Ulla Leinon murreblogi: Tällai mennää
Kummisaappais… marraskuu 5. 2023
Mitä ny sit meinaa et kummisaappais? No stää et sukkelaa sää heittelemist täs o viime viikol nähty. Oli lunt ja pakkastakki. Lunt iha aikalai, niät muksuil oli lystii ja autoilijat taisi sannoo muutama rumanki sana, ko kumminki kaupunkis karut oli ko perunapellol olis ajanu. Melkost stormiiki oli ja ny sit nua melkei loput lehret o maaha varissu ja ainaki mee pihas näyttää silt, ko syksyset haravoinnit oliski jääny valla tekemät. Ny sit pualestas jo eile Pyhhäi päivän sato taivaa täyrelt vet, lumet sulas ja ainaki tääl meilläppäi tännää aamusti oli iha kummisaapaskeli, vaik aurinkoki freistas jo ittees esitel pitkäst aikaa. Sanoi et loput lehrekki olis jo varissu, mut kyl tammi pittää erellee lehtes ja saa nähr kui kavva? Luanto pittää pääs ja hyvä nii, eikä me sil juur mittää muut voirakka, ko värtteerat vaa.
Kyl viime viikol oli nii hyvä pääkirjotus päätoimittajalt, et toivo mukkaa kaikki aviisi lukijat pani se merkil. Lainaa tähä ny hiukka hält, ko ole nii sammaa miält ja jo vuasii toitottanu vähä vällii samast asjast: ”Ikäihmiset ovat jo taksvärkkinsä yhteiskunnalle tehneet. Heille on luvattu arvokas vanhuus.” Nii, i ja ny senku vähä vällii saaraa lukkee, ko taas ja taas lopetettaa vanhuste viimisii petiplassei sisälläs pitävii hoitopaikkoi. Ei mittää järkee moises, vaik kui halvaks tulis. Soo iha heitteil jättöö, ko puhutaa kotihoirost nii ihmeellisen asjan. Voorokaures o 24 tuntii ja vaik kui erinomane kotihoito poikkeis usseemmanki kerra, ni stää yksinäist aikaa petis jää silti iha liia paljo. Tottakai me kaikki vanhoiks ja kippeiks tulleet mialummi koton oltas, mukko siihenki tullee ain raja, kui kavva soo inhimillist. Oli viimiset 16 tyävuattani just tämmösil viimisii aikojas eläväi vanhuste osastoil ja tiärä tarkkaa mist o kysymys. Jokuki pappa kysy mult yhten yän et,” kui mää ny vast pääsi tän ihako taivaasee?” Se turva oli häl se taivas. Ei voi sälyttää semmost taakkaa ja tuskaa likkeistenkä hartioil, ko siit tullee ettei isä tai äiti tarpeesees saa koko voorokautist hoitoplassii millää. Ja mitä sit lainka ne, joil ei ol kettää pualestas puhumas. Senki asja ole saanu kokkee eruvalvontavaltuutettun, vaik mu kohrallani tai paremmi sannoi avustettava kohral asjat sentää luanaski. Ain ei vaa ol sillai.
Ja sit asjast taas valla toisee. Jouruttii asjoimaa maamittauslaitokse toimitilas ja kyl iha täs julkisesti anna kiitost koko toimipisteel nii asjallisest, ymmärtäväst, rauhallisest, nevvovast ja ystävällisest palvelust. Kyl semmosee toimistoo o kiva men. Ei se ollu eres ikäkysymys, ko henkilökunnas oli nuarempaa ja vanhempaa. Kiitos! Näil ny mennää alkanu viikko, vaik kummisaappais ja ens pyhän sit onnitellaaki taas kaikkii ISSII…
Ulla Leino
Porilainen murremaakari ja kotiseutuneuvos