Vesa-Pek­ka Jär­ve­lä

Pit­kät hiuk­set ja iso ur­hei­lu­kas­si. Tu­tun­nä­köi­nen hah­mo nou­see Mat­ka­kes­kuk­ses­ta Hel­sin­gin bus­siin. Ant­ti Su­mi­a­lal­le Po­rin ja pää­seu­dun väli on tul­lut vii­me vuo­si­na tu­tuk­si. Reis­sut liit­ty­vät jal­ka­pal­loon, joka on ja py­syy ex-am­mat­ti­lai­sen elä­män kul­ma­ki­ve­nä.

– Mul­la on pit­kään ol­lut kak­si tu­ki­koh­taa. Hel­sin­gin keik­ko­jen syy­nä on lä­hin­nä ju­ni­o­ri­fu­tik­seen liit­ty­vät asi­at. Hesa on toi­nen ko­ti­ni, mut­ta juu­re­ni ovat sy­väl­lä Sa­ta­kun­nas­sa. Kun ikää tu­lee, Po­rin mer­ki­tys vain vah­vis­tuu. Vaik­ka kau­pun­ki ei ole mi­kään Tam­pe­reen kal­tai­nen kas­vu­kes­kus, Pori ei läh­de mie­hes­tä ei­kä mie­les­tä. Tääl­lä on su­kua ja ys­tä­viä. Se si­too mi­nut tän­ne, sa­noo fu­tis­kent­tien kier­to­lai­nen.

PPT:n kas­vat­ti läh­ti jo 15-vuo­ti­aa­na Bel­gi­aan RSC An­der­lech­tin ju­ni­o­rei­hin, jos­ta hän kui­ten­kin pa­la­si pian Suo­meen. Vuon­na 1993 Su­mi­a­la voit­ti FC Jaz­zis­sa Veik­kaus­lii­gan mes­ta­ruu­den ja maa­li­ku­nin­kuu­den.

– Oli­han se lois­ta­vaa ai­kaa. Sel­lais­ta jouk­ku­et­ta, pe­liä, huu­maa ja ilo­tu­li­tus­ta, mitä fi­naa­li tar­jo­si, ei ole tääl­lä näh­ty en­nen ei­kä sen jäl­keen.

Hollanti värikkäine kulttuureineen on Antti Sumialalle kuin toinen kotimaa. Pelivuosinaan hän vietti maassa 4,5 vuotta. Kuva: Vesa-Pekka Järvelä

Kul­ta­vuo­sien jäl­keen Pori-fu­tis on sei­lan­nut il­man me­nes­tys­tä. Ka­rik­ko­ja­kin on mat­kan var­rel­le mah­tu­nut. Vii­me ai­koi­na Po­ris­sa on su­kel­let­tu su­rul­li­sen sy­väl­le.

Kau­dek­si 2006 Su­mi­a­la siir­tyi Kak­ko­sen FC Po­Paan, jos­sa hän pe­la­si vuo­teen 2010.

– Po­ril­la pi­täi­si ol­la isom­pi paik­ka maam­me fu­tis-ken­täl­lä. Sekä PoPa, FC Jazz et­tä MuSa yl­si­vät vuo­rol­laan Yk­kö­seen, mut­ta nyt ti­lan­ne on haas­ta­va. Pa­la­pe­li on mo­ni­mut­kai­nen. On­gel­ma­na on ol­lut se, et­tä koko or­ga­ni­saa­ti­on tu­li­si ol­la kun­nos­sa. Kyse ei ole mis­tään het­kel­li­ses­tä hy­pes­tä vaan toi­min­taan on saa­ta­va am­mat­ti­mai­suut­ta ja pit­kä­jän­tei­syyt­tä. Us­kon, et­tä yh­teis­työl­lä ja Tero Suon­pe­rän joh­dol­la Jaz­ziin on mah­dol­lis­taa ra­ken­taa jat­ku­vuut­ta.

Mes­ta­ruus­syk­sy­nä -93 Su­mi­a­la siir­tyi Bel­gi­an kak­kos­lii­gan Lo­ke­re­niin. Tä­män jäl­keen hän pe­la­si Tans­kan kak­kos­sar­ja­ta­sol­la Ikas­tis­sa ja Hol­lan­nin kak­ko­sen BV Em­me­nis­sä ja myö­hem­min pää­sar­jan NEC Nij­me­ge­nis­sä ja FC Twen­tes­sä.

– Hol­lan­ti oli mie­lui­sin pe­li­paik­ka. Sil­loin elet­tiin Lit­ma­sen ja mui­den suo­ma­lais­huip­pu­jen an­si­os­ta hie­no­ja ai­ko­ja. ”Li­tin” AJA­Xia vas­taan­kin pää­sin use­as­ti pe­laa­maan, ja ker­ran voit­ta­maan­kin. Mei­tä muu­ten yh­dis­tää se­kin, et­tem­me kum­pi­kaan ole vi­ral­li­ses­ti lo­pet­ta­neet uraam­me.

50-vuo­ti­as maa­li­tyk­ki pal­jas­taa­kin pe­lan­neen­sa use­a­na ke­sä­nä har­ras­te­fu­tik­sen SM-tur­nauk­ses­sa eli Simo Syr­jä­vaa­ra Cu­pis­sa. Si­tä­kin mie­len­kiin­toi­sem­pi on yh­teys en­tis­ten pe­laa­jien edus­ta­maan hol­lan­ti­lais­seu­raan.

– FC de Re­bel­le­nin ri­veis­sä pal­loi­lee van­ho­ja sta­ro­ja. Ta­ka­na on pari mat­sia, ja maa­li­vai­nus­ta­kin on jo­tain jäl­jel­lä. Pää­sin heti avaus­pe­lis­sä maa­lin ma­kuun. Hom­ma jat­kuu ja sa­mal­la har­ras­te­ta­sol­la myös ura. Mie­le­käs­tä tou­hua mu­ka­vas­sa po­ru­kas­sa, ker­too hol­lan­nin­kie­len­kin tai­ta­va po­ri­lai­nen.

Veri vetää tehotykin edelleen kentälle. Nykyisin FC de Rebellenin riveissä.

1999 Su­mi­a­la tuli Suo­meen. Hän voit­ti FC Jo­ke­reis­sa Suo­men Cu­pin ja Veik­kaus­lii­gan ho­pe­aa. Sen jäl­keen hän kä­väi­si 2. Bun­des­lii­gan Reut­li­ge­nis­sa. Sak­sas­ta Su­mi­a­la pa­la­si aut­ta­maan pu­to­a­mis­tais­te­luun jou­tu­nut­ta FC Jaz­zia.

Sit­ten Su­mi­a­la suun­ta­si taas ul­ko­mail­le. En­sin Tur­kin Yoz­gats­po­riin ja siel­tä IFK Nor­r­kö­pin­giin.

Pie­nes­sä ti­las­sa tai­ta­vas­ti ope­roi­nut maa­li­ruis­ku jat­koi Ruot­sis­ta Tur­kin Se­bats­po­riin, jos­ta tie vei Sveit­sin sar­jois­sa pe­laa­vaan FC Va­du­ziin.

– Sak­sas­sa konk­re­ti­soi­tui, kuin­ka laa­ja ja kova maan taso on. Har­joi­tus­kau­del­la ky­ke­nim­me kui­ten­kin lyö­mään jopa pää­sar­ja­jouk­ku­ei­ta. Turk­ki­kin on pe­laa­jal­le fan­tas­ti­nen paik­ka – jos peli kul­kee. Va­du­zis­sa meil­le oli mu­ka­va suo­ma­lai­syh­tei­sö. Jus­si Nuo­re­la oli siel­lä ja Ant­ti Poh­ja­kin tuli Va­du­ziin. Alp­pien kai­na­los­sa mai­se­mat­kin oli­vat hie­not, ja lä­hel­lä oli mon­ta hui­ke­aa paik­kaa: St. Mo­ritz. Lu­ga­no, Lu­zern…

– Liech­tens­tei­nis­ta jat­koin MLS-lii­gan Kan­sas City Wi­zar­dii­siin. Pe­lit jäi­vät va­li­tet­ta­vas­ti vain kah­teen. Ne pe­lat­tiin jenk­ki­fu­tis­jouk­kue Chief­sin ko­ti­a­ree­nal­la. Ar­row­he­a­dil­la ta­ju­si kuin­ka iso laji on USA:ssa.

Bra­si­lia ja var­sin­kin Flo­ri­a­non kau­pun­ki te­ki­vät ai­koi­naan val­ta­van vai­ku­tuk­sen po­ri­lai­seen.

– Yh­tey­det Jazz-vuo­sil­ta tut­tui­hin bras­sei­hin ovat yhä ole­mas­sa.

38 A-maa­ot­te­lun maa­li­ruis­ku seu­raa tä­nään­kin tii­viis­ti kan­sain­vä­lis­tä fu­tis­ta, myös Huuh­ka­jien ot­tei­ta.

– Vä­hän eri­lai­sen pää­tök­sen Mark­ku Ka­ner­van pes­til­le oli­si toi­vo­nut. Eh­kä ”Ri­ven” oli­si pi­tä­nyt hy­pä­tä jo ke­säl­lä si­vuun. Kun Jani Hon­ka­vaa­ra suun­taa Ruot­siin, oli­si­ko­han nyt Mika Leh­ko­suon het­ki tart­tua maa­jouk­ku­een ruo­riin, veik­kaa Su­mi­a­la.