Hy­vä­ne ai­ka, ol­laa jo elo­kuu lop­pu­pu­al, mut läm­mint o pii­san­nu. Vii­me yän kyl eka kert­taa suve ai­kan tun­tu hiuk­ka vii­leelt, ko aa­mu­yäl tryki ai­kaa vil­vot­te­li vin­ti läm­pöö it­tes­tä­ni tual pi­ä­nel peit­toi pu­ris­tus par­vek­keel. Hiuk­ka tuu­le­hen­ki siin kävi ja tun­tu nii raik­kaalt. Sum­muu oli joje pääl ti­ät­ty, ko vesi o viä nii läm­mint et mel­kei höy­rys. Vete kor­keus o taas ai­ka­lai vaih­rel­lu, niät erel­li­seh­toon, ko my­ä­hää oli viä ui­mas ja vir­taa tun­tu ole­va pel­lääs­tyi, ko yh­täk­kii si­ält tuli vete alt vas­taa mel­ko­ne ka­rah­ka ja tun­tu iha nin­ko joku olis kraa­pan­nu kä­rest kii. Pel­lääs­tyi, sy­rän hak­kas ko lam­paa sa­pa­ro ja hyvä et lai­tu­ril pää­si ui­maa sen­tää. No sit ei­le eh­toos­ti se sa­ma­ne ka­rah­ka oli­ki jää­ny mu rei­til­le­ni, ei ol­luk­ka vir­ta vi­ä­ny ja an­noi sit sil kyl kyy­tii et­tei en­nää pel­loot­tel.

Maa­nan­tai eh­toos­ti o iha täys­kuu ja o se ol­lu täs jo kom­mee ei­len­ki ja orans­si­nas tos joje pääl nii hi­a­no ku­vat­ta­vaks­ki. Se pak­kaa vaa tua kuu­ta­mo meit jo­ku­sii pi­tä­vä her­reil siin muu­ta­ma yä en­ne ja sa­mal­lai jäl­kee­ki. Ei se har­mit, ko se ti­ä­tää mist joh­tuu. Enem­mä har­mit­taa se, ko jos­kus tul­lee ju­a­tuu kaf­feet liia my­ä­hää ja sit o iha tur­ha unt var­rot en­ne aa­mu­yät. Ei tart­te elä­ke­läi­se sil­ti yh­tää har­mi­tel, kon­nei sen­tää tart­te töi­hi aa­must koht läh­tee.

Jaa ni, tart­tee kai mu sev­ver­ra sel­vee­rat teil et suk­kuu o syn­ty­ny pari vii­ko sis­sää kaks­ki vav­vaa, poi­ka ja flik­ka. Kyl voi pi­ä­ni ih­mi­ne ol iha­na ja mitä kaik­kee mah­taa sit elä­mää mah­tuu­ka? Eka ker­ral muis­taa it­tes­täs kui jän­nää kaik­ki oli, mut seu­raa­vat sit meni jo omal pai­nol­las pal­jo kel­vem­mi. Tai meil sit kyl saa­tii sihe viä kak­so­sek­ki, niät ti­ä­re­tää seki kak­si­kert­ta­ne soo­vi. On­nek­kait ol­laa ol­tu muk­sui kans ja förs­tä­tää kyl se muis­taa har­va se päi­vä. Se täs ny pis­tää fun­tee­raa, ko ain sa­no­taa et van­hem­mast pääst sit joku läh­tee, ko uut syn­tyy? Sem­most se o mail­ma meno ei­kä on­neks juur eres hu­a­mi­sest tark­kaa tiä kuk­kaa.

Mee pi­ha­pii­ris koko suve elä­möi­ny pu­lu­pa­ri o vis­sii saa­nu lis­sää kans suk­kuu, ko sem­mo­ne hy­ä­ri­nä käy. Ei ol pel­lääs­ty­ny rau­ho­tuk­se lop­pu­mist­ka. Nah­ki­ai­ne kans o ny vap­paa pyy­ret­tä­väks ja en­sim­mäi­set o jo to­rilt jo­ku­set iha so­pu­hin­nal kuu­lem­ma os­ta­nuk­ki ja saa­nu ma­ku­e­lä­myk­se taas ker­ra. Tai­taa tääl­lä­ki päi mer­toi jo­jes ol, ko tos jo­ki­suus ny sem­mo­sii merk­kei näk­kyy. Hyvä saa­lis vaa­tii kyl pim­meet ja myrs­kyst mei­nin­kii. Täm­möst ny täs py­hä­aa­mus tuli mi­ä­lee ja sil men­nää ens­viik­koo taas. Voi­raa hyvi ja ol­laa ih­mi­siks…

Ul­la Lei­no

Po­ri­lai­nen mur­re­maa­ka­ri ja ko­ti­seu­tu­neu­vos