Arttu Tuominen: Seis sensuurille, sillä lukijat eivät ole tyhmiä
Maaliskuussa uutisoitiin, että Agatha Christien Hercule Poirot ja Neiti Marple -kirjojen uusista painoksista on poistettu loukkaavaa kieltä ja kuvailua. Kirjoihin tehtävistä muutoksista ovat vastanneet niin kutsutut kokemuslukijat. Kysymys on siitä, että kirjat sisältävät kuvailua ja termejä, joita pidetään nykypäivänä rasistisina ja naisia halventavina.
Christien kirjat eivät ole ainoita, jotka ovat viime aikoina kokeneet vastaavaa sensuuria. Muun muassa lasten kirjoja, sarjakuvia ja aikuisten romaaneita on muokattu sukupuoleen, rotuun ja ulkonäköön liittyvien ilmaisujen osalta. Disney on kieltäytynyt julkaisemaan joitain Don Rosan Roope-setä sarjakuvia, lastenkirjailija Roald Dahlin kirjassa Kuka pelkää noitia oleva noita ei enää toimikaan kassaneitinä vaan työskentelee yritysjohtajana. Ian Flemingin James Bond kirjoista siivotaan pois seksistiset ja rasistiset ilmaisut.
On totta, että monet vanhat kirjat pitävät sisällään elementtejä, joita kukaan ei kirjoittaisi enää teoksiinsa. Pitää kuitenkin muistaa, että teokset on saatettu kirjoittaa aikana, jolloin orjuus ja rotuerottelu olivat normaalia ja homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena. Rasismi ja nimittely eivät tietenkään ole oikein, mutta muokkaamalla kirjoja vääristelemme historiaa.
Lukijat eivät ole tyhmiä. He ymmärtävät, että vanhoissa sarjakuvissa ja kirjoissa käytettävä kieli ja termistö ovat vanhentuneita. Itse asiassa se saa lukijan huomaamaan, kuinka paljon yhteiskunta on kehittynyt. Samaan aikaan kuin Disney-yhtiö pelkää rasismileimaa, lapset pelaavat pelikonsoleillaan räiskintäpelejä, joissa ammutaan ja murhataan ihmisiä.
Voisimmeko vain kirjoittaa uusintapainosten etulehdille ilmoituksen, että teksti kuvastaa omaa aikaansa ja sisältää elementtejä, joita ei enää pidetä hyväksyttävinä? Vai onko tämäkään tarpeen?
Kirjailijana en voi välttyä ajatukselta, mitä omien kirjojeni eetoksesta ajatellaan viidenkymmen vuoden päästä. Millainen yhteiskunta ja arvomaailma silloin vallitsee?
Arttu Tuominen
Porilainen kirjailija ja ympäristöinsinööri, joka ammentaa luomisvimmansa porilaisesta hulluudesta, rannikon luonnosta ja Selkämeren aalloista.