tilanne on vielä keskittyneempi. Maakuntalehti on ainoa kaupallinen kustantaja.
Matias Marttinen
Marttisen esitys ei kelvannut perussuomalaisille
Ylen rahoituksesta piti päättää jo viime toukokuussa. Aikalisä otettiin kesäkuun loppuun. Nyt ratkaisu pitäisi saada heinäkuun alkupuoliskolla. Rahoituksesta päättävää työryhmää vetää raumalainen kansanedustaja ja kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Matias Marttinen.
Marttinen teki kesäkuun lopussa kompromissiehdotuksen, joka kelpasi muiden puolueiden edustajille, muttei perussuomalaisille. Ylen rahoituksesta päätetään parlamentaarisesti, eli kaikkien eduskuntapuolueiden kesken. Päätöksen pitää olla yksimielinen.
Ongelma perussuomalaisten kohdalla on siinä, että Marttisen ehdottoma rahoituksen leikkaus on liian pieni. Perussuomalaisia ryhmässä edustanut Joakim Vigelius arvosteli myös yksimielisyysvelvoitetta. Perussuomalaiset ovat puhuneet jopa 250 miljoonan leikkauksesta vaalikauden aikana. Puheet ovat hurjia, kun sitä verrataan Ylen 523 miljoonan euron vuosibudjettiin. Kokoomus ilmoitti alunperin 120 miljoonan leikkaustarpeesta.
Työryhmästä tihkuneiden tietojen mukaan esitykset ovat liikkuneet nyt selkeästi alle sadan miljoonan. Helsingin Sanomien saaminen tietojen mukaan laajaa hyväksyntää saanut ehdotus liikkuisi 40–50 miljoonassa eurossa vaalikauden aikana, joko Ylen arvolisäveroa korottamalla 14 prosenttiin tai jäädyttämällä indeksikorotuksia. Yksimielisyys vallitsee myös kotimaisten ja eurooppalaisten yksityisten sisällöntuottajien ostojen lisäämisestä. Nuo ostot ovat nyt olleet noin 70 miljoonaa euroa vuodessa.
Ylen rahoitus tarkastellaan vuosittain. Rahoituksen leikkaamisesta on aiemminkin käyty kovaa vääntöä. Aikaisemmin lähinnä kaupalliset kustantajat ovat vaatineet etenkin maakunnallisen sisällön vähentämistä. Viimeksi kahdeksan vuotta sitten Arto Satosen (kok.) vetämä Yle-työryhmä vaati kulujen kasvun hillitsemistä ja kotimaisen tuotannon lisäämistä noin kolmanneksella vuoteen 2022 mennessä.