Pau­lii­na Vil­pak­ka

Äs­sien maa­li­ty­kin Len­ni Hä­mee­na­hon tie lii­ga­jäil­le on ol­lut sel­keä ja pää­mää­rä­tie­toi­nen. Jää­kiek­ko on koko per­heel­le tär­keä laji. Hä­mee­na­hon isä Jar­mo Hä­mee­na­ho pe­la­si ai­ka­naan Mes­tik­ses­sä, ja val­men­si Len­niä sekä vuot­ta van­hem­paa Veik­kaa C-ju­ni­o­rei­hin as­ti. Poi­kien lap­suu­den lem­pi­har­ras­tus muut­tui jos­sain koh­taa unel­mak­si am­mat­ti­lai­suu­des­ta, ja täl­lä het­kel­lä Veik­ka Hä­mee­na­ho pe­laa Äs­sien U20-jouk­ku­ees­sa ja Len­nil­lä on me­neil­lään toi­nen kau­si lii­gas­sa.

Per­he on teh­nyt pal­jon poi­kien jää­kiek­kou­ran eteen, ku­ten esi­mer­kik­si muut­ta­nut kah­teen ot­tee­seen, en­sin Ka­jaa­nis­ta Yli­vies­kaan, ja siel­tä Po­riin. Mies­vä­en li­säk­si Hä­mee­na­hon klaa­niin kuu­lu­vat myös äi­ti, nuo­rem­pi sis­ko ja iso­äi­ti.

18-vuo­ti­as lai­ta­hyök­kää­jä on hur­jas­sa maa­lin­te­ko­vi­rees­sä. Äs­sien kul­ta­ky­pä­rä on lau­ko­nut tänä syk­sy­nä jo lä­hes sa­mat maa­li­lu­ke­mat kuin vii­me kau­del­la yh­teen­sä. Tu­los­ta on tul­lut sii­nä mää­rin, et­tä Hä­mee­na­ho on lii­gan maa­li­pörs­sin kär­ki­kas­tia.

Hän to­te­aa, et­tä me­nes­tys on mo­nes­ta pie­nes­tä asi­as­ta kiin­ni. Tänä syk­sy­nä al­ku­kau­den on­nis­tu­mi­set toi­vat it­se­luot­ta­mus­ta. Eri­tyi­sen hel­pot­ta­val­ta tun­tui kau­den en­sim­mäi­nen voit­to, kun Kal­pa kaa­tui 6-0.

– Tun­tuu, et­tä sii­tä voi­tos­ta va­pau­tui pal­jon po­si­tii­vis­ta ener­gi­aa, ja sen jäl­keen ol­laan pe­lat­tu ai­ka hy­vin kaik­ki ot­te­lut, hän sa­noo.

Myös ke­mi­at ken­täl­lä ovat koh­dan­neet, ja tuo­neet maa­li­paik­ko­ja. Esi­mer­kik­si Jan-Mi­ka­el Jär­vi­nen – Emil Er­holtz -ket­jun kes­ken peli on kul­ke­nut hy­vin.

Hä­mee­na­ho lu­kee vah­vuuk­siin­sa ky­vyn en­na­koi­da pe­li­ti­lan­tei­ta. Hy­väl­tä maa­lin­te­ki­jäl­tä vaa­di­taan maa­li­vai­nua, jon­ka avul­la pe­laa­ja ky­ke­nee ha­keu­tu­maan maa­lin­te­ko­pai­koil­le, ja ole­maan oi­ke­as­sa pai­kas­sa oi­ke­aan ai­kaan. Ve­don­kin pi­tää ol­la kun­nos­sa, mut­ta oleel­lis­ta on myös, mitä ta­pah­tuu sitä en­nen maa­li­ne­dus­tal­la.

Erholtz-Järvinen-Hämeenaho ketjulla on peli kulkenut hyvin. Kuva: Pauliina Vilpakka

Tänä syk­sy­nä jääl­lä on näh­ty it­se­var­mem­pi Hä­mee­na­ho, jol­le de­byyt­ti­kau­si mies­ten lii­gas­sa on jo taak­se jää­nyt­tä elä­mää.

– Tot­ta kai se oli hel­pom­pi läh­teä tä­hän kau­teen, kun on vii­me kau­des­ta jo ko­ke­mus­ta. Vaik­ka on­han sii­nä myös omat pai­neen­sa, et­tä saa pe­liä ke­hi­tet­tyä ja pys­tyy pe­laa­maan pa­rem­min kuin vii­me kau­del­la, Hä­mee­na­ho sa­noo.

Hän us­koo, et­tä pa­ta­jouk­ku­eel­la on täl­lä kau­del­la rah­kei­ta pääs­tä pi­dem­mäl­le kuin vii­me ke­vää­nä. Ta­voit­tee­na on pe­la­ta en­si ke­vää­nä pla­yof­feis­sa, ja ol­la sil­loin mah­dol­li­sim­man vai­ke­as­ti voi­tet­ta­va vas­tus. Toi­sen vai­ke­as­ti voi­tet­ta­van vas­tuk­sen Hä­mee­na­ho si­joit­taa No­kia Aree­nal­le. Hal­lit­se­val­ta Suo­men­mes­ta­ril­ta Tap­pa­ral­ta on ol­lut pe­rin­tei­ses­ti vai­kea saa­da pis­tei­tä. Täl­lä kau­del­la ka­sas­sa on kui­ten­kin pa­ta­pak­ka, jos­sa on ai­nek­sia läh­teä haas­ta­maan.

Hä­mee­na­hon mu­kaan jouk­ku­ees­sa val­lit­see hyvä il­ma­pii­ri. Sen avul­la jak­se­taan pai­naa vie­lä ke­vääl­lä­kin. Tai­to­a­kin löy­tyy, ja jääl­lä kaik­ki pe­laa­vat jouk­ku­eel­le.

– Ai­na kun vii­si äi­jää me­nee kau­ka­loon, kaik­ki pe­laa­vat yh­des­sä sa­maa pe­li­ta­paa. Se nä­kyy myös tu­lok­sis­sa, Hä­mee­na­ho sa­noo.

Vii­me kau­den kak­kos­val­men­ta­jas­ta pää­val­men­ta­jak­si nous­seen Jere Här­kä­län tyy­lis­sä Hä­mee­na­ho pi­tää sii­tä, et­tä hän on hel­pos­ti lä­hes­tyt­tä­vä, ja ym­mär­tää pe­laa­jien nä­kö­kul­maa. Hyvä kes­kus­te­lu­yh­teys val­men­ta­jan ja pe­laa­jien vä­lil­lä on Hä­mee­na­hon mie­les­tä tär­ke­ää, et­tä pe­lis­tä tu­lee oman­nä­köis­tä.

Hä­mee­na­hon kol­mi­vuo­ti­nen so­pi­mus Äs­sis­sä jat­kuu en­si­kau­del­la. Ta­ka­tas­kus­sa on myös New Jer­sey De­vil­sin toi­sen kier­rok­sen va­raus vii­me ke­säl­tä.

– Änä­ri on ol­lut eh­kä sel­lai­nen asia, et­tei sii­tä ole us­kal­ta­nut niin haa­veil­la, vaik­ka tot­ta kai olen ai­na ha­lun­nut sin­ne pääs­tä pe­laa­maan. Se on tun­tu­nut ai­ka kau­kai­sel­ta aja­tuk­sel­ta siel­lä Ka­jaa­nis­sa jää­kiek­koa har­ras­ta­es­sa. Mut­ta va­raus osoit­ti, et­tä mah­dol­li­suus on ole­mas­sa, eli kyl­lä se mer­kit­si ai­ka pal­jon, Hä­mee­na­ho ker­too.

Po­rin Äs­siä Hä­mee­na­ho ku­vai­lee seu­rak­si, jota il­man Lii­ga ei oli­si niin mie­len­kiin­toi­nen kuin se nyt on. Eri­tyi­ses­ti vuo­si sit­ten pe­la­tut de­byyt­ti­pe­lit Iso­mä­es­sä ko­tiy­lei­sön edes­sä ovat jää­neet nuo­ren pe­laa­jan mie­leen.

– Vä­lil­lä tun­tuu et­tä hal­li ai­van rä­jäh­tää, kun tu­lee maa­li. Iso­mä­ki on var­mas­ti yk­si hie­noim­pia paik­ko­ja pe­la­ta Suo­mes­sa. Olen on­ne­kas, et­tä pää­sen tääl­lä ko­ti­pe­le­jä pe­laa­maan, kos­ka ai­ka hie­no tun­nel­ma tääl­lä kyl­lä on, Hä­mee­na­ho ker­too.