Heli Kok­ko

– Kun si­sää­na­jo­vai­he on ohi, ai­on ta­va­ta kaik­kien pai­kal­li­syh­dis­tys­ten edus­ta­jat ja käy­dä kai­kis­sa Sa­ta­kun­nan kun­nis­sa, Kari Va­ris lu­paa.

Va­rik­sen työ jär­jes­tö­pääl­lik­kö­nä al­koi syys­kuus­sa, ja hän on toki jo eh­ti­nyt teh­dä yri­tys- ja kun­ta­käyn­te­jä.

– Tä­män työn par­hai­ta puo­lia on, et­tä saa koh­da­ta eri­lai­sia ih­mi­siä. Olen so­si­aa­li­nen yk­si­lö ja ar­vos­tan ta­paa­mi­sia.

Jär­jes­tö­pääl­li­kön kes­kei­siä vas­tuu­a­lu­ei­ta ovat juu­ri pai­kal­li­syh­dis­tys­toi­min­ta ja yh­teis­työ kun­tien kans­sa. Pai­kal­li­syh­dis­tyk­sil­le jär­jes­te­tään muun mu­as­sa kou­lu­tus­ta ja au­te­taan nii­tä muu­ten­kin eri teh­tä­vis­sä.

– Sa­ta­kun­nas­sa on val­ta­va mää­rä eri­ko­koi­sia ja eri­lai­sia yri­tyk­siä, val­ta­vas­ti osaa­mis­ta, hie­no­ja in­no­vaa­ti­oi­ta ja on­nis­tu­mi­sia. Toi­von omal­la työl­lä­ni voi­va­ni ede­saut­taa maa­kun­nan yri­tyk­siä ke­hit­ty­mään ja kas­va­maan.

Kari Va­ris on it­se toi­mi­nut yrit­tä­jä­nä 23 vuot­ta ja hoi­ta­nut oman yri­tyk­sen kaut­ta mui­den yri­tys­ten ke­hit­tä­mis­teh­tä­viä, mut­ta jär­jes­tö­pääl­li­kön työs­sä hä­nel­lä on eni­ten opit­ta­vaa hal­lin­to­käy­tän­teis­tä.

– Edel­li­nen jär­jes­tö­pääl­lik­kö oli pit­kään teh­tä­väs­sään, jo­ten voi sa­noa, et­tä hän jät­ti isot saap­paat täy­tet­tä­vik­si.

– Työ­yh­tei­sö on mah­ta­va, ja kol­le­gat ja asi­an­tun­ti­jat tie­tä­vät pal­jon jär­jes­tö­työs­tä. Jos en it­se tie­dä jo­tain, muil­ta on help­po ky­syä.

Kari Va­ris aloit­ti oman yrit­tä­jä­u­ran­sa vuon­na 2000, kun hän oli vas­ta 22-vuo­ti­as. Lu­ki­on ja ar­mei­jan jäl­keen oli tie­dos­sa ko­nein­si­nöö­rin opis­ke­lu­paik­ka Sam­kis­sa, mut­ta sitä en­nen piti löy­tää töi­tä.

– Mie­tin ko­to­na pari viik­koa, mitä te­ki­sin. Se riit­ti. Näin työ­voi­ma­toi­mis­ton il­moi­tus­tau­lul­la la­pun, jos­sa Au­to­pe­su Hyy­ti­äi­nen Paa­na­ke­don­ka­dul­la haki työ­har­joit­te­li­jaa. Kesä meni ja yrit­tä­jä ky­syi, ha­lu­ai­sin­ko vuo­dek­si töi­hin opis­ke­lu­ra­ho­ja tie­naa­maan. Vuo­den ku­lut­tua hän il­moit­ti lo­pet­ta­van­sa yrit­tä­jä­nä, ja ai­ka pian pää­tin ryh­tyä jat­ka­jak­si.

Näin kä­vi­kin, ja 100 000 mar­kan yri­tys­kaup­pa jär­jes­tyi lai­nan ja Fin­n­ve­ran avus­tuk­sel­la.

Uu­si vai­he al­koi, kun Va­ris myi yri­tyk­sen­sä 2016–2017. Au­to­pe­su­loi­ta oli enim­mil­lään vii­si, niis­tä yh­den hän oli myy­nyt jo ai­em­min.

Kari Va­ris on yrit­tä­mi­sen ohel­la koko ajan myös opis­kel­lut. Vuon­na 2005 hän val­mis­tui mark­ki­noin­nin tra­de­no­mik­si ja 2017 kaup­pa­tie­tei­den mais­te­rik­si Tu­run yli­o­pis­tos­ta.

Yri­tys­kau­pan jäl­keen hän on toi­mi­nut oman yri­tyk­sen kaut­ta muun mu­as­sa omis­ta­jan­vaih­do­sa­si­an­tun­ti­ja­na, teh­nyt yri­tys­kaup­po­ja ja kon­sul­toi­nut yri­tyk­siä toi­min­nan te­hok­kuu­den mit­taa­mi­ses­sa. Li­säk­si hän on toi­mi­nut yri­tys­pank­kii­ri­na toi­sen yri­tyk­sen­sä kaut­ta.

Siir­ty­mi­nen jär­jes­tö­puo­lel­le ei ai­na­kaan jäl­ki­kä­teen tun­nu sat­tu­mal­ta, kun ajat­te­lee, kuin­ka hän on jo omas­sa yri­tyk­ses­sään teh­nyt työ­tä yrit­tä­jien aut­ta­mi­sek­si ja hy­vin­voin­nin pa­ran­ta­mi­sek­si. Yli­o­pis­ton päät­tö­työn­kin hän teki Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jil­le.

Myös vai­mo on yrit­tä­jä. Kati Koi­vis­tol­la on oma tans­si­kou­lu. Kari Va­ris kään­tyi ai­ka­naan kau­pun­gin puo­leen ja ky­syi löy­tyi­si­kö tans­sis­tu­di­ol­le so­pi­via ti­lo­ja Po­ris­ta. Ne löy­tyi­vät van­has­ta kaup­pa­op­pi­lai­tok­ses­ta, ja sa­mal­la Kari Va­ris sai kau­pun­gil­ta toi­mek­si­an­non ra­ken­nus­komp­lek­sin mui­den ti­lo­jen vuok­raa­mi­ses­ta. Kun teh­tä­vä oli suo­ri­tet­tu, toi­mek­si­an­to päät­tyi.

Kun per­hees­sä on kol­me las­ta ja vie­lä tätä jut­tua teh­des­sä nel­jän­nen lap­sen las­ket­tu ai­ka lä­hel­lä, voi ku­vi­tel­la, et­tä ai­ka­tau­lu­jen jär­jes­te­lyä per­hees­sä riit­tää.

– Il­ta­työ ja ou­dot ai­ka­tau­lut ovat mei­dän per­hees­sä nor­maa­lia, mut­ta kun on hyvä tu­ki­ver­kos­to ym­pä­ril­lä, kum­pi­kin pys­tyy te­ke­mään työ­tään.

Lounasaika on kiireistä yrittäjä Minna Koivuselle ja kokki Jani Tuomiselle.

Mis­sä syö­tiin?

Po­ri­lai­ses­sa ho­tel­li-ra­vin­to­la Ama­dos­sa ovat puo­len­päi­vän ai­koi­hin lä­hes kaik­ki pöy­dät va­rat­tu­ja. Lou­nas­ruo­kai­lu on toi­pu­nut ko­ro­na-ajas­ta, mut­ta nyt on haas­tee­na kus­tan­nus­ten nou­su.

Ko­ro­na­pan­de­mia oli kova is­ku ra­vin­to­la- ja ho­tel­li­a­lal­le, ei­kä sitä ku­kaan mie­lel­lään muis­te­le, mut­ta yrit­tä­jä Min­na Koi­vu­nen kiit­te­lee, et­tä asi­ak­kaat ovat pa­lan­neet. Ama­dos­sa me­nee sekä ra­vin­to­la- et­tä ho­tel­li­puo­lel­la mu­ka­vas­ti.

Kun ol­laan van­has­ta pää­se­mäs­sä, on tul­lut uu­sia ki­viä po­lul­le.

– Hin­to­jen nou­su on nyt iso haas­te, sa­maan tah­tiin ei ra­vin­to­loit­si­ja pys­ty nos­ta­maan an­nos­ten hin­to­ja kuin kus­tan­nuk­set nou­se­vat, ei­kä kyse ole pel­käs­tään raa­ka-ai­nei­den hin­nois­ta, vaan kaik­ki muu­kin on kal­lis­tu­nut. Eli so­peu­tu­mi­nen ko­ko­nais­hin­ta­ta­soon vaa­tii ta­sa­pai­noi­lua. Hin­to­jen nou­sun tun­tee jo­kai­nen na­hois­saan, kun me­nee vain ruo­ka­kaup­paan.

Jos lou­nas­ruo­kai­lu ve­tää­kin, en­tä à la Car­te -ruo­kai­lu ja il­lat?

– Vaih­te­lua on enem­män kuin en­nen. Vii­kon­lo­put ja il­lat myy­vät kyl­lä hy­vin, mut­ta en­na­koi­ta­vuus on vai­ke­am­paa.

To­sin jo lo­ka­kuus­sa en­na­koi­ta­vuut­ta tuo­vat pik­ku­jou­lu­va­rauk­set. Nii­tä on Ama­dos­sa­kin teh­ty jo syys–lo­ka­kuus­ta läh­tien ja va­raus­ti­lan­ne on hyvä. Asi­al­la ovat niin yk­si­tyi­set juh­li­ja­po­ru­kat kuin yri­tyk­set­kin.

Lou­na­sai­kaan kuu­luu jos­tain re­mon­tin ää­niä. Min­na Koi­vu­nen sa­noo, et­tä ho­tel­lia kun­nos­te­taan sään­nöl­li­ses­ti huo­ne huo­neel­ta. Ai­na ke­hi­tel­lään myös jo­tain uut­ta. Suun­nit­teil­la on lii­ke­toi­min­nan laa­jen­ta­mi­nen, mut­ta sii­tä ei vie­lä lo­ka­kuun alus­sa voi­nut ker­toa enem­pää.