Maa­rit Kaut­to

Po­me­ni­an lu­mo­a­vas­ta tai­ka­maa­il­mas­ta tut­tu Pet­ro­nel­la Grahn loih­ti Po­rin Pih­la­van kir­jas­toon upe­an sei­nä­maa­lauk­sen, joka he­rät­tää ti­lan seik­kai­luun ja sii­vit­tää mie­li­ku­vi­tuk­sen len­toon. Nyt las­ten lu­ku­nurk­kauk­ses­sa voi rau­hoit­tua lu­es­ke­le­maan sö­pön lo­hi­käär­meen seu­raan. Kor­ke­an sa­lin sei­nil­le kas­vaa mah­ta­va tam­mi, jos­sa asus­te­lee une­li­as her­ra pöl­lö. Sei­näl­lä len­tää myös leh­mä ja ket­tu kii­ka­roi kuu­mail­ma­pal­los­sa tai­ka­maa­il­man nä­ky­miä.

Kir­jas­tol­la juh­lis­tet­tiin val­mis­ta tai­de­te­os­ta 17. syys­kuu­ta.

– Pih­la­van kir­jas­to on toi­mi­nut jo 31 vuot­ta sa­mois­sa ti­lois­sa Meri-Po­rin yh­te­näis­kou­lun kyl­jes­sä. Tila on näyt­tä­nyt pää­piir­teis­sään sa­mal­ta kaik­ki nämä vuo­det, mut­ta nyt se on muut­tu­nut sa­tu­maa­il­mak­si. Tai­a­no­mais­ta tai­de­te­os­ta kan­nat­taa tul­la ihas­te­le­maan pi­dem­män­kin mat­kan pääs­tä, sil­lä sa­man­lais­ta ei ihan heti tule vas­taan, iloit­si vas­taa­va kir­jas­ton­hoi­ta­ja Tii­na Si­mo­lin ja jat­koi:

– Olim­me jo kau­an haa­veil­leet, et­tä las­ten lu­ku­nurk­kauk­sen sei­nään saa­tai­siin jo­tain pi­ris­tys­tä, mut­ta mis­tään täl­lai­ses­ta em­me osan­neet edes unek­sia!

Petronella Grahn tuo ankeisiin tiloihin sadun taikaa.

Pet­ro­nel­la Grahn tun­ne­taan sa­tu­maa­il­man ar­vo­jen puo­les­ta­pu­hu­ja­na, sa­tu­tai­tei­li­ja­na, las­ten­kir­jai­li­ja­na, ku­vit­ta­ja­na, kan­kai­den suun­nit­te­li­ja­na, Tint­tu.co­min pe­rus­ta­ja­na, Po­me­ni­an sa­tu­maa­il­man luo­ja­na ja kuu­den lap­sen äi­ti­nä.

Pyh­tääl­lä asu­va Pet­ro­nel­la te­kee vuo­sit­tain nel­jä hy­vän­te­ke­väi­syys­maa­laus­ta koh­tei­siin, jot­ka tar­vit­se­vat hiu­kan tai­ka­pö­lyä. Hän on luo­nut te­ok­si­aan eri puo­lil­le Suo­mea lu­kui­siin ti­loi­hin, ku­ten esi­mer­kik­si las­ten­sai­raa­loi­hin ja päi­vä­ko­tei­hin.

– Län­si-Suo­meen en ole ai­kai­sem­min sei­nä­maa­lauk­sia juu­ri­kaan teh­nyt. Otin yh­teyt­tä Po­rin kir­jas­to­toi­meen ja ky­syin, oli­si­ko heil­lä unoh­det­tu­ja sei­niä, jot­ka kai­pai­si­vat tai­kaa. Pih­la­van kir­jas­tos­ta sel­lai­nen sei­nä löy­tyi. Kau­pun­ki lu­pa­si kus­tan­taa maa­lit ja mi­nul­le ma­joi­tuk­sen.

– Alun­pe­rin piti maa­la­ta vain lu­ku­nurk­kauk­sen sei­nä. Kun as­tuin ti­laan, näin heti, et­tä maa­laus voi­si jat­kua kor­ke­al­la sei­näl­lä ja ky­syin, voi­sin­ko maa­la­ta hiu­kan enem­män kuin alun­pe­rin oli tar­koi­tus. Sii­tä se sit­ten läh­ti rön­sy­ä­mään, ku­ten mi­nul­la ai­na on ta­pa­na, Pet­ro­nel­la nau­roi.

Sei­nä­maa­lauk­sen te­ke­mi­seen ku­lui kuu­si päi­vää. Pet­ro­nel­la aloit­ti aa­mul­la ja maa­la­si myö­häi­seen il­taan.

Petronella teki taideteoksen julkistamispäivänä halukkaille käsimaalauksia. Veera Uusitalo halusi kämmenselkäänsä vei­keän ketun.

– Sii­tä olen erit­täin yl­peä, et­tä osa­sin ihan yk­sin käyt­tää sak­si­nos­tin­ta ja pää­sin maa­laa­maan tuon­ne yl­hääl­le mo­nen met­rin kor­keu­teen!

Pet­ro­nel­la on sitä miel­tä, et­tä lap­sil­le lu­e­taan ny­ky­ään ai­van lii­an vä­hän.

– Mi­ten kir­jas­tot voi­si­vat kil­pail­la hy­vin vi­su­aa­li­sen di­gi­maa­il­man kans­sa? No si­ten, et­tä nos­te­taan sa­dut sei­nil­le!

– Ei­kä sa­tu­tai­de ole tar­koi­tet­tu vain lap­sil­le, vaan se voi yh­dis­tää eri ikäi­siä ih­mi­siä, kun­han vain an­taa mie­li­ku­vi­tuk­sel­le mah­dol­li­suu­den.

Unelias pöllö on yksi satuteoksen hahmoista.