Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Talviaikaa... lokakuu 29. 2023
No ni, ny sit siirryttii talviaikaa taas, vaik jo muutama vuasi sit oli puhe et tämä vouhotus tulis tiäs päähä, mut mitä viä. Kuulemma erellee pualet meist olis reeras tähä soovii tai onk se sillai et pualet o se vanha enttise kannal ja toine puali stää miält, et siirryttäs valla kesäaikaa? Kattotaa mitä vuaret tua tullessas ja nuaremmat sukupolvet päättää. Se siit! Eletää täs semmost PYHHÄI PÄIVÄÄ ereltävvää valmistautumisviikkoo tai helpommi sanottun vissii, et eres o kaks pyhhää. Talviseltki tuntuu just ny, ko aamul oli peräti yhreksä astet pakkast. Jossai päi o jo lume makkuuki päästy, mut tääl ei muut ko jottai piänii höytäleit joku päivä. Kyl kerkee, ko se aika sit o. Tykkää kyl kovasti taas tästäki vuareajjaast. Halloveeniki muute kuuluu tähä aikaa, mut se o meikäläise ikkäisil semmone outo tai ainaki ourompi juttu.
Suru-uutisii o viime aikoin tullu tämä täst ja niit tunnetumpii sääkeristi mee yhre kaure presitentti Martti Ahtisaari ja sit tanssitaiteilija Aira Samulin. Hyvvii ihmisii molemmat ja paljo saanu omal sarraallas aikaa kumpiki. Taisi jäär Mara, ninko hänt pruukattii nimittää sillo aikanas iha liia vähäl huamiol, ko ny muistellaa mihi kaikkii saavutuksii hän o sentää yltäny ja Suamee tehny tunnetuks mailmal. Se et Mara oli oikee vekkuli kansa miäs ja liki ain hyväl tuulel ja tuli toimee kaikkei kans. Samallai silti oli Airaki oikee hymyflikka, joka sai ja ain kaikki muukki hyväl tuulel ja liikkumaa. Karjalaine luanne taisi ol molemmil parhaimmillas. Kyl kyyneleet tuli silmii sääkeristi monel näist surullisist uutisist, mut elämä o rajallist ja kualema kuuluu yhten osan elämää. Hekki molemmat oli jo ikäihmisii. Tuli miäleeni et hajenki framil tuffalt jääneet Mara henskelit ja kunnioita sillai häne muistoos, et tällää ne valkose paitapusero kans käyttöö.
Eile oltii Vaarilaulu reeraamas Satakunna sotaveteraanikööri perinnekonsertis kuulustelemas hee kommeet lauluus. Prokrammis oli monemmoist isämmaallist lauluu, joka väkisinki pisti funteeraa ettei sunka vaa ennää koskaa tommosee sotasee mailmaa jouruttas, vaik liki se ny tuntuu kyl liippaava. Tunteelliset sanat ja esitykset tuntu syväl syrämmes. Kööri lisäks oli soololaulajiiki, joitte esitykset sai kahja haltioituneeks. Nuare, Ulvila kansallispuvus isäs säestämän laulanee Hanna-Kaisa laulu sota-aikasest preivist tuntemattomal Annil nostatti kyynelee mone silmii. Nuari bassobaritoni Pekka hurmas pualestas kelvemmil kappaleillas ninko esim. yksi ruusu on kasvanut laaksossa... Kiitos teil kaikil kaffeekaatajii myäre suurest nautinnost.
Pallaa viä toho tulevaa arkipyhhää, jollo muistetaa poisnukkuneit kynttylöil hauroil ja kirkois nimmii lukemal. Iha hyvä o kotonakki vaik sytyttää kynttyläs ja muistoi palauttaa miälee. Rauhallisis merkeis kaikil oikee luannikkait pyhhii…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos