Sotetyöryhmä on alan yrittäjien äänitorvi maakunnassa
Kunta- ja aluevaltuustoihin halutaan alaa ymmärtäviä valtuutettuja.
Maarit Anttila
Satakunnan Yrittäjien sotetyöryhmä hioi tulevaisuuden tavoitteitaan maaliskuun kokouksessaan.
– Aika pitkälti työryhmän työ on viimeiset pari vuotta mennyt soteuudistuksen jälkimainingeissa, kuvaa ryhmän jäsen Saara Lindblad.
Sotetyöryhmän jäseniä ovat sosiaali-ja terveysalalla toimivat yrittäjät eri puolilta maakuntaa. Tällä hetkellä mukana on 17 jäsentä. Sote-alan yrittäjiä arvioidaan olevan Satakunnassa useita satoja.
– Työryhmän tehtävä on edistää sote-alan yrittäjyyden toimintaedellytyksiä Satakunnassa, ryhmän puheenjohtaja Elina Junnila kiteyttää.
Säännöllisesti kokoontuva sotetyöryhmä on puheenjohtajan mukaan edunvalvoja, joka haluaa vahvistaa yrittäjien ääntä ja vaikuttaa sitä kautta päätöksentekoon. Paras tapa vaikuttaa on saada alan yrittäjyyttä ymmärtäviä yrittäjäehdokkaita valtuustoihin.
Toimivat sotepalvelut ovat keskeinen osa koko yrittäjäjärjestön aluevaaliohjelmaa. Se ajaa muun muassa hyvinvointialueen ja yrittäjien yhteistyöfoorumia, monituottajamallia, ehkäiseviä palveluita ja palveluseteleiden käyttöön ottamista.
Sotetyöyhmä käy puheenjohtaja Elina Junnilan mukaan säännöllistä vuoropuhelua hyvinvointialueen kanssa. Vuoropuhelu on haastavaa, sillä oikeita keskustelukumppaneita ei aina löydy.
– Tavat ja säännöllisyys riippuvat toimialasta. Hankintatoimen kanssa tapaamme tasaisesti ja yhteydenpito toimii loistavasti.
Ideaalitilanne on Junnilan mukaan juuri jatkuva vuorovaikutus ja yrityskentän mukaan ottaminen jo hankintojen suunnitteluvaiheessa.
Parannettavaa silti riittää. Junnila sanoo, että muutoksista ei aina puhuta avoimesti eikä tiedoteta ajoissa, jotta yritykset ehtisivät sopeuttaa toimintaansa.
– Osa kilpailutuksesta on myös hinnoiteltu niin alhaisin hinnoin, ettei niitä voi toteuttaa työehtosopimuksen mukaisilla palkoilla, hän sanoo.
Junnila mainitsee esimerkkinä vuosi sitten tehdyn henkilökohtaisen avun kilpailutuksen hinnoittelun, jota hän kuvaa epäonnistuneeksi.
– Sen seurauksena moni yritys jättäytyi pois hankinnasta.
Epäkohtana Junnila näkee sen, että iso osuus kotiin annettavien palveluiden ostopalveluista on siirretty hyvinvointialueen omaksi työksi.
– Se on tehty ilman konkreettista kustannusvertailua ja keskustelua yritysten kanssa.
Myös palvelusetelien käyttö muun muassa kotiin annettavissa palveluissa on hänen mukaansa lopetettu.
Hyvänä asiana Junnila pitää sitä, että hankintapuolelle on suora keskusteluyhteys ja työryhmä kokee tulleensa kuulluksi. Hankintapuolen hyvät käytännöt eivät kuitenkaan aina toteudu toimialoilla.