Punaiset pukit jäävät museoon muistoksi Vesasen näyttelystä
Jussi Vesasen elämäntyönäyttely Emil Cedercreutzin museossa oli suksee molemmille osapuolille.
Sanna Jääskeläinen
Museojohtaja Henry Flinkman on saapunut taiteilija Jussi Vesasen luo Ulvilan Krapistoon. Kaksikko uppoutuu hetkessä keskusteluun kuvataiteesta, eikä ensimmäistä kertaa. Vesanen piti juhlanäyttelynsä Valon vuodet Flinkmanin johtamassa Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa 5.3.–7.7.2024. Ison näyttelyn kokoaminen vaatii aikaa, suunnittelua ja tietysti keskustelua.
Näyttelyn päätteeksi Emil Cedercreutzin museo hankki kokoelmiinsa Vesasen teoksen Punaiset pukit. Vuonna 2020 maalattu teos kiinnitti Flinkmanin huomion jo silloin, kun näyttelyä suunniteltiin.
– Ihastuin teokseen. Koska meillä ei ollut yhtään Jussin taulua kokoelmissa, ostimme sen. Museomme kokoelmiin on tallennettu satakuntalaista modernismia ja Jussi on yksi suuntauksen keskeisistä taiteilijoista.
Flinkman kuvailee, kuinka Jussi Vesasen elämäntyöllä, persoonalla ja taiteella on ollut merkityksensä satakuntalaisen modernismin muodostumiseen. Siinä valossa oli tärkeätä saada myös hänen taulunsa kokoelmiin.
– Kokoelman on mahdollistanut hiljattain edesmennyt kuvataitelija, taiteen kerääjä, opettaja ja Porin taidekoulun rehtori Pertti Ala-Outinen, joka teki ison työn satakuntalaisen taiteen tallentajana ja tutkijana, Flinkman kertoo.
Ala-Outinen lahjoitti ulkomaisen taiteen kokoelmansa Lappeenrannan taidemuseolle ja satakuntalaisen taiteen kokoelmansa Emil Cedercreutzin museolle. Hän täydensi vielä kokoelmaa lahjoituksen jälkeen ja lisäksi museo on tehnyt niin seuraten Ala-Outisen viitoittamaa tietä. Flinkman kuvailee satakuntalaista modernismia omaperäiseksi ja mielenkiintoiseksi suomalaisen taidekentän ilmiöksi.
– Siinä on oma klangi, ja aika pitkä historian kaari, vähintään 1940-luvun lopulta eteenpäin. Kankaanpään taidekoulun ja Porin taidekoulun vaikutus on tietenkin ollut suuri. Lisäksi Porissa, Raumalla ja muuallakin maakunnassa oli omat vahvat taiteilijayhteisönsä. Ja on toki vieläkin.
Jussi Vesasen maalaus Oma suojani vuodelta 2020.
Satakuntalaisuus, sen tulkinnat ja vuorovaikutus ulospäin ovat Emil Cedercreutzin museolle ylipäätään tärkeä asia – oikeastaan punainen lanka toiminnassa, jolla viedään eteenpäin Cedercreutzin perintöä. Siihen pirtaan istui erinomaisesti ulvilalaisen ammattitaiteilija Jussi Vesasen näyttely, joka yhdessä samaan aikaan järjestetyn Ville Maljan valokuvanäyttelyn kanssa toi museoon suuren määrän kävijöitä, yli 4 500. Avajaisissa maaliskuussa oli suorastaan ennätysmäärä yleisöä, 280 henkilöä. Vesanen oli itse usein paikalla näyttelyssä kertomassa työstään kävijöille.
– Sieltä sai suoraa palautetta ihmisiltä ja juuri sitä kaipaan, hän sanoo.
Kävijät kehuivat Vesasen töiden värimaailmaa, joka varsinkin uudemmassa tuotannossa suorastaan hehkuu. Näyttelyssä oli esillä töitä koko taiteilijan pitkän uran ajalta. Vesanen kertoo myös myyneensä useita teoksia näyttelystään.
– Se lämmitti mieltäni suuresti, samoin kuin arvostamani museon tekemä hankinta. Uskon, että tämä kertoo suuren yleisön mausta ja voi olla myös viestinä päättäjille, jotka pohtivat julkisia taidehankintoja, hän sanoo.
Vesasen suhde Emil Cedercreutzin museoon on erityinen, sillä hän piti juuri siellä ensimmäisen näyttelynsä vuonna 1975. Flinkman tuumaa, että nyt oli hyvä hetki tuoda esille katsaus Jussin uraan. Taiteilija itse kertoo olevansa ylpeä urastaan, jonka hän on luonut ilman apurahoja.
– Ei ole helppoa elättää itseään taiteen tekemisellä, sanoo Flinkman ja jatkaa:
– Siinä täytyy löytää yhteys yleisön ja taiteen välillä. Ja on oltava sellainen luonne, joka uskaltaa tehdä ja tuoda esiin omaa taidettaan.
– Täältähän se tulee, kommentoi Vesanen ja taputtaa rintaansa.
Hän jatkaa, että taide tulee, kun on tullakseen.
– Kun on henki päällä, ei itsekään oikein tajua, mistä se tulee, hän pohtii.
