On hy­vin ta­val­lis­ta pu­hua lä­hei­sen kuo­le­mas­ta pois nuk­ku­mi­se­na. Täl­lai­nen pu­he­ta­pa ei juon­nu ai­no­as­taan sii­tä, mi­ten vai­na­ja saat­taa näyt­tää nuk­ku­val­ta, vaan sil­lä on myös raa­ma­tul­li­set juu­ret: Jee­sus pu­hui kuol­leis­ta nuk­ku­vi­na, jot­ka hän ai­koi he­rät­tää ja sa­mal­la ta­val­la apos­to­li Paa­va­li pu­hui edes­men­neis­tä kris­ti­tyis­tä pois­nuk­ku­nei­na.

En­si lau­an­tai­na on py­häin­päi­vä, jol­loin muis­tel­laan pois­nuk­ku­nei­ta lä­hei­si­äm­me. Py­häin­päi­vä ei kui­ten­kaan ole ai­no­as­taan men­nei­den muis­te­lua vaan myös tu­le­van odot­ta­mis­ta, sil­lä kuo­le­man uni­kin päät­tyy ker­ran. Py­häin­päi­vän il­ta­na hau­taus­maal­la lois­ta­va kynt­ti­lä­me­ri on muis­tut­ta­mas­sa Jee­suk­ses­ta – maa­il­man va­los­ta – sekä ylös­nou­se­muk­sen aa­mus­ta, jol­loin yö lo­pul­li­ses­ti väis­tyy ja pois­nuk­ku­nei­den on ai­ka he­rä­tä. Kuo­le­man uni ei siis ole lo­pu­ton, vaan Jee­sus it­se on lu­van­nut he­rät­tää vii­mei­se­nä päi­vä­nä kaik­ki kuol­leet.

Mart­ti Lut­her ai­ka­naan päät­te­li, et­tä unes­ta he­rää­mi­nen on vai­ke­am­paa kuin kuo­le­mas­ta he­rää­mi­nen: vuo­tees­sa nuk­ku­vaa pi­tää toi­si­naan he­rä­tel­lä pit­kään, mut­ta kuol­leet he­rää­vät jo en­sim­mäi­ses­tä sa­nas­ta, jon­ka Jee­sus vii­mei­se­nä päi­vä­nä lau­suu. ”Vuo­tees­sa nu­ku­taan ras­kaam­min kuin hau­taus­maal­la”, to­kai­si Lut­her erääs­sä saar­nas­saan.

Kuo­le­mal­la ei siis ole vii­meis­tään sa­naa, vaan vii­mei­nen sana on kuo­le­man voit­ta­neel­la Jee­suk­sel­la Kris­tuk­sel­la. Mei­dän ja mei­dän lä­heis­tem­me kuo­le­ma ovat hä­nel­le kuin un­ta vaan. Sik­si py­häin­päi­vää reu­nus­taa kir­kas ja var­ma toi­vo: Jee­sus he­rät­tää pois­nuk­ku­neet.

Hy­vää py­häin­päi­vää!

Juk­ka Pe­ran­to

Pas­to­ri, Py­hän Ma­ri­an lu­te­ri­lai­nen seu­ra­kun­ta