Pau­lii­na Vil­pak­ka

Ker­ran vii­kos­sa ko­koon­tuu kai­kil­le Koi­vu­lan­tie 16 ja 14 asuk­kail­le avoin kes­ki­viik­ko­ker­ho ra­ken­nuk­sen poh­ja­ker­rok­ses­sa. En­ti­nen va­ras­to­ti­la lai­tet­tiin vii­ti­sen vuot­ta sit­ten viih­tyi­säk­si ker­ho­ti­lak­si tal­koo­voi­min. Sei­nät on maa­lat­tu ja ta­pe­toi­tu. Ka­lus­teet, kah­vin­keit­ti­met, jää­kaap­pi, mik­ro ja pö­ly­ni­mu­ri on han­kit­tu yh­des­sä ke­rä­tyil­lä va­roil­la. Pian pit­kän pöy­dän ää­res­sä vie­te­tään ker­ho­lais­ten omaa jou­lu­juh­laa, syö­dään jou­lu­ruo­kaa ja ja­e­taan pa­ket­te­ja.

Käsityöhenkiset kerholaiset koristelevat vuosittain myös rakennuksen aulatilat jouluun.

Kes­ki­viik­ko­ker­hos­sa kym­men­kun­ta ker­ho­lais­ta ovat opet­ta­neet toi­sil­leen mo­nen­mois­ta. Yk­si on pi­tä­nyt voi­lei­pä­kak­ku­kurs­sia, toi­nen opet­ta­nut neu­lo­mis­ta ja kol­mas jär­jes­tä­nyt le­vy­raa­din. Va­ro­ja ker­ho on hank­ki­nut vuo­sien var­rel­la jär­jes­tä­mäl­lä ta­pah­tu­mia, ku­ten vuo­sit­tai­sen ke­sä­kon­ser­tin ja kirp­pu­to­re­ja. Seu­raa­vak­si va­ro­jen han­kin­taa teh­dään jär­jes­tä­mäl­lä ker­ho­ti­las­sa jou­lu­myy­jäi­set 8. jou­lu­kuu­ta kel­lo 12.00 al­ka­en. Myy­jäi­set ovat en­sim­mäi­set laa­tu­aan, ja niis­sä myy­dään muun mu­as­sa jou­lui­sia kä­si­töi­tä, ko­ris­te-esi­nei­tä, jou­lu­si­nap­pia ja lei­von­nai­sia.

Kes­ki­viik­ko­ker­ho­lai­sil­ta ei tar­vit­se ky­syä, kan­nat­taa­ko naa­pu­rei­hin tu­tus­tua: Kyl­lä kan­nat­taa! Yh­tei­sen te­ke­mi­sen li­säk­si asuk­kaat myös pi­tä­vät huol­ta toi­sis­taan. Ta­lo­yh­ti­ös­sä asu­va Veik­ko Leh­to­nen ker­too esi­mer­kik­si, et­tä vai­mon jou­dut­tua pal­ve­lu­ta­loon, naa­pu­rin rou­vat ovat lait­ta­neet ruo­kaa yk­sin jää­neel­le mie­hel­le. Pol­vi­leik­kauk­sen jäl­keen naa­pu­ri Or­vo Hel­l­man puo­les­taan on an­ta­nut tar­vit­ta­es­sa kyy­din sin­ne ja tän­ne, et­tei ole tar­vin­nut tak­sil­la ajel­la.

Joulu näkyy ympäri aulaa.

An­ni Mä­ke­lä, 34 edus­taa kes­ki­viik­ko­ker­hon nuo­rem­paa pol­vea. Hän muut­ti ra­ken­nuk­seen kuu­si vuot­ta sit­ten. Hän koki ki­va­na jut­tu­na, et­tä naa­pu­rit pyy­si­vät po­ruk­kaan mu­kaan. Kun elä­mäs­sä oli vai­ke­am­pi ai­ka, naa­pu­rit pi­ti­vät huol­ta ja yh­des­sä kes­kus­tel­tiin syn­ty­jä sy­viä.

Kes­ki­viik­ko­ker­ho­lais­ten kä­den­jäl­ki nä­kyy myös ta­lo­yh­ti­ön pi­has­sa ja he­rät­tää ohi­kul­ki­jois­sa ihas­tus­ta. Ker­ho­ak­tii­vit Mar­jat­ta Hel­l­man ja Kyl­lik­ki Lai­ne ovat ne ak­tii­vi­sim­mat vi­her­peu­ka­lot. Mo­nen­kaan ker­ros­ta­lon pi­has­ta ei löy­dy esi­mer­kik­si kas­va­tus­laa­tik­koa, mai­to­lai­tu­ria tai Huo­kaus­ten sil­taa. Koi­vu­lan­tiel­tä löy­tyy. Seu­raa­vak­si kä­sis­tään kä­te­vät rou­vat ai­ko­vat tai­koa puun kan­nos­ta peik­ko­ta­lon.

Talon piha on täynnä mielikuvituksellisia yksityiskohtia, kuten Huokausten silta.

Mar­jat­ta Hel­l­ma­nin ai­kai­sem­mas­sa ta­lo­yh­ti­ös­sä oli vas­taa­van­lais­ta ak­tii­vis­ta asu­kas­ten ker­ho­toi­min­taa. Niin­pä hän ryh­tyi käyn­nis­te­le­mään toi­min­taa myös Koi­vu­lan­tiel­le muu­tet­tu­aan. Hel­l­man an­taa muu­ta­man neu­von vas­taa­van­lais­ta toi­min­taa omaan ra­ken­nuk­seen­sa kai­paa­val­le:

– Ta­loon oli­si hyvä jär­jes­tää joku huo­ne tai edes nurk­kaus, jo­hon asuk­kaat voi­vat is­tah­taa toi­si­aan ta­paa­maan. Myös piha on hyvä ja luon­te­va paik­ka tu­tus­tua naa­pu­rei­hin, esi­mer­kik­si kuk­kia ihas­tel­len. Mut­ta ai­van en­sim­mäi­sek­si tar­vi­taan roh­keut­ta läh­teä jut­te­le­maan toi­sil­le. Ei saa an­taa ujou­den es­tää, hän sa­noo.

Koivulantie 16 pihassa kaikesta näkyy, että talossa asuu puutarhaihmisiä.