San­na Jääs­ke­läi­nen

Nyt mar­ras­kuus­sa 24 vuot­ta täyt­tä­vä Dy­lan Fab­re meni kuu­si­vuo­ti­aa­na ko­ti­kau­pun­kin­sa Gre­nob­len jää­kiek­ko­seu­ran luis­te­lu­kou­luun.

– Isä­ni ar­ve­li, et­tä laji voi­si kiin­nos­taa mi­nua. Hän oli oi­ke­as­sa. Kun opin luis­te­le­maan ja pää­sin pe­laa­maan, ha­lu­sin voit­taa ja teh­dä maa­le­ja, hän ker­too.

Sil­lä tiel­lä Dy­lan on edel­leen, nyt Suo­men Po­ris­sa ja Äs­sien lii­ga­jouk­ku­ees­sa hyök­kää­jä­nä. Suo­meen hä­net toi halu ke­hit­tyä kiek­koi­li­ja­na. Gre­nob­len Brûleur de Loups -jouk­ku­ees­sa hän oli mu­ka­na voit­ta­mas­sa usei­ta Rans­kan-mes­ta­ruuk­sia.

Rans­kan maa­jouk­ku­ee­seen Fab­re pää­si 16-vuo­ti­ai­den jouk­ku­ee­seen ja on sen jäl­keen pe­lan­nut kai­kis­sa ikä­luo­kis­sa.

– Olen yl­peä, kun saan pe­la­ta oman maa­ni puo­les­ta, hän sa­noo.

Elo­kuun lo­pus­sa Fab­re oli mu­ka­na, kun Rans­ka pe­la­si olym­pi­a­kar­sin­nois­sa Rii­as­sa. Loh­kos­ta pää­si ki­soi­hin Lat­via.

– Ti­lan­ne on nyt se, et­tä jos Ve­nä­jää ei ote­ta mu­kaan ki­soi­hin, me pää­sem­me. Mut­ta tie­ten­kin mie­luum­min toi­von, et­tä sota lop­pui­si, hän to­te­aa.

Ai­kuis­ten maa­jouk­ku­een mu­ka­na Fab­re tuli Suo­meen MM-ki­soi­hin en­sin Hel­sin­kiin vuon­na 2022 ja sit­ten Tam­pe­reel­le 2023.

– Toi­voin, et­tä ne ki­sat avai­si­vat mi­nul­le oven tän­ne ja niin kä­vi­kin. Agent­ti­ni et­si mi­nul­le seu­raa Suo­mes­ta ja niin tu­lin Po­riin.

Suo­meen pää­se­mi­nen oli tär­keä as­kel Fab­ren ural­la. Hä­nel­lä on Äs­sien kans­sa kak­si­vuo­ti­nen so­pi­mus, jos­ta me­neil­lään on toi­nen kau­si.

– Ha­lu­an nyt pe­la­ta tääl­lä ja ke­hit­tyä mah­dol­li­sim­man pal­jon. Tot­ta kai kaik­ki pe­laa­jat ha­lu­a­vat mah­dol­li­sim­man kor­ke­al­le ta­sol­le. NHL:ssä pe­laa­mi­nen oli­si mah­ta­vaa, mut­ta rans­ka­lai­sel­le kiek­koi­li­jal­le jo Suo­mes­sa pe­laa­mi­nen on tosi kova jut­tu. Tääl­lä taso on niin pal­jon kor­ke­am­pi kuin Rans­kas­sa.

Hän ker­too jo op­pi­neen­sa pal­jon. Täl­lä kau­del­la pää­val­men­ta­ja­na aloit­ta­nut Jar­no Pik­ka­rai­nen saa Fab­rel­ta ke­hu­ja.

– Hän an­taa pa­lau­tet­ta niin hy­väs­tä kuin huo­nos­ta­kin ja se­lit­tää, mik­si. Se on hyvä asia ke­hit­ty­mi­sen kan­nal­ta.

Jää­kiek­ko ei ol­lut rans­ka­lais­po­jal­le mi­kään it­ses­tään­sel­vä va­lin­ta har­ras­tuk­sek­si. Dy­lan Fab­re ker­too, et­tä se oli­kin oi­ke­as­taan hä­nen isän­sä unel­ma.

– Isä oli it­se­kin ko­keil­lut jää­kiek­koa ja haa­veil­lut pe­laa­mi­ses­ta, mut­ta sii­tä ei tul­lut mi­tään. Jo­ten ta­val­laan to­teu­tan nyt hä­nen unel­maan­sa, Dy­lan hy­myi­lee.

Hä­nen vel­jen­sä­kin tuli mu­kaan har­ras­tuk­seen ja pe­laa ny­ky­ään rul­la­kiek­koa, joka on Rans­kas­sa pal­jon suo­si­tum­paa kuin ta­val­li­nen lät­kä. Myös Dy­lan pe­laa rul­la­kiek­koa ja nuo­rem­pa­na hän har­ras­ti myös ju­doa.

Fab­ren ko­ti­kau­pun­ki Gre­nob­le si­jait­see Kaak­kois-Rans­kas­sa, lä­hel­lä Ly­o­nia. Gre­nob­les­sa on tup­las­ti enem­män asuk­kai­ta kuin Po­ris­sa ja muu­ten­kin elä­mä on eri­lais­ta. Dy­lan muut­ti Suo­meen tyt­töys­tä­vän­sä kans­sa, mikä hel­pot­ti so­peu­tu­mis­ta.

– Tääl­lä on eri­lais­ta se, kun joka puo­lel­la ei ole ih­mi­siä, ku­ten Rans­kas­sa. Kun kau­pun­gis­sa on vä­hem­män vä­keä, se tun­tuu tur­val­li­sem­mal­ta. Pori on söpö pie­ni kau­pun­ki, jos­sa on pal­jon luon­toa. Il­ma ei ole niin saas­tu­nut­ta, kä­vel­les­sä saa hap­pea, se on ren­tout­ta­vaa. Tyk­kään kä­vel­lä niin me­ren ran­nal­la kuin met­säs­sä­kin. Mai­se­ma on tie­ten­kin eri­lai­nen, kos­ka tääl­lä on niin ta­sais­ta ver­rat­tu­na ko­ti­seu­tu­ni vuo­ris­toi­seen mai­se­maan.

Dy­lan pu­huu eng­lan­tia, jo­ten kie­len kans­sa ei ole ol­lut on­gel­mia. Hä­nen tyt­töys­tä­vän­sä me­ni­si mie­lel­lään töi­hin, mut­ta työ­pai­kan löy­ty­mi­nen ei Po­rin kal­tai­ses­sa maa­kun­ta­kau­pun­gis­sa ole help­poa, kun ei puhu suo­mea.

– Hän oli ke­säl­lä töis­sä Rans­kas­sa ja niin ai­om­me teh­dä en­si ke­sä­nä­kin. On­nek­si pe­laa­jien puo­li­sot pi­tä­vät yh­tä, jo­ten hän ei ole ol­lut yk­si­näi­nen, Dy­lan sa­noo.

Rans­ka­lai­sel­ta on tie­ten­kin ky­syt­tä­vä mie­li­pi­de suo­ma­lai­ses­ta ruo­as­ta. Dy­lan ker­too tyk­kää­vän­sä esi­mer­kik­si kar­ja­lan­pii­ra­kois­ta, mut­ta kai­paa­van­sa ko­ti­maan ma­ku­ja, ku­ten juus­to­jen va­li­koi­maa.

– Ruo­ka on pa­rem­paa Rans­kas­sa, mut­ta tääl­lä Suo­mes­sa jää­kiek­ko on pa­rem­paa, se on nyt pää­a­sia, hän sa­noo.