"Har­ras­tuk­se­ni ajoi mi­nut yrit­tä­jäk­si. Ra­kas­tan vil­la­suk­kia, käy­tän nii­tä päi­väl­lä ja yöl­lä, ke­säl­lä ja tal­vel­la. It­sel­lä­ni on 40–50 pa­ria eri vä­ri­siä käyt­tö­suk­kia, joi­ta puen fii­lik­sen mu­kaan. En kui­ten­kaan it­se osan­nut neu­loa nii­tä, kun­nes 37-vuo­ti­aa­na opet­te­lin sen. Kun en­sim­mäi­set su­kat val­mis­tui­vat, mi­nuun is­ki täy­si neu­loo­si. Suk­kia al­koi syn­tyä, teim­me nii­tä myös hy­vän­te­ke­väi­syy­teen äi­ti­ni ja sis­ko­ni kans­sa. Kan­ta­pää­tä ope­tel­les­sa­ni tein en­sin mo­lem­mat var­ret ja sit­ten vas­ta kan­ta­päät. Suo­sit­te­len sitä kai­kil­le, si­ten suk­ka­pa­ri tu­lee var­mem­min val­miik­si.

Sis­ko­ni an­toi mi­nul­le 40-vuo­tis­lah­jak­si kas­sil­li­sen lan­ko­ja. Vuot­ta myö­hem­min otin ne esiin ja pää­tin neu­loa it­sel­le­ni kir­jo­neu­le­su­kat. Suun­nit­te­lin mal­lin it­se ja lai­toin su­kis­ta ku­van Fa­ce­book-ryh­mään. Ne sai­vat in­nos­tu­neen vas­taa­no­ton, sa­moin seu­raa­vat suk­ka­ni. Oh­jei­ta alet­tiin ky­sel­lä. Yk­si ryh­mä­läi­nen, Sei­ja, lu­pau­tui te­ke­mään oh­jeet ex­ce­lil­lä ja sii­tä se al­koi. Jär­jes­tin su­kil­le­ni ni­mi­ky­se­lyn ryh­mäs­sä ja siel­tä va­li­koi­tui nimi Jon­Su­kat. Pe­rus­tin oman Vil­la­suk­ka­rak­kaut­ta by Jon­na -ryh­män Fa­ce­boo­kiin. Ryh­mäs­sä on nyt yli 46 000 jä­sen­tä.

Oli yl­lä­tys, kun kus­tan­ta­ja ot­ti vuon­na 2019 yh­teyt­tä ja pyy­si mi­nua te­ke­mään neu­le­kir­jan. Se myi lä­hes 20 000 kap­pa­let­ta. Me­nek­ki oli yl­lä­tys. Nyt syk­syl­lä il­mes­tyi seit­se­mäs kir­ja­ni Jon­Su­kat juh­lii – Vil­la­suk­ka­rak­kaut­ta. Yrit­tä­jä­nä tu­lo­ni tu­le­vat­kin pää­a­si­as­sa kir­jois­ta ja oh­jeis­ta, joi­ta myyn myös it­se net­ti­kaup­pa­ni kaut­ta.

Opis­ke­lin nuo­re­na om­pe­li­jak­si, mut­ta sil­loin en ha­lun­nut yrit­tä­jäk­si, jo­ten om­pe­li­jan työ jäi. Kou­lut­tau­duin lä­hi­hoi­ta­jak­si ja tein töi­tä ko­ti­hoi­dos­sa. Kun en­sim­mäi­nen kir­ja­ni il­mes­tyi, olin vie­lä sa­tap­ro­sent­ti­ses­ti töis­sä. Sit­ten tein 50-pro­sent­tis­ta, kun­nes pää­tin jää­dä ko­ko­naan hoi­to­a­lan töis­tä pois. Täy­si­päi­väi­sek­si yrit­tä­jäk­si aloin tam­mi­kuus­sa 2021, toi­mi­ni­men olin pe­rus­ta­nut jo noin kah­ta vuot­ta ai­em­min. Oli­sin voi­nut jat­kaa hoi­to­töis­sä, tyk­kä­sin van­hus­ten kans­sa työs­ken­te­lys­tä. Mut­ta ha­lu­sin kat­soa tä­män kor­tin lop­puun.

Jonna Kalliomäen JonSukissa on aina koristeellinen kirjoneulevarsi ja terissä mustavalkoiset raidat sekä yksi tehosteväriraita. Kuva: Sanna Jääskeläinen

Olen ko­toi­sin Meri-Po­ris­ta, lap­suu­den vie­tin Pih­la­vas­sa. Re­po­saa­res­sa olen asu­nut jo 20 vuo­den ajan. Ra­kas­tan mer­ta ja kal­li­oi­ta, joi­den juu­rel­ta löy­sin rak­kaan ko­ti­ni­kin. Mie­sys­tä­vä­ni Han­nu Veh­ma­nen on myös yrit­tä­jä, yh­tei­nen ar­ki su­juu ki­vas­ti, kos­ka yrit­tä­jä ym­mär­tää tois­ta, vaik­ka olem­me ihan eri aloil­la.

Yrit­tä­jä­nä on tär­ke­ää huo­leh­tia, et­tei tee koko ajan töi­tä – var­sin­kin, kun työs­ken­te­len ko­to­na. Olen pyr­ki­nyt pi­tä­mään vii­kon­lo­put va­pai­na, pait­si sil­loin, kun olen mes­suil­la tai ve­dän neu­le­ret­riit­te­jä. Ne tuo­vat kui­ten­kin mu­ka­vaa vaih­te­lua ar­keen.

Luo­va työ on sitä, mitä ha­lu­an teh­dä. Yrit­tä­jä­nä työ­hön kuu­luu pal­jon muu­ta­kin, mut­ta on­nek­si mi­nul­la on hyvä kir­jan­pi­tä­jä. Kun fii­lis uu­des­ta neu­le­mal­lis­ta tu­lee, sil­loin on pak­ko men­nä ko­neel­le piir­tä­mään. Ti­laus­työt ovat mi­nul­le jos­kus han­ka­lia, olen jou­tu­nut kiel­täy­ty­mään­kin sel­lai­ses­ta, kun yk­sin­ker­tai­ses­ti ins­pi­raa­ti­o­ta ei ole tul­lut. Toi­si­naan piir­rän ja piir­rän tun­ti­kau­sia, kun­nes suk­ka­mal­li on val­mis. Ylei­sön pyyn­nös­tä olen teh­nyt vant­tui­ta­kin, mut­ta vil­la­pai­ta­mal­leis­ta en ole vie­lä in­nos­tu­nut. Su­kat ovat mi­nun jut­tu­ni."

Teks­ti: San­na Jääs­ke­läi­nen