Kun Har­ri Hög­lund ava­si Vers­taan Nak­ki­laan, hä­nel­lä oli vain yk­si ta­voi­te: luo­da Vers­taas­ta Sa­ta­kun­nan ma­kein paik­ka. Nyt kuu­si vuot­ta myö­hem­min, mon­ta unel­maa on to­teu­tu­nut ja paik­kaa ke­hi­te­tään koko ajan täy­des­tä sy­dä­mes­tä yh­des­sä puo­li­son ja yrit­tä­jä­kump­pa­nin Ma­ri­ka Vuor­so­lan kans­sa.

– Moni on ih­me­tel­lyt sitä, mi­ten voim­me teh­dä töi­tä puo­li­son kans­sa yh­des­sä. It­se olem­me sitä miel­tä, et­tä kum­pi­kaan ei te­ki­si enää yk­sin. Näin mur­heet puo­lit­tu­vat ja ilot mo­nin­ker­tais­tu­vat, Ma­ri­ka Vuor­so­la nau­rah­taa.

Nak­ki­lan Vers­taan ta­ri­na al­koi vuon­na 2018. Sil­loin Har­ri työs­ken­te­li tien toi­sel­la puo­lel­la ja kat­se­li, kuin­ka upea ra­ken­nus Vers­tas on. Hän ha­lu­si teh­dä Vers­taas­ta ko­din it­sel­leen. Koti ra­ken­tui ylä­ker­taan, mut­ta ala­ker­ta jäi tyh­jil­leen.

– Mi­nul­la oli haa­ve maa­seu­tu­ho­tel­lis­ta, mut­ta kaik­ki sa­noi­vat, et­tä sii­nä ei ole mi­tään jär­keä. Kun täy­tin 50, pää­tin pi­tää juh­lat ala­ker­ras­sa. Ne oli­vat Vers­taan en­sim­mäi­set isot juh­lat, vie­rai­ta oli vä­hän yli 100.

Tuol­loin ala­ker­ta oli kuin tyh­jä ken­kä­laa­tik­ko. Pöy­dät, tuo­lit, as­ti­at ja ruu­at han­kit­tiin kaik­ki ul­ko­puo­lel­ta. Ra­ken­nuk­ses­sa ei ol­lut edes ves­so­ja, vaan pi­hal­le hom­mat­tiin Ba­ja­ma­jo­ja.

– Sii­tä huo­li­mat­ta huo­ma­sin, et­tä tila toi­mi juh­lis­sa hy­vin. Aloin teh­dä las­kel­mia ja suun­ni­tel­mia ja seu­raa­va­na ke­sä­nä al­koi pyö­riä moot­to­ri­kah­vi­lat. Toi­min­ta läh­ti liik­keel­le pie­nes­tä, mut­ta kas­voi koko ajan. Vaik­ka Vers­tas on syr­jäs­sä, ta­pah­tu­mat ovat ve­tä­neet pai­kal­le pal­jon vä­keä.

Vaik­ka puit­teet oli­vat upe­at, oli kui­ten­kin yk­si on­gel­ma, Vers­taal­la ei ol­lut keit­ti­ö­tä. Har­ri Hög­lund päät­ti, et­tä oma keit­tiö pal­ve­li­si niin juh­la­vä­keä, ta­pah­tu­mia kuin omaa kah­vi­la- ja ra­vin­to­la­toi­min­taa.

Sa­maan ai­kaan Ma­ri­ka Vuor­so­la pyö­rit­ti omaa ra­vin­to­la Unel­maa Ul­vi­las­sa. Tyy­lil­tään Unel­ma ja Vers­tas oli­vat hy­vin sa­man­lai­sia ja moni asi­a­kas ke­hot­ti Ma­ri­kaa läh­te­mään tu­tus­tu­maan Vers­taal­le.

– Ko­ro­na oli ra­vin­to­la-alal­le to­del­la vai­kea ja olin jo päät­tä­nyt luo­pua Unel­mas­ta. Piz­zau­u­ni­kau­pas­ta Har­rin kans­sa tuli niin hyvä, et­tä tuli muu­tet­tua koko muu­kin elä­mä sa­mal­la.

Ma­ri­kan ja Har­rin yh­teis­työ läh­ti liik­keel­le, kun Ma­ri­ka lu­pau­tui aut­ta­maan Har­ria ko­ro­nan jäl­keen.

– Em­me kum­pi­kaan et­si­neet pa­ri­suh­det­ta, kos­ka mo­lem­mil­la oli taus­tal­la vai­kei­ta jut­tu­ja. Em­me kai­van­neet äk­ki­läh­tö­jä, mut­ta niin sii­nä kävi. Olem­me kak­si sa­man­lais­ta her­käs­ti in­nos­tu­vaa ih­mis­tä ja täy­den­näm­me toi­si­am­me. Meil­lä on koko ajan haa­vei­ta ja uu­sia uu­sia unel­mia, mut­ta minä pi­dän vä­hän jar­rua. Meil­lä ei ole mi­kään kii­re pääs­tä maa­liin, riit­tää kun ete­nem­me as­kel ker­ral­laan, Ma­ri­ka jut­te­lee.

Nak­ki­la on mo­lem­pien mie­les­tä yrit­tä­jä­myön­tei­nen kun­ta. Kos­ka Vers­tas­ta on ke­hi­tet­ty koko ajan, on yh­teis­työ kun­nan kans­sa jat­ku­vaa. Lu­pia on pi­tä­nyt ha­kea toi­min­nan kas­va­es­sa. Maa­seu­dul­la toi­mies­sa on myös se etu, et­tä in­ves­toin­tei­hin voi ha­kea esi­mer­kik­si Le­a­der-tu­kea. Hil­jat­tain Vers­taal­la val­mis­tui re­mont­ti Ko­ne­hal­lis­sa, joka mah­dol­lis­taa suu­rem­pien juh­lien jär­jes­tä­mi­sen. Sa­mas­sa ym­pä­ris­tös­sä on myös mo­tel­li ja sen li­säk­si toi­min­taan kuu­luu Vil­li­län kar­ta­no sekä sen vie­res­sä ole­va ho­tel­li.

– Nyt unel­ma maa­seu­tu­ho­tel­lis­ta on myös to­teu­tu­nut, Har­ri nau­rah­taa.

Ma­ri­ka nos­taa kui­ten­kin Vers­taan su­per­voi­mak­si asi­ak­kaat.

– En voi­si mi­tään toi­voa toi­sin. Olem­me koh­dan­neet tääl­lä upei­ta ih­mi­siä ja pääs­seet osak­si hei­dän elä­män­ta­ri­naan­sa. Olem­me saa­neet Vers­taal­la ko­kea sen, mil­tä tun­tuu, kun sy­dä­mes­sä tun­tee kup­lia.

Kat­ri Mä­en­pää