Opiskelijan mukana muuttaa Satakuntaan usein myös perhe
Talvi ja pimeys hämmästyttivät Sri Lankasta tullutta Wijesundaran perhettä, mutta Raumalla on hyvä asua, työskennellä ja opiskella.
Ari Anteroinen
Rauma kansainvälistyy nopeasti ja myös ulkomaalaisia opiskelijoita kohtaa kaupungissa useasti.
Uusi ilmiö on se, että monet ulkomaalaiset opiskelijat tuovat perheensä mukanaan saapuessaan Raumalle. Tämä näkyy tietenkin myös varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen puolella.
– On totta että Raumalla on varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa paljon S2-oppijoita eli lapsia, jotka puhuvat kotikielenään muuta kuin suomea, saamea tai ruotsia, tai suomen lisäksi vielä muita kieliä, vahvistaa S2-opettaja Anne Lehtinen-Grönberg.
– Alle 3-vuotiaita on 59, 3–5-vuotiaita 151 ja esikoululaisia 60. Luvut elävät koko ajan ja suunta näyttää olevan ylöspäin, Lehtinen-Grönberg jatkaa.
Hänen mukaansa päiväkodeissa ja esikouluissa esiintyy noin 37 eri kieltä.
– Yksityisistä päiväkodeista Enkkutarhassa ja Touhulassa on paljon S2-oppijoita, samoin kaupungin varhaiskasvatuksessa esimerkiksi Rauman pikkunorssissa ja Lajon päiväkodissa.
Kielien määrä ja kirjo on siis Raumalla aikamoinen.
– Onhan se iso määrä, mutta esimerkiksi jossain Itä-Helsingissä puhutaan jo 140 eri kieltä. Siihen verrattuna Rauman luku ei niin isolta tunnu, Lehtinen-Grönberg toteaa.
Pyynnöstä Lehtinen-Grömberg listaa joitain eksoottisimpia kieliä, mitä Raumalla puhutaan.
– Yleisimpiä ovat tietenkin ukraina, venäjä, turkki ja englanti. Sitten vastaan on tullut tällaisiakin kieliä kuin Länsi-Afrikassa puhuttava igbo, albania, armenia, berberi, bulgaria, kurdi, mandariinikiina, romania, serbia, sinhali, tamili, turkmeeni ja niin edelleen.
Saameakin Raumalla puhutaan, kuten myös arabiaa ja somalikieltä.
– Sekin pitää muistaa, että useissa perheissä puhutaan useampaa kieltä. Jos puhutaan vaikka igboa, puhutaan myös englantia. Sitten voi olla, että puhutaan thain kieltä, englantia ja suomea samassa perheessä. Joskus lapset voivat puhua keskenään suomea, mutta vanhemmat eivät ole sitä vielä oppineet, ja se on lapsista hauskaa, kun voi ”huijata” vanhempia. Sekin on hauskaa, että kielen nopeasti oppivat lapset eivät puhu vain suomea, vaan ihan rauman kieltäkin, Lehtinen-Grönberg naurahtaa.
Kielikirjon lisääntymisen syynä Lehtinen-Grönberg näkee sen, että Raumalle tullaan ainakin sen takia, kun täällä on paljon teollisuuutta.
– Sitten meillä on tätä kansainvälistä opiskelijavaihtoa. Kun joku tänne tulee, he kertovat Raumasta ja Suomesta ystävilleen ja sukulaisilleen, että tänne on kiva tulla ja täällä on hyvä olla. Tieto menee nykyään nopeasti eteenpäin.
– Kun kuullaan, että lapsiperheille on löytynyt hyvät varhaiskasvatuspaikat, esikoulut ja koulut, niin se on vanhemmille iso juttu, Lehtinen-Grönberg lisää.
Szilvia Simon-Nagy työskentelee Satakunnan Ammattikorkeakoulussa (SAMK) kansainvälisten asioiden koordinaattorina, ja hänen vastuullaan on tukea kansainvälisiä tutkinto-opiskelijoita asettautumaan ja kotiutumaan Raumalle ja Poriin.
– On totta, että opiskelijan kanssa Raumallekin muuttaa yhä enemmän perheitä, yleensä opiskelijan puoliso ja päiväkoti- sekä peruskouluikäisiä lapsia. Ja tämä tendenssi siis näkyy myös Rauman päiväkodeissa ja peruskoulujen valmentavissa luokissa, kertoo Simon-Nagy.
Yksi tällainen perhe asuu Rauman Lajolla. Viime elokuussa Raumalle saapuneeseen perheeseen kuuluvat SAMK:ssa opiskeleva ja Vormu Oy:ssä työskentelevä isä Dimuthu Wijesundara, hänen vaimonsa Shamila, joka hänkin käy töissä Vormussa, sekä heidän tyttärensä Aanya ja Rehanya. He ovat kotoisin Sri Lankasta. Lapset ovat hoidossa lähellä olevassa Lajon päiväkodissa.
– Meillä oli kaksi maata mielessä, minne muuttaa, Suomi ja Kanada. Valitsimme Suomen, koska se on maailman onnellisin maa. Lapset saavat myös olla turvassa täällä, Dimuthu kertoo.
– Kuulimme, että Suomessa kaikkia kohdellaan tasapuolisesti.
SAMK:ssa Dimuthu opiskelee Bachelor of International Business -tutkintoa.
– Viime marraskuussa pääsin myös töihin Vormuun. Tein kovasti töitä ja sain vuoden työsopimuksen. Sitten vaimonikin pääsi sinne, Dimuthu iloitsee.
SAMK:ssa Dimuthu on tavannut muun muassa intialaisia, nepalilaisia, japanilaisia, vietnamilaisia, kiinalaisia ja bangladeshilaisia opiskelijoita.
Sri Lankassa ei ole lainkaan talvea tai lunta, joten pimeä ja kylmä talvi oli perheelle uutta.
– Kesäisin taas aurinko paistaa yölläkin. Lapsille on ollut vaikeaa käsittää välillä, milloin pitää mennä nukkumaan ja milloin herätä, Dimuthu hymähtää.
– Talvisin taas on pimeää, kun mennään tarhaan ja pimeää kun lähdetään sieltä kotiin. Autoilu ja polkupyöräily on ollut myös lumessa mielenkiintoista, Dimuthu naurahtaa.
Dimuthu kehuu raumalaisia auttavaisiksi.
– Kun tulimme tänne, en tiennyt oikeastaan mitään. Ihmiset puhuivat kanssamme englantia ja kertoivat mitä mistäkin löytää ja mistä voi ostaa mitäkin. Mutta heidän kanssaan ystävystyminen ottaa aikansa.
– Rasismia en ole koskaan Raumalla havainnut, Dimuthu korostaa.
Minkälaisia unelmia Wijesundaran perheellä on tulevaisuuden suhteen?
– Suomessa on tavoitteena saada opiskelut päätökseen kolmessa vuodessa. Myös koulutusta vastaavan työpaikan saaminen olisi hienoa. Mutta tiedän sen olevan vaikeaa, koska suomen kieleni on kovin huonoa, Dimuthu vastaa.
– Vaimoni on opiskellut suomea. Hän ehkä löytää paremmin töitä.
Lapsilleen Dimuthu haluaa myös hyvän koulutuksen ja mahdollisuuden hyvään elämään.
– Jossain vaiheessa varmaan palaamme takaisin kotimaahamme, koska vanhempamme asuvat siellä. Kuusitoista vuotta täytettyään lapsemme saavat itse päättää, mitä haluavat tehdä.
